Kaveri kyöhnää Putinin kainalossa, toinen lyö riippumattoman median polvilleen – pyhittääkö tarkoitus keinot?

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Euroopan tämän vuoden kenties kovin uutispommi putosi viime perjantaina, kun paljastui, miten Itävallan oikeistopopulistisen FPÖ-puolueen johtaja Heinz-Christian Strache lankesi korruptioansaan. 

Ibizalla vuonna 2017 kuvatulla piilokameranauhoitteella Strache oli valmis muun