Blogit

Toimittaja Salla Vuorikosken viiltoja yhteiskunnan kuumiin puheenaiheisiin.

Näin piispan selitykset vaihtuvat – sotkut antavat oudon kuvan köyhien asialla olevasta kirkosta

Blogit Vuorikoski 10.1.2018 19:02
Salla Vuorikoski
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

Uutisoimme viime elokuussa vastavalitun Helsingin piispan Teemu Laajasalon yrityksen tilanteesta. Hän oli pyörittänyt kirkkotöidensä ohella pääsykoevalmennusta tarjonnutta Huippuvalmennus-yritystä. Tammikuussa 2013 hän myi yrityksen koulutusliiketoiminnan pois. 

Kerroimme, että TL Opetus -nimellä jatkaneella yhtiöllä on raskaat velat. Viranomaisvelvoitteita on laiminlyöty ja ulosoton kanssa asioitu toistuvasti. Yhtiöstä oli Huippuvalmennuksen aikana nostettu lainvastaista lähipiirilainaa.

Piispanvaalien yhteydessä Laajasalo jätti mittavan yritystaustansa pois ansioluettelostaan.  Yritys ei tullut esille silloinkaan, kun Kallion kirkkoherra oli hakenut sivutoimilupaa. Tämän kertomatta jättämisen hiippakunnan lakimiesasessori tosin myöhemmin siunasi

Yhdistelmä tuntui kiinnostavalta. Virkatyötä tekevä kirkkoherra, jonka poissaoloja ainakin jotkut Kallion seurakunnan alaiset olivat ihmetelleet – ja vaiettu firma ohessa. Laajasalon selitys tuolloin oli, että toiminta oli ollut liiketoiminnan myynnin jälkeen pienimuotoista. Facebookissa hän kirjoitti, että yrityksessä ”ei käytännössä ole ollut liiketoimintaa” vuonna 2013 tehdyn yrityskaupan jälkeen.

Kerroimme elokuussa myös, ettei yrityksen tilinpäätöstietoja viime vuosilta ollut tarkastettu, vaikka yhtiö on tilintarkastusvelvollinen. Tämän jälkeen viranomaiset vaativat Laajasaloa toimittamaan asianmukaiset asiakirjat.

Nyt tilinpäätökset laadittiin kokonaan uusiksi tilitoimiston toimesta. Kuinka ollakaan, luvut muuttuivat rajusti. Kun aiemmin verottajalle ja sitä kautta kaupparekisteriin lähetetyn tilinpäätöksen mukaan liikevaihtoa oli vuonna 2015 päättyneellä tilikaudella vajaat 22 000 euroa, uudessa versiossa sitä oli peräti 65 000 euroa. Vuonna 2016 päättyneelle tilikaudelle oli löytynyt yli 44 000 euroa liikevaihtoa eli yli 17 000 euroa enemmän kuin aiemmissa luvuissa.

Myös muilla riveillä luvut ovat muuttuneet. Vuonna 2015 päättyneen tilikauden oli aiemmin raportoitu tuottaneen lähes 22 000 euroa tappiota. Uudessa versiossa ollaan saman verran plussalla.

Toisin sanoen, Laajasalon yritys on antanut aiemmin viranomaiselle toimittamissaan tilinpäätöstiedoissa ja julkisissa kommenteissaan virheellisiä tietoja. Liiketoiminnan mittaluokkaa voi pitää reiluna huomioiden, että kyse on kuukausipalkkaa nostavan kirkkoherran sivutöistä. Nyt Laajasalo selittää, että hän olikin tarkoittanut toiminnan pienimuotoisuudella sitä, että se oli pienempää kuin Huippuvalmennuksen aikoina. Tuolloin liikevaihto nousi välillä miljoonaan euroon.  

Laajasalon yrityksen tilinpäätökset nousevat esille hiippakuntavaltuuston puheenjohtajan Johanna Korhosen 9. tammikuuta hänelle toimittamassa kysymyslistassa. Korhonen esittää muun ohella liiketoimista lukuisia kysymyksiä.  

Eilen puhelimessa Laajasalo vaikutti haluttomalta vastaamaan yritystoimintaansa koskeviin kysymyksiin. Hän ilmoitti pohtivansa, millä tarkkuudella tulee näihin Korhosen kysymyksiin vastaamaan. Laajasalo vetosi siihen, että tilintarkastaja on nyt hyväksynyt tilinpäätökset.

Todellisuudessa tilintarkastaja ei ole tutkinut eikä ottanut mitään kantaa aiempien asiakirjojen epäselvyyksiin. Hän on vain tarkastanut tilitoimiston laatimat uudet tilinpäätökset. Edelleen on epäselvää, mistä taikurin hatusta aiemmin verottajalle lähetettyjen papereiden luvut ovat ilmestyneet. Asia kiinnostanee myös verottajaa. Laajasalo itse selitti asiaa viittamalla kirjausten jaksotukseen. 

 

Korhosen 40-kohtaisessa selvityspyynnössä tiedustellaan myös seurakunnan luottokortilla tehtyjen ostojen ja matkakulujen perään. Listassa on varmasti asioita, joille on asiallinen selitys. Jos Laajasalo olisi alun perin noudattanut seurakuntayhtymän sääntöjä, kuiteissa olisi selvitetty, miksi esimerkiksi kollegoiden kanssa nautitut ruuat on pantu seurakuntayhtymän piikkiin. Kestitysten perustetta ei tarvitsisi arvuutella jälkikäteen.

Asiallisten merkintöjen sijaan tositteet ovat täynnä epämääräisiä harakanvarpaita, joista on usein mahdoton saada selvää. Iso osa vuoden 2017 kuiteista on kokonaan kadonnut. 

Yritysmaailmassa on normaali käytäntö, että jos kuitteja ei löydy, luottokorttiostot peritään työntekijän palkasta. Helsingin seurakuntayhtymässä on ollut toinen meno. Vuoden 2017 osalta on painettu villaisella Laajasalon kuitittomia ostoja peräti 2600 euron edestä. 

Julkisessa keskustelussa on muistutettu, että Korhonen oli piispanvaalissa toisen ehdokkaan, professori Jaana Hallamaan kannattaja. Onko Korhonen vain kostoretkellä petyttyään oman ehdokkaansa tappioon? Korhonen tietää itse motiivinsa parhaiten, mutta samalla on hyvä muistaa, että kysymyslistan taustalla on seurakunnan oma dokumentaatio luottokorttiostoista ja matkalaskuista.

Laajasalon kuittipino herättää vakavan kysymyksen siitä, millä tolalla verotuksella kerätyn rahan käyttäminen ja sen valvonta seurakunnissa ovat. Seurakuntayhtymästä kerrotaan, että luottokorttien käyttöön on loppuvuodesta 2017 puututtu ja annettu uudet ohjeet.

Järeämpiäkin toimia ehdotetaan. Korhosen kysymyslistaan perehtynyt rikosoikeuden professori Matti Tolvanen arvioi Demokraatti-lehdelle, että rahankäyttö olisi syytä viedä poliisin selvitettäväksi. 

 

Laajasalo on pyytänyt anteeksi liian kalliita majoituksia. Hän lupaa palauttaa seurakuntayhtymälle kolmen reissun osalta halvimman ja käytetyn majoitustason välisen erotuksen. Lisäksi hän ilmoittaa, että on selvittänyt luottokortin käyttöään jo seurakuntayhtymän sisäiselle tarkastukselle, joka on todennut selvityksen riittäväksi. 

Erilaisia selityksiä on kuultu. Laajasalon mukaan virheelliset päivärahat julkisuudessa esillä olleesta Tel Avivin reissusta on laskuttanut hänen sihteerinsä. Sivutoimiluvan yhteydessä yritystoiminnan mainitsematta jääminen johtui siitä, että kukaan ei kysynyt häneltä mahdollisesta yrityksestä. Ylellinen Kuninkaan sviitti hotellissa tuli varattua vahingossa. Hänhän oli puhelimessa pyytänyt vain ”hyvää huonetta” ja tämmöinen oli sitten varattu. 

Korhosen lista sisältää isoja ja pieniä asioita. Voidaan naureskella kolajuomien ostoille ja kiistellä siitä, oliko hotelli Israelissa liian ylellinen. Olisiko pitänyt majoittua rantakohteen sijaan siihen kaupunkiin, jossa tutustumiskohteena ollut Lähetysseura toimi? Entä kalliit kukkaostokset ja runsaat taksimatkat? Seurakuntayhtymän johtoporukan kanssa nautittu laadukas viinilounas? Yö sviitissä, mitä väliä? 

Jos kirkkoa ajattelee minä hyvänsä bisneksen ja brändien kenttänä, ehkä valinnat ovat luontevia. Onhan Laajasalo ollut tärkeä keulahahmo kirkolle. Erinomainen esiintyjä joka kertoo hauskoja juttuja televisio-ohjelmissa. Tähdillä on usein tähden elkeet. Eikä 500 euron lasku Silja Symphonyn luksushytistä tosiaan ole iso summa, jos vertaa sitä Helsingin seurakuntayhtymän budjetin loppusummaan, noin 90 miljoonaan euroon. 

On kuitenkin hyvä muistaa, että kirkkoon kuuluva keskivertokansalainen maksaa kirkollisveroa kolmisensataa euroa vuodessa. Hänelle voi merkitystä olla myös sillä, miten diakoniatyötään ja pienen ihmisen auttamista mainostavan kirkon rahaa näissä hankinnoissa käytetään. Osa voi ajatella myös, että piispan asemassa olevalta henkilöltä on syytä odottaa jonkinlaista johdonmukaisuutta selityksissään.