Ilmastonmuutos: Keskustelu puutteellista, mutta toimintakin voisi jo alkaa
Kansainvälinen ilmastokeskustelu on tähän asti – ja varsin vaatimattomalla menestyksellä – keskittynyt maapallon keskilämpötilan nousulle asetettaviin tavoitteisiin sekä siihen, miten kasvihuonekaasujen tulisi kehittyä, jotta lämpötilan nousu saadaan hillittyä siedettävälle tasolle.
Aivan riittämättömästi on keskusteltu siitä, millä keinoin energian kulutusta voidaan vähentää ja kasvihuonepäästöjen määrään vaikuttaa.
Tavoitteet yksin eivät tuota mitään, vaan olennaista ilmastomuutoksen hallitsemiseksi ovat teot, joilla kehityksen suuntaa muutetaan. Keskeistä on, mitä näiden toteuttaminen käytännössä tarkoittaa ja maksaa.
Monien maiden sitoutuminen kunnianhimoisiin tavoitteisiin on myös huomattavasti ongelmattomampaa, jos ne ovat tietoisia siitä, minkälaisilla konkreettisilla keinoilla energian kulutuksen ja kasvihuonekaasujen merkittävään vähenemiseen voidaan päästä.
Laajalle levinneestä käsityksestä, jonka mukaan ilmastonmuutosta hidastavat toimet olisivat aina suuria kustannuksia vaativia, tulee myös päästä eroon. Monet jo nykyisin käytössä olevista uusista tekniikoista ovat taloudellisesti kannattavia ja ovat vuosi vuodelta yhä kannattavampia teknologian kehittyessä, tuotantosarjojen pidentyessä ja varsinkin energian kallistuessa.
Rakennusten käyttö muodostaa maailmanlaajuisesti noin 40 prosenttia energian kokonaiskulutuksesta ylittäen niin teollisuuden kuin liikenteenkin energiakulutuksen.
IPCC:n arvion mukaan päästövähennyspotentiaali on rakennetun ympäristön kohdalla sekä suurin että kustannustehokkaimmin toteutettavissa. Mikään ilmastonmuutokseen vakavasti suhtautuva maa ei – kehitystasostaan riippumatta – voi jättää rakennuskantaa toimenpidevälineistönsä ulkopuolelle.
Tarvittavaa teknologiaa ja osaamista on jo kosolti. Teknologia on myös elinkaaritaloudellisesti tuottoisaa. Tämän uuden teknologian käyttöönotto on kuitenkin ollut perusteettoman hidasta.
Liikenteen energiankulutus kasvaa nopeasti suuressa osassa maailmaa. Sen kääntäminen alenevaan suuntaan vaatii monia samanaikaisia toimenpiteitä. Teknologian kehittyminen edistää muun muassa sähköautojen markkinoille tuloa. Myös liikkumisen tarvetta tulee vähentää aluesuunnittelun keinoin ja joukkoliikennettä tukien. Kysyntäänkin tulee vaikuttaa.
Sietämättömiksi kasvavat ruuhkat ovat ilmastovaikutustensa ohella kielteisiä taloudellisen kehityksen kannalta ja vaikuttavat heikentävästi elämisen laatuun. Tarve ratkaista monien kehitysmaametropolien liikenneongelma on myös hyvä esimerkki siitä, kuinka kasvihuonekaasujen vähentämispyrkimys voidaan yhdistää keskeisen paikallisen ongelman ratkaisuun.
Monet tahot ovat tehneet työtä, jotta kehittyneimmät maat saataisiin suuntaamaan huomattavia rahallisia panostuksia kehitysmaille. Jatkossa tulisi kiinnittää enemmän huomiota siihen, että käytettävissä olevat rahamäärät käytetään ilmastopoliittisten tavoitteiden kannalta tehokkaasti. Kehitysmailla on teollisuusmaita huomattavasti enemmän menetettävää, ellemme onnistu ilmastotavoitteissamme.
Mammuttimaiset kokoukset ovat olleet ilmastonmuutosprosessin ydin. Niitä ei voine välttää jatkossakaan. Viimeistään Kööpenhaminan kokous kuitenkin osoitti, että puheet ja neuvottelut eivät yksin riitä.
Jatkossa tarvitaan nimenomaan tekoja. Aikaa hukattavaksi ei ole. Tarvitsemme kokousten rinnalle erilaisia prosesseja, joilla ilmastonmuutosta hillitsevät toimenpiteet saadaan koko maailman tietoisuuteen ja mahdollisimman laajalti toteutettaviksi. Tämän prosessin aktivoinnissa Euroopan unionilla voisi hyvin olla keskeinen rooli.
Ilmaston lämpenemisen kielteiset vaikutukset ovat jo nähtävissä. Syvälle käyvät muutokset monilla yhteiskunnan sektoreilla ovat tarpeen. Samalla on syytä korostaa, että suuri osa tarvittavista muutoksista olisi perusteltua toteuttaa, vaikkei ilmastonmuutosprosessia olisikaan.
Teksti Jan Vapaavuori
Kirjoittaja on asuntoministeri ja kokoomuksen kansanedustaja.