Tuoreiden mielipidekyselyjen (Bild am Sonntag, Kaleva ym.) perusteella 51 prosenttia saksalaisista mutta vain vajaa neljännes suomalaisista haluaisi erota eurosta. Eurossa pysymistä puolestaan kannattaa saksalaisista 29 prosenttia ja suomalaisista kaksi kolmasosaa.
Näiden kyselyjen tulokset ovat mielenkiintoisia muun muassa sen takia, että Saksa hyötyy kriisimaiden tukipaketeista Suomen kustannuksella.
Maamme pankeilla on saatavia kriisimaista pari miljardia euroa. Saksan pankeilla kyseessä olevia saatavia on noin 340 miljardia euroa eli 170 kertaa enemmän kuin suomalaisilla pankeilla.
Kriisimaiden tukipakettien maakohtaisten osuuksien pitäisi noudattaa suurin piirtein edellä mainittujen pankkisaatavien osuuksia, jos toimittaisiin reilusti. Näin ei kuitenkaan ole, vaan osuudet määräytyvät EKP:n avaimen perusteella eli bkt:n ja asukasmäärien suhteessa. Niinpä Saksa maksaa esimerkiksi EVM:n koko pääomasta 27,1 prosenttia eli maksimissaan noin 190 miljardia euroa. Tämän summan siis pitäisi olla 170 kertaa Suomen pääomaosuutta suurempi, jotta maamme osuus EVM:n pääomasta olisi oikeudenmukaisesti linjassa Saksan ja Suomen pankkien kriisimaissa oleviin saataviin nähden. Maksimissaan Suomen osuus euroina pitäisi näin ollen olla reilu miljardi euroa - todellisuudessa osuutemme nousee kuitenkin 12,6 miljardiin euroon eli 1,8 prosenttiin koko EVM:n pääomasta.
Näin kriisitilanteessa me käytännössä lahjoitamme Saksan (ja Ranskan ynnä muiden muiden maiden) pankeille miljardeja euroja. Kriisimaiden tukemista koskeva poliittinen keskustelu onkin jämähtänyt ”osallistua vai ei” -väittelyksi hallituksen ja opposition välillä. Enemmän olisi pitänyt keskustella siitä, mikä olisi reilu tukien jakoperiaate. Vallitsevan tukiperiaatteen hyväksyminen onkin viime vuosien yksi suurimpia poliittisia virheitä.
Vaikka Saksa on lahjan saaja ja Suomi lahjoittaja, niin silti saksalaiset vastustavat euroa selvästi enemmän kuin suomalaiset. Todennäköisesti yksi suurimpia syitä tähän ristiriitaisuuteen on meitä vaivaava ohut keskustelukulttuuri. Silja Lanas Cavada valotti aihetta kolumnissaan Yhden totuuden maa, jossa hän mainitsi taudinkuvaksi sen, että totuus ilmoitetaan kansalaisille erilaisten uhkakuvien kautta.
Taudinkuvaan kuuluu mielestäni myös suomalaisten perinteinen vahva usko instituutioihin. Niinpä EU:n ja EKP:n johdon näkemykset saavat valtavan painoarvon mediassa, vaikka maailmalla on merkittävämpiäkin talouden asiantuntijoita erilaisine näkemyksineen - niitä vain ei meillä noteerata. Tämän huomaa helposti, kun seuraa ulkomaisia laatulehtiä. Väitän, että ilmiön taustalla on ainakin perussuomalaisten pelko. Tämän puolueen nousu on erikoisella tavalla kapseloinut maamme lehdistön ja ohentanut median avoimuutta.
Viime vuosikymmenten historia osoittaa yhteiskunnallisen debatin toimivan Saksassa hyvin monipuolisesti, erilaisia mielipiteitä siedetään ja ne nousevat myös esille. Esimerkiksi helmikuussa Saksan sisäministeri Hans-Peter Friedrich sanoi Der Spiegel -lehden haastattelussa uskovansa, että Kreikalla olisi paremmat mahdollisuudet nousta taloussuostaan yhteisvaluutan ulkopuolella. Suomalainen ministeri olisi joutunut eroamaan vastaavasta lausunnosta. Keskustelun sijaan suomalaisen demokratiamallin kulmakiviksi ovatkin nousseet tekniset seikat kuten hallitusohjelma, ryhmäkuri ja vaalien äänestysprosentti.
