Ravintolassa on kivaa tilata kalliita ruokia, jos kaveri kuittaa laskun
Olympiastadionin remontin rajun kustannusnousun taustalla on jalkapalloväen EM-kisahaaveet.
Hupsista. Kustannukset napsahtivat yli 50 miljoonaa euroa yli suunnitellun budjetin ja lisää rahanmenoa voi olla tulossa. Olympiastadionin remontissa kävi länsimetrot.
Kuten kerroimme, hinnannousun tärkein selittävä tekijä liittyy uusia katoksia kannatteleviin pilareihin. Niitä päätettiin vähentää 11 kappaleella ja seurauksena oli massiiviset tukityöt vanhan stadionin rakenteisiin. Töiden hintalappu selvisi viime syksynä: 35 miljoonaa euroa lisäkulua. Maksajina ovat valtio ja Helsingin kaupunki.
Jostain syystä oli kuviteltu, että työt voisi hoitaa ”joillain miljoonilla euroilla”. Se oli lievästi sanottuna optimistinen toive. Päätös tehtiin huppu päässä ja Helsingin kaupungin rakennuttaja HKR myöntääkin joulukuussa 2016 valmistuneessa raportissaan, että kustannuksia ei edes olisi voitu etukäteen tietää.
Yritin selvittää, kenen ajatus pilareiden vähentäminen alun perin oli. Jäljet johtivat Palloliittoon, joka toi pöytään Euroopan palloliiton UEFA:n vaatimukset.
Pilarit olisivat saaneet jäädä paikoilleen.
Jalkapalloväen toiveissa oli saada EM-kisapelejä Helsinkiin ja UEFA:n edustajat kävivät keväällä 2013 selvittämässä vaatimuksiaan. Pilareiden taakse jääviä, näköesteisiä paikkoja pitäisi vähentää rajusti, jotta saavutettaisiin 30 000 nettokatsojan kapasiteetti.
He olivat tiukkoina, kuvasi säätiön toimitusjohtaja Maija Innanen UEFA-tapaamista minulle. Nyt jälkikäteen Innanen oli sitä mieltä, että järjestöjen vaatimukset eivät aina ole kovin järkeviä eikä niitä kaikissa maissa niin orjallisesti noudateta. Pilarit olisivat saaneet jäädä paikoilleen.
Olympiastadionin käyttäjät – Palloliitto, Suomen Urheiluliitto ja Live Nation – vetosivat joulukuussa valtioon ja kaupunkiin, että ne antaisivat lisää rahaa eivätkä muuttaisi remonttisuunnitelmaa.
Ulkopuolelta onkin helppo huudella. Ravintolassa on kivaa tilata kalliita ruokia, jos kaveri kuittaa laskun. Omaa lompakkoa käyttäessä ankanrinta vaihtuu helposti maissikanaan.
”Ei yksityinen puoli voi jatkuvasti antaa lisää rahaa”, muistutti haastattelemani helsinkiläisvaltuutettu Arja Karhuvaara (kok.), joka kaipasi julkisiin hankkeisiin yksityistä rahaa mukaan tuomaan kustannuskuria.
Julkisella puolella rahan omistajuus tuppaa pakenemaan. Poliitikot eivät joudu itse kaivamaan kuvettaan yllätysten tullen, joten epävarmojen päätösten tekeminen on heille helpompaa kuin vaikkapa omakotitalorakentajalle.
Hankkeiden edistäjät myös tykkäävät tehdä optimistisia budjetteja vauhdittaakseen poliittista päätöstä, vaikka isoissa projekteissa yllätykset ovat enemmän sääntö kuin poikkeus.
”Kiinteä budjetti- ja hankkeen enimmäishinta on ollut alusta alkaen kireä ja tiukka”, todettiin myös HKR:n stadionraportissa.
Lisärahoituksen saaminen on aina helpompaa: kun monttu on jo louhittu auki, töitä ei voi jättää kesken.
Vastuullisten löytäminen ei ole helppoa eikä monen mielestä menneitä ole oikein kiva kaivellakaan. Unohdetaan jälkiviisaus, katsotaan eteenpäin. Se on hyvä suunta, mutta jotta jatkossa voi tehdä paremmin, pitää tietää, mikä meni pieleen.
Tässä apua saadaan ehkä työ- ja elinkeinoministeriön entiseltä kansliapäälliköltä Erkki Virtaselta, joka selvittää parhaillaan julkisten rakennushankkeiden kustannusylityksiä. Raportti pitäisi valmistua tämän kuun lopussa. Hän on luvannut antaa neuvoja siihen, miten yllätykset voitaisiin tulevissa remonteissa välttää.