Lakiuudistus on mahdollisuus: Lohen suojelusta hyötyvät kaikki

Profiilikuva
Itämeri
Teksti
Hannele Pokka
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Noin kolmasosa maailman kalakannoista on romahtanut: niiden koko on alle 10 prosenttia suurimmasta havaitusta määrästä. Science-lehdessä vuonna 2006 julkaistun kansainvälisen tutkimuksen mukaan maailman kalakannat romahtavat alle 50 vuodessa, mikäli kalastusta jatketaan nykyiseen tapaan.

Itämerellä ei ole onnistuttu toteuttamaan kalakantoja turvaavia rajoituksia. Kalastusmenetelmät ovat muuttuneet valtavasti. Kun vielä 1920-luvulla Itämeren vuotuinen kalansaalis oli noin 50 000 tonnia, se on nykyisin yli miljoona tonnia. Perinteinen jokisuu- ja rannikkokalastus on vaihtunut tehopyyntiin avomerellä.

Vielä joitakin vuosikymmeniä sitten lohi lisääntyi 18:ssa Itämereen laskevassa joessa, nyt enää kahdessa: Tornion- ja Simojoessa. Voimalaitosten rakentaminen tuhosi aikoinaan monta arvokasta lohijokea. Voimayhtiöt ovat olleet jo vuosikymmeniä velvollisia istuttamaan lohia tuhoamiensa tilalle, mutta istukaslohet eivät ole läheskään yhtä elinvoimaisia kuin luonnonlohet. Muualla maailmassa toteutettujen kalateiden rakentamiseen on Suomessa herätty vasta viime vuosina. Lisäksi Itämeren huono ekologinen tila rasittaa kalakantoja.

Kalatutkijat ovat jo vuosia suositelleet Euroopan komissiolle tuntuvia määrällisiä rajoituksia lohenkalastukseen. Vuotuisia kalastuskiintiöitä on annettu jäsenmaille – myös Suomelle – niin reilusti, ettei niitä ole pystytty pyytämään edes täyteen, koska meressä ei ole riittävästi kalaa. Viime vuonna kanta lohipolitiikkaan muuttui, ja komission ehdotus lohenkalastuskiintiöiksi perustui ensi kerran tutkijoiden esityksiin. Valitettavasti tälläkin kertaa muun muassa Suomen kielteisen asenteen vuoksi esitys kalastuksen rajoittamisesta vesittyi. Itämeren lohenkalastusta päätettiin laskea 50 prosenttia, kun Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) mielestä luonnonlohikantojen turvaaminen olisi edellyttänyt kalastuksen rajoittamista 79 prosentilla.

Komissio on laatinut Itämeren lohelle hoito- ja suojelusuunnitelmaehdotuksen, joka lähtee siitä, että lohelle turvataan mahdollisuudet nousta kutujokiinsa ja että lohenpoikasten istuttamisesta luovutaan siirtymäajan puitteissa. Myös Suomen hallitus on sitoutunut suojelemaan Itämeren luonnonlohta, jonka kannat Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos on arvioinut vaarantuneiksi, meritaimenen jopa uhanalaiseksi.

Lohta pyydetään Itämeren alueella myös laittomasti. EU:n jäsenvaltiot ovat sitoutuneet lopettamaan raportoimattoman kalastuksen, mutta konkreettisia toimia ei ole esitetty.

Kalastuslain kokonaisuudistuksen yhteydessä on mahdollista säätää lohen kaupallinen kalastus Suomessa luvanvaraiseksi. Lupaan liittyisi velvoite lohisaaliin merkitsemiseen, jolloin kuluttajat tietäisivät ostavansa laillisesti pyydettyä lohta. Merkitsemättömän kalan myynnistä seuraisi sanktio.

Itämerellä päättyneen ajoverkkokalastuksen tilalle tullut ajosiimakalastus tulee myös kieltää. Se on käytännössä sekakalastusta, joka kohdistuu myös keskenkasvuisiin ja alamittaisiin yksilöihin.

Valtioneuvosto saa pian käsiteltäväkseen kalatiestrategian, jonka tarkoituksena on käynnistää suunnitelmallinen kalateiden rakentaminen voimalaitosrakentamisella tuhottuihin entisiin vaelluskalajokiin.

Itämeren villilohi on arvokas kansallisperintö, mutta elinvoimaisilla lohijoilla on myös suuri merkitys kalastusmatkailussa, ennen muuta Pohjois-Suomelle. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen mukaan Tornionjoen ja Simojoen kalastusmatkailussa pyydetty lohi on 20 kertaa arvokkaampaa kuin kalatiskeille päätyvä lohi. Lohen suojelemisesta hyötyvät kaikki: niin ammattikalastajat, luonnonsuojelijat kuin jokivarsien matkailukalastuskin.