Koulun tietotekniikka ajan tasalle: Yo-kirjoitukset sähköisesti vuonna 2019
Yhteiskuntamme osaamistarpeet ovat liikkeessä, ja koulutuksen tulisi asemoitua niiden mukaisesti. Yleissivistävä koulutuksemme kuitenkin laahaa tietoyhteiskuntakehityksen jäljessä. Oiva esimerkki tästä ovat ylioppilaskirjoitukset, jotka eivät ole suoritustavoiltaan juuri muuttuneet sitten Snellmanin päivien.
Tanskassa toisen asteen päättökokeet on suoritettu päätteillä jo vuosikymmenen ajan, pari vuotta sitten käyttöön otettiin myös tietoverkot – molemmat sekä opiskelijoista että opettajista onnistuneita uudistuksia. Meillä kirjoitusten ja opetuksen modernisointi on valitettavasti vasta suunnitteluasteella.
Tietotekniikka ja -verkot ovat tulleet jäädäkseen. Tietoyhteiskuntamurroksen myötä myös käsityksemme yleissivistyksestä on vääjäämättä muutoksessa. Tiedon sisäistämisen lisäksi peruskoululaisilta ja lukiolaisilta odotetaan jatko-opinnoissa ja työelämässä entistä enemmän tiedon kokonaisvaltaisen hallinnan, luovan soveltamisen ja kriittisen arvioinnin taitoja. Toteutuvatko nämä tavoitteet kynässä ja paperissa pitäytymällä? Huomisen Pisa-menestys ei synny nykyisiä tuloksia ihastelemalla, vaan rohkeasti opetusta innovoimalla.
Kuvaavinta nykytilanteessa, on että diginatiiveiksikin kutsuttujen nuorten suhde tieto- ja viestintätekniikan oppimiskäyttöön on jokseenkin epäröivä. Suomen lukiolaisten liitto kysyi viime vuonna lukiolaisten näkemystä tietotekniikan käytöstä ylioppilaskokeissa: 49 prosenttia olisi valmis suorittamaan kirjoitukset tietokoneella, tietoverkkoja olisi valmis käyttämään vain 37 prosenttia. Tietotekniikan arkikäytöstä kysyttäessä samaa epävarmuutta ei ilmennyt. Kyselyn tulokset vahvistivat ennakkopelkojamme: modernin yleissivistyksen työkalut ovat jääneet monien koulupolulla varsin vieraiksi.
Tietotekniikka ei useita vuosia elätellyistä toiveista huolimatta ole muuttunut normaaliksi osaksi peruskoulun ja lukion oppimisympäristöjä. Teknologian määrä kouluissamme on tasaisesti kasvanut, mutta tosiasiallisesti laitteet ovat jääneet pedagogisesti eristyksiin 1990-lukulaisiin atk-luokkiinsa. Opettajat ja opiskelijat hyppäävät joka päivä luokkahuoneissaan ajassa vuosikymmeniä taaksepäin. Pahimmillaan vain presidenttien täydentyvä kuvarivistö linkittää koulun aikaansa.
Epäileväisimpien mielestä tietotekniikkaa ajetaan kaikilla elämänalueilla, nyt myös koulutuksessa, kuin käärmettä pyssyyn. Maltti onkin valttia, ja pahin virhe on kuvitella, että pelkkä koneiden nimellinen lisääminen nostaa itsestään koulutuksemme vaikuttavuutta. Tietotekniikka ei saa olla itsetarkoitus, vaan se on valjastettava palvelemaan oppimista ja yleissivistyksen uusia tavoitteita sekä ennen kaikkea oppijan oppimisen paloa.
Uusi teknologia ei tarkoita hyväksi havaittujen metodien hyllyttämistä, vaan niiden jalostamista. Esimerkiksi kielten opetuksessa ja kokeissa viestintätekniikka voi avata aivan uusia mahdollisuuksia kuullun ja luetun ymmärtämisen sekä suullisen osaamisen yhdistämiselle. Äidinkielessä ja reaaliaineissa tietoverkot tarjoavat oivan alustan aineistonhallinnan ja lähdekritiikin hiomiselle. Matemaattisten aineiden laskimille ja taulukkokirjoille tietotekniikka on täysin luonnollinen jatke. Uuden opetusteknologian tuottama pedagoginen lisäarvo on kaikissa oppiaineissa ilmeinen.
Ylioppilastutkinnon rooli on yhä äärimmäisen tärkeä koko yleissivistävän koulutuksen ajanmukaistamisessa. Ylioppilaskirjoitusten sähköistämistä on uskallettava käyttää lukion ja peruskoulun modernisointityön majakkana. Tavoitteeksi on asetettava, että vuonna 2016 uuden tuntijaon ja opetussuunnitelman puitteissa aloittavat lukiolaiset voivat suorittaa vuonna 2019 koko tutkinnon sähköisesti.