Luottokorttikohu tekee kirkolle hyvää
Tarkastuksen jälkeenkin jää epäselväksi, pelaavatko kaikki kirkon työntekijät samoilla säännöillä ja kohdellaanko seurakuntalaisia tasavertaisesti.
Kuopion piispa Jari Jolkkonen vaati sosiaalisessa mediassa anteeksipyyntöä sen jälkeen, kun Helsingin seurakuntayhtymä oli julkaissut tilaamansa tarkastusraportin 50 työntekijän luottokortti- ja matkakuluista.
”Piispa Teemu Laajasalon luottokortin käyttö asianmukaista. Silti ainoa, joka tähän mennessä on pyytänyt anteeksi, on Teemu Laajasalo. Muiden vuoro?”, Jolkkonen twiittasi viitaten Ylen uutiseen.
Tosiasiassa tarkastus ei osoittanut Laajasalon luottokortin käyttöä asianmukaiseksi, kuten kuka tahansa raportin lukenut voi havaita.
Virheitään anteeksi jo aiemmin pyytänyt Laajasalo näyttää itsekin kokevan, että häntä on kohdeltu liian ankarasti julkisessa luottokorttimyllytyksessä.
”Oliko tämä kohtuullista”, hän kysyi Ylen haastattelussa.
Anteeksipyytäjäksi huudetaan Helsingin hiippakuntavaltuuston puheenjohtaja Johanna Korhosta, jonka esittämän kysymyslistan myötä koko asia nousi julkisuuteen.
On totta, että osa Korhosen kysymyksistä olisi todennäköisesti jäänyt kirjaamatta, jos hän olisi kysynyt lisätietoja suoraan Laajasalolta jo listaa laatiessaan. Toisaalta osa kysymyksistä on edelleen auki, mukaan lukien Laajasalon yritystoiminnan kummallisuudet.
Jokainen lukija voi tietenkin arvioida itse, miten paheksuttava piispan luottokorttisotku on kaikkien maailman paheksuttavien asioiden joukossa.
Korhonen teki joka tapauksessa palveluksen kirkolle. Ulkopuoliset tarkastajat vahvistivat hänen havaintonsa: piispan taloudenpito on ollut sekavaa. Keskeinen puute oli kuittien puuttuminen. Tätä ongelmaa oli muutamalla muullakin, mutta Laajasalon sotkut olivat omaa luokkaansa. Oli hyvä asia, että Laajasalo halusi itse selvityttää kuitit kolmelta vuodelta yhden sijaan.
Tarkastajat totesivat, että Laajasalo oli rikkonut matkustusohjetta yöpyessään luksustason majoituksissa. Liiallisista hotellikuluista hän maksoi noin tuhat euroa takaisin kirkolle.
Tarkastajat setvivät puuttuvia kuitteja pyytämällä selvityksiä Laajasalolta itseltään. Itse asiassa tämä oli jo toinen kerta. Jo viime syksynä seurakuntayhtymän sisäinen tarkastus oli pyytänyt häntä selittämään ostojaan.
Nyt tarkastajat hyväksyivät Laajasalon selvitykset asianmukaisiksi – lukuunottamatta ylikalliita majoituksia. Tarkastukseen varattujen resurssien puitteissa selityksiä ei varmennettu esimerkiksi kestitysten kohteilta tai yrityksistä, joista työntekijät olivat tehneet hankintojaan. Laajasalo oli tosin itse pyytänyt yhdestä hotellista varmistuksen sille, että hän oli yöpynyt huoneessa yksin.
Tarkastajat pitävät puutteita seurakuntayhtymän työntekijöiden kuiteissa keskeisenä kysymyksenä. Työnantajan on nimittäin ilman tositteita mahdoton estää väärinkäytökset ja varmistaa, mihin sen rahaa on käytetty.
”Lisäämme esimiesten koulutusta, ja varmistamme, että jokainen kortinhaltija, asiatarkastaja ja hyväksyjä todistettavasti ymmärtää oikeutensa ja velvollisuutensa – myös sen, että kuitit pitää säilyttää erityisen huolella ja tositteet ovat täsmällisiä”, lupasi seurakuntayhtymän johtaja Juha Rintamäki.
Käteen jää kysymys siitä, pelaavatko kirkossa kaikki samoilla säännöillä. Onko jatkossa muiden työntekijöiden mahdollista jättää tuhansien eurojen edestä kuitteja toimittamatta ja saada silti ostonsa selittämällä läpi? Todennäköisesti ei. Moni muu työnantaja myös perisi toistuvat kuitittomat hankinnat takaisin työntekijän palkasta.
Eräs seurakunta-arkea tunteva henkilö ihmetteli Laajasalon moninaisia kukkaostoksia.
”Jos työntekijä vie pyöreitä vuosia täyttävälle vanhukselle kukan, se on kyllä halpa kukka lähikaupasta”, hän sanoi.
Lokakuussa 2017 Laajasalo osti kirkon rahoilla kahdelle nuorelle aikuiselle kukkia, molemmille 49 euron kimput. Sukunimi kuulosti tutulta ja nopeasti selvisi, että kukitetut ovat tv-tuotantoyhtiön toimitusjohtajan lapsia. Samainen yhtiö teki sattumoisin myös tv-ohjelma Yleleaksiä, jonka myötä Laajasalo nousi suuren yleisön tietoisuuteen.
”Kyseessä perhe jonka perhepappina olen ollut 20 vuotta ja jonka erilaisissa kirkollisissa juhlissa olen toiminut pappina. Ko. henkilöt, joiden kirkolliset toimitukset (kaste, rippikoulu jne.) olen hoitanut, viettivät syntymäpäiviä”, Laajasalo selitti tarkastajille.
Kysyin muuten jo tammikuussa Kuopion piispa Jolkkoselta sekä sähköpostilla että Twitterissä, mistä hyvästä Laajasalo oli tuonut hänelle 84 euron euron ylelliset onnittelukukat syyskuussa 2017.
En saanut vastausta. Ehkä koko asia oli Jolkkosen mielestä mitätön. Joku näsäviisas voisi epäillä, että Laajasalo onnitteli Jolkkosta tämän tuoreesta päätöksestä olla tavoittelematta arkkipiispan tehtävää.
Voivatko muutkin työntekijät viedä kavereiden lapsille ylellisiä kukkakimppuja kirkon piikkiin? Tai piispakollegalle? Entä miksi seurakunnassa raportin perusteella näyttää olevan tapana, että kollegat syövät välillä lounaita työnantajan piikkiin?
Sadan euron ruokailua yhden seurakunnan työntekijän kanssa Laajasalo luonnehtii työlounaaksi ja kehuu tarkastajille ruokailukaveria ”ainutlaatuiseksi kanttoriksi, joka taiturimaisesti yhdistää erilaisia musiikkityylejä perinteiseen kanttoriosaamiseen”.
Tässä yhteydessä on muuten hyvä huomata, että lahjojen ja kestitysten vastaanottajat eivät välttämättä ole itse olleet tietoisia, kenen rahoilla ostokset on hankittu.
Tarkastusraportissa korostetaan, että viime kädessä työnantaja eli seurakuntayhtymä päättää, mitkä kulut ovat perusteltuja.
Vaikka hankinnat on katsottu tarkastuksessa asianmukaisiksi, sopii kuitenkin kysyä, mitä järkeä tällaisessa rahankäytössä on kirkossa, jossa jäsenmäärän lasku pakottaa etsimään jatkuvasti säästökohteita.
Yksittäisillä kukkakimpuilla, taksimatkoilla tai lounailla ei paikata isoja rahareikiä, mutta ne kertovat erikoisesta asenteesta. Jokainen euro tulee suoraan kirkon jäseniltä.
Luottokorttikohu tekee hyvää, vaikka se varmasti harmittaa Laajasalon lisäksi sitä suurta enemmistöä kirkon työntekijöistä, jotka hoitavat asiansa säntillisesti ja käyttävät rahaa tarkasti harkiten.
On kummallista vaatia anteeksipyyntöjä heiltä, jotka auttavat kirkkoa tulemaan nykypäivään. Sellaiseen todellisuuteen, jossa asiallisen hallinnon ja taloudenpidon vaatimukset koskevat kaikkia.