Vuoden alussa puolestaan Harvardin taloustieteen professori Robert Barro ehdotti Wall Street Journalissa euron vaiheittaista lakkauttamista vedoten erityisesti euromaiden erilaisiin kulttuuritaustoihin. Päivänselvää on, ettei kirjoitusta noteerattu Suomessa. Barron mukaan Kreikan sijaan Saksan kannattaisi ensimmäisenä erota eurosta. Näin euro purettaisiin vaihe vaiheelta alkaen parhaasta ja suurimmasta taloudesta. Barro korostaa, että omalla valuutallaan muun muassa Italia maksaisi todennäköisemmin velkansa - eurossa pysyen Italian halukkuus velkansa maksamiseen olisi heikompaa. Tähän valitettavasti viittaavat Mario Montin viimeaikaiset lausunnot.
Barron näkemystä tukee myös Italian käyttäytyminen viime kesänä sen jälkeen, kun EKP oli ostanut massiivisesti Italian velkapapereita jälkimarkkinoilta. Näillä velkapaperiostoilla EKP sai laskettua Italian bondien korkotasoa sillä seurauksella, että Italian hallitus lipesi lupauksistaan. Barron kirjoituksen ja edellä mainitun Bild am Sonntagin mielipidekyselyn tulosten perusteella pitäisikin arvioida, mikä vaikutus Suomen talouteen on sillä, että Saksa lähtee ensimmäisenä eurosta.
Ohut keskustelukulttuurimme johtaa siihen, että Suomessa toisella tavalla ajattelevat leimataan oudoiksi. Ovatko siis myös ruotsalaiset, britit, tanskalaiset, sveitsiläiset ja norjalaiset sekä nyt myös saksalaiset kummallisia, koska he eivät halua kuulua eurokerhoon? Vai onko näillä mailla sittenkin tasapuolisemmin toimiva media ja toisten mielipiteitä enemmän tukeva keskustelukulttuuri - saavatko he näin paremmin tietoa eri vaihtoehdoista ja tekevätkö he siten viisaampia päätöksiä kuin me? Meihin kuuluu nyt ainakin Suomi, Kreikka, Portugali, Italia, Irlanti, Ranska sekä tietysti EU:n ja EKP:n johto byrokraatteineen. Tähän kerhoonko Suomi kuuluu luontaisesti?
Riskinjaon oikeudenmukaisuus on hyvä kysymys. Mutta sitä ei kannata unohtaa, että pohjimmiltaan kriisin syy on ikävä ja yksinkertainen. Eli ollaan eletty liian leveästi, tehty liian vähän töitä, paisutettu julkista sektoria, unohdettu eurooppalainen kilpailukyky ja päästetty taloudet velkautumaan.
Yksi osa tarinaa on kantokykyyn nähden liian iso julkinen sektori.
Pohjimmainen syy lienee kumminkin euro-alueen kansantalouksien rapautunut kansainvälinen kilpailukyky, ehkä Saksa poislukien.
Tapahtuipa eurolle mitä tahansa, on olennaista saada ratkaistua kilpailukykyhaaste. Voimakas devalvaatio
(joka nähtäneen joka tapauksessa, oltiinpa eurossa tai ei) toki antaa ensiapua. Mutta pohjimmiltaan pitäisi päästä siihen, mitä Lissabonin strategiassa aivan oikein haaveiltiin, mutta ei saatu pannuksi toimeksi. Eli pitäisi pystyä lisäämään innovaatiopohjaista kilpailukykyämme ja tuottavuuttamme.
Kauppatasetta seuratessa voi todeta, että ei meillä Suomessakaan niin kauhean hyvin mene.
Ei muuta kuin kääritään hihat, lopetetaan juhlat ja ryhdytään töihin, ei tässä taida enää muu auttaa.
”Velkakriisi on paisuttanut Suomen saatavat euroalueen keskuspankkijärjestelmältä kymmeniin miljardeihin. Tähän liittyviä riskejä on Suomessa vähätelty.
Saksassa taas keskuspankkisaatavia ja niistä mahdollisesti tulevia ”astronomisia” luottotappioita pidetään vaarallisina nimenomaan Suomen kaltaisille pienille maille.”
Lähde MTV 3:
Kovin pauhataan että euro pitäisi devalvoida jotta kriisimaat saisivat vientietua heikentyneestä eurosta.
Eikös devalvaatio tarkoita että heikennetään valuutan arvoa muihin valuuttoihin nähden?
Katselkaapa vaikka Ratesfx-sivustoa. Siellä on euron suhde tärkeimpiin maailman valuuttoihin.
Euro on heikentynyt huikeasti. Australian dollari on vahvistunut kolmessa vuodessa euroon nähden 38 pct. Japanin jeni myös yli 30 pct. Uuden kotimaani valuutta myös noin 30 pct.
Kutsutaanko sitä harkituksi devalvaatioksi, kellutukseksi…viisaammat vastatkoot. Raaka totuus on että euro ei ole enää muuta
kuin pyllynpyyhintäpaperia. Siihenkään ei sovellu kovin hyvin, jättää ikävän vihersosialistisen punavihreän sävyn 'fasistin' mustaan peräpäähän.
Ja mitenkä se on auttanut esim. Kreikkaa?
Jotta heikentyneestä valuutasta voisi vienti hyötyä, pitäisi olla ensin mitä viedä. Fetalla, Metaxalla ja oliiveilla ei maata suosta nosteta. Ja miksi edes yritettäisiin, kyllä Joulupukki tai Aapiskukko tulee ja pelastaa.
Mitä Espanjalla on tarjota? Kuka muistaa vaikkapa tietokoneen made in Spain?
Italialla sentään on jotain vietävääkin…
No, Suomihan on hyötynyt ja hyötyy kun suomalaiset naiset ovat tuoneet kotivävyjä perustamaan pitserioita ja Tampereelle vielä sen yhdennentoista kreikkalaisen ravintolan.
Totta!
Hallitus ja EU:n komissio ja parlamentti haluavat kuitenkin pitää tilanteen sellaisena, kuin se on nyt.
Espanja,Italia,Kreikka,Ranska ja muut oman taloutensa pilanneet ovat päättämässä täysmääräisesti mitä tehdään. EU:ssa on maksajia ja päättäjiä nämä eivät ole samaa porukkaa. Saksa on ollut sisämarkkinoilla vahva ja on hyötynyt, se haluaa pitää tilanteen vakaana koska sen tappiot Euroopan konkurssissa olisivat suuret. Saksalaiset ovat kuitenkin tietoisia tilanteesta ja toisin kuin Suomessa siellä media ei ole hallituspuolueiden kontrollissa tai ohjailtavissa.
Vakaus ei varmasti lisäännyt painamalla määrättömästi seteleitä - Päin vastoin koska palkalla elävät ihmiset kokevat tulleensa huijatuiksi kun heidän elinkustannuksensa nousevat muiden velkojen inflatoimisen avulla. He äänestävät populisteja, koska heitä huijataan. Se mitä populistit tekevät vaalivoitoilla on toinen asia.
Ratkaisu:
Noudatetaan olemassa olevia sopimuksia. EU ja EMU säännöt on tehty siksi että EU ja EMU jäsenmaiden (talous)politiikka lähenisi toisiaan jäsenmaiden omin toimin. Nyt unohtuu miksi ne säännöt on tehty.
EMU sääntöjä noudattamattomat maat on siirrettävä lähtökohtaisesti
euron ulkopuolelle asteittain erikseen sovitun mmenettelyn avulla, ellei sovittuja sääntöjä noudateta. Tästä ja vain tästä syntyy markkinoiden kaipaamaa ennustettavuutta euromaiden talouksiin kun sopimmuksia aletaan noudattamaan.
Voit osallistua keskusteluun, kun olet rekisteröitynyt käyttäjäksi ja kirjautunut sisään.
Kirjoituksia, jotka eivät jätä sanattomaksi.
Lue kaikki Eri mieltä! -jutut
Kirjoittaja on diplomi-insinööri.
Lue kaikki kirjoittajan jutut
Otavamedia Oy
Maistraatinportti 1
00015 OTAVAMEDIA
Asiakaspalvelu
puh: +3589156665
fax: +35891566511
Avoinna: ma-pe klo 8.00-17.00
Verkkopalvelut
juoru-ukko kirjoitti:
Aivan erinomaisen hyvä kirjoitus!
Mitään eurokriisiä ei olisikaan, jos eurostoliitto noudattaisi omia sopimuksiansa. Esimerkisi no bailout. Tämän jälkeen joillakin mailla voisi olla pankkikriisi, mutta se on ihan eri asia kuin eurokriisi. Jenkkilässäkin on historiassa osavaltioita mennyt konkurssiin, ilman suurempaa dollarikriisiä. Kohta meillä on ihan oikea eurokriisi, jos velkaan hukkuneet maat alkavat porsastella sillä verukkeella että Saksa (ja Suomi) ovat niin syvällä suossaan etteivät enää voi lopettaa lisätukiaisten antamista.
Viimeaikaiset sopimusrikkomukset, johon mallimaa Suomikin
on osallistunut, ovat tuottaneet meillekin täysin Suomen intressien vastaisia maksusitoumuksia lähes valtion vuosibudjetin verran.
Kriisi ratkeaisi tietysti sitenkin, että todetaan että euroalueeseen ei voi kuulua jos julkinen velka ylittää sovitun 60%/BKT rajan. Jotkut voisivat pitää tämän menetelmän seurauksia noloina.