Blogit

Toimittaja Salla Vuorikosken viiltoja yhteiskunnan kuumiin puheenaiheisiin.

Mykkänen sen sanoi, aktiivimalli on myös maaltamuuttomalli – ainakin kokoomukselle

Blogit Vuorikoski 31.12.2017 13:10
Salla Vuorikoski
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

Kirjoitin torstaina hallituksen ahdingosta aktiivimalliin liittyvän kiukun keskellä. Juuri säädetyn lain kaatamista vaativa aloite keräsi räjähdysmäistä vauhtia eduskuntakäsittelyn vaatimat 50 000 allekirjoitusta. Nimien kertyminen jatkuu. Nyt lukema on 87 982.

Sain palautetta. Moni koki puutteeksi sen, että olin kirjoittanut vain työttömistä potentiaalisina aloitteen allekirjoittajina. Asia on tietenkin aktivoinut muitakin kuin heitä, joihin hanke juuri tällä hetkellä osuu. On hyvä myös muistaa, että työttömien joukko ei ole pysyvä, ”meistä” erillinen ryhmä, joka toimisi yhdenmukaisesti. Moni on elämässään kokenut erilaisia vaiheita ja tietää, että työttömyysjaksoja voi osua omalle kohdalle taas tulevaisuudessa. 

Pieni kertaus. Kritiikin ytimessä on siis kokemus siitä, että uudistus on epäreilu. Jos työtön ei pysty a) järjestämään itselleen työtä tai b) pääse työllisyyspalveluiden piiriin 18 tunniksi kolmen kuukauden aikana, hänen työttömyystukea leikataan viitisen prosenttia. 

Suomessa saattaa olla alueita, joilla kumpikin kohta on mahdoton toteuttaa, vaikka työtön innokkaasti yrittäisi. Töitä ei löydy ja työllisyyspalveluita ei välttämättä pystytä järjestämään kaikille. 

Toisaalta jotkut kommentoijat toteavat, että epäreilua sen pitääkin olla, jotta ihminen pyrkisi ikävältä tuntuvasta työttömyydestä mahdollisimman hanakasti eroon. Mustread-julkaisun Heikki Pursiaisen mukaan jo nykyisessä työttömyysturvassa on rankaisuelementtejä, joiden lankeamiseen työtön ei voi vaikuttaa. Sellainen on esimerkiksi ansiosidonnaisen rajattu kesto. 

Vihreiden Osmo Soininvaara puolestaan arvioi, että hallitus on ratkomassa oikeaa ongelmaa, mutta väärillä konsteilla. 

”Kaiken kaikkiaan tämä passiivisuus-sakko on todella kömpelö. Se sopii työttömien enemmistölle, joka asuu kaupungeissa ja joka voi kyllä halutessaan saada pieniä keikkoja tai ansaita yrittäjänä 250 euroa, mutta ei vajaatyökykyisille eikä haja-asutusalueilla asuville”, hän kirjoittaa. 

Ongelmia näyttää muodostuvan siitä, että samaa mallia tuupataan erilaisissa tilanteissa oleville työttömille. Ei tarvitse olla kummoinen ennustaja arvatakseen, että mediassakin tullaan jatkossa esittelemään erilaisia yksittäistapauksia, joissa työtön on joutunut kohtuuttomaan tilanteeseen. Ensimmäisen kerran viranomaiset arvioivat työttömien aktiivisuutta huhtikuussa 2018, kolmen kuukauden seurantajakson jälkeen. 

 

Hallituspoliitikot ovat myöntäneet, että malli ei ole ongelmaton, mutta kukaan ei ole suoranaisesti ilmoittanut pikaisista korjauksista esimerkiksi työllisyyspalveluihin käytettäviä resursseja lisäämällä. 

”Hankalia tilanteita toki tulee, mutta sen takia työttömyysturvan leikkaus ei ole 40 prosenttia vaan vajaat 5 prosenttia”, sanoi kokoomuksen ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Kai Mykkänen Aamulehdelle

Mykkäsellä on ratkaisu heille, joiden omalla alueella työtä tai muuta puuhaa ei ole tarjolla. 

”Jos asuu sellaisella seudulla, jossa ei kerta kaikkiaan löydy 18 tunnin työpaikkaa, ei vajaan 250 euron yrittäjätulomahdollisuutta eikä mitään aktivointipalvelua, niin pitää rehellisesti kysyä, miten pitkään on oikeus edellyttää yhteiskunnalta normaalin tasoista työttömyysetuutta, ilman että on valmiutta muuttaa sellaiselle paikkakunnalle, josta voi töitä löytää.” 

Väki halutaan siis liikkeelle. Jos syrjäseuduille räätälöidään määrättömästi puuhastelukursseja, se saattaa kannustaa työttömiä pysyttelemään aloillaan. Ja alueissa todella on eroa. Uudellamaalla oli marraskuussa yhtä avoinna olevaa työpaikkaa kohden kuusi työnhakijaa. Toisessa äärilaidassa eli Kymenlaaksossa yhtä työpaikkaa kohden oli 16 työnhakijaa. 

Mykkänen tarjosi yksinkertaisen ratkaisun: muuta muualle. Osalle työttömistä neuvo on varmasti järkevä, mutta toisille muuttaminen on hankalampi ratkaisu. Tällainen tilanne on esimerkiksi heillä, joilla on asuntolaina omakotitalosta, puolisolla työ ja lapsilla omat koulukuviot. 

En tiedä, millaisia keskusteluja hallituksen sisällä on käyty tästä ulottuvuudesta aktiivimallissa. Tuskin keskustakaan haluaa kannatusseutujensa työttömien pysyvän työttöminä, mutta kiihtyvä liike kasvukeskuksiin ei sekään oikein sovi puolueen tavoitteisiin. 

Keskustan ”koko maa asuttuna” -teesi on perustunut osin ajatukseen siitä, että jatkossa työntekijän sijainti ei olisi niin merkittävä asia. 

”Hyvien tietoliikenneyhteyksien ja digitalisaation avulla pitkät välimatkat katoavat”, pääministeri Juha Sipilä totesi omilleen huhtikuussa 2016. 

Etätyöstä ei ainakaan toistaiseksi ole löytynyt ongelma-alueiden työttömyysongelman ratkaisua. 

 

Aktiivimallia koskeva kiihkeä keskustelu on jatkunut jo useita päiviä. Olen ehtinyt ihmetellä keskustapoliitikkojen hiljaisuutta.

Samaan aikaan kun Mykkänen hätistelee työttömiä muuttamaan, kokoomuksen verkkolehti revittelee kansalaisaloitteen tekijän epäilyttävällä taustalla (asuu ökyalueella Kruununhaassa) ja sinisten ministerin avustaja ehdottaa samaisen henkilön tukien poistamista, keskustasta ei tunnu kuuluvan mitään. 

Pääministeri Sipilä tosin käsittelee työttömyyttä uuden vuoden puheessaan, mutta ei ota suoraan kantaa aktiivimallikeskusteluun. 

”Nyt on huolehdittava siitä, että yritykset löytävät tekijät avautuviin tehtäviin”, hän toteaa. 

Eikö edes tiedotetehtailija, kansanedustaja Mikko Kärnä (kesk) ole ehtinyt uuden vuoden valmisteluiltaan lausumaan? Kärnä ei pettänyt, postilaatikko kolahti tänään aamupäivällä. Hänellä on aktiivimallin tavoitteesta tyystin erilainen näkemys kuin Mykkäsellä. 

”Ministeri Mykkänen näyttää esittävän jopa työttömien pakkosiirtoja, mikäli he eivät kykene rajuista ponnisteluistaan huolimatta työllistymään kotiseudullaan. Tämä ei ole aktiivimallin tarkoitus ja juuri tästä syystä eduskunta edellytti, että mallin vaikutuksia seurataan tarkasti ja tarvittaessa laajennetaan niitä keinoja, joilla aktiivisuusedellytykset voidaan täyttää.”

Kärnä ei ole peruuttamassa jo säädetyn lain suhteen, mutta hän tuntuu luottavan siihen, että syrjäseutujen työttömien aktiivisuusvaatimuksesta lopulta luovutaan, jos töitä tai palveluita ei löydy.

Arvaan, että hallituksessa käydään lähiaikoina aktiivimallista muutama rakentava keskustelu.