Alistetaanko tutkimus poliittiselle ohjaukselle?

Profiilikuva
Jyrki Katainen
Teksti
Elina Vuola
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Tutkimusrahoitus ei ole suurta yleisöä ja toimittajia sytyttävä teema. Katainen-Himas-gate on ollut poikkeus. Vähemmälle huomiolle on jäänyt tekeillä oleva tutkimusrahoituksen kokonaisuudistus.

Pääministeri Jyrki Kataisen hallitus ei ole lisäämässä tutkimusrahoitusta, vaan keskittämässä ja ohjaamassa sitä. Suurin yksittäinen muutos, josta pitäisi käydä laajaa keskustelua, on tutkimuksen poliittisen ohjauksen lisääntyminen.

Valtioneuvoston alivaltiosihteeri Timo Lankinen johti työryhmää, jonka esityksen pohjalta ollaan perustamassa strategisen tutkimuksen neuvostoa Suomen Akatemian yhteyteen. Neuvosto on uusi elin, joka ei rahoita perustutkimusta, vaan valtioneuvoston ohjaamaa yhteiskunnallisesti relevanttia tutkimusta.

Valtioneuvosto määrittelee sen, mitä tämä kulloinkin tarkoittaa. Euromääräiset summat ovat auki, mutta ne ovat suuria.

Suurin osa uudelleen kohdennettavasta rahoituksesta otettaisiin valtion tutkimuslaitoksilta. Pyrkimys ajaa alas tai fuusioida laitokset ei ole uusi. Täysin kuoliaaksi vaiettiin professori Jorma Rantasen tutkimuslaitoksista vuonna 2008 laatima selvitysraportti, kun se päätyi “väärään” tulokseen:
suuriin muutoksiin ei ole tieteellistä eikä yhteiskunnallista tarvetta. Perustettiin uusi kolmen hengen työryhmä, jota johti Lankinen. Toisin kuin Rantanen, hän ei ole tutkija vaan kokoomustaustainen virkamies.

Nyt ollaan etenemässä nopealla vauhdilla nykyistä poliittista johtoa enemmän miellyttävän raportin suositusten mukaan. Tutkimuksen alistaminen poliittiselle ohjaukselle todetaan estoitta:

“Valtioneuvosto ohjaa strategisesti suunnattua tutkimusta määrittäen painopisteet ja teema-alueet.”

Uuden tutkimusinstrumentin lisäksi on ehdotettu pienemmän mutta monen miljoonan euron sitomattoman rahoituksen antamista suoraan valtioneuvostolle.

Käytännössä sitä annetaan erilaisten selvitysten ja raporttien tekemiseen, ei tutkimustyöhön. Tällaisia varoja eri ministeriöt varmaan tarvitsevat, mutta on harhaanjohtavaa rinnastaa perustutkimus selvitysten ja raporttien tuottamiseen.

Lankisen raportissa toistetaan termiä tutkimuksen “politiikkarelevanssi”. Kuka tämän määrittelee ja millä kriteereillä? Millä kompetenssilla?

Ilmeisesti oletetaan, että asiasta vallitsee jokin yhteiskunnallinen konsensus. Olen tutkijana aina pitänyt tärkeänä työni mahdollista yhteiskunnallista merkitystä. Se on kuitenkin eri asia kuin poliittisen johdon osoittamat relevantit tutkimusaiheet. On selvää, että ne tulevat seuraamaan puolueiden intressejä. Vaikka hankkeet kilpailutetaan ja arvioidaan tieteellisesti, reunaehtona säilyy valtioneuvoston toiveiden ja rahoituksen suuntaamisen ohjaava vaikutus.

Rantasen kuopatun selvityksen mukaan tutkimuslaitoksissa tehdään pääosin korkeatasoista tutkimusta. Niillä on tärkeitä tehtäviä, kuten informaatio- ja asiantuntijapalvelu sekä kansallisten rekisterien ylläpito. Joidenkin tehtävät ovat yhteiskunnan turvallisuuden kannalta keskeisiä, kuten säteily-, ympäristö- ja elintarviketurvallisuus. Ilman tutkimusta tehtäviä ei voi luotettavasti hoitaa.

Toki ministeriöt voivat tilata selvityksiä ja raportteja. Niitä ei pidä sekoittaa tieteelliseen tutkimukseen eikä ottaa niiden rahoitusta vertaisarvioidusta ja kilpaillusta tutkimuksesta.

Tieteellisen tutkimuksen kustannuksella ei pidä alkaa tuottaa yhä enemmän “himas-raportteja”, jotka poliittinen johto tilaa määrittelemiinsä tarpeisiin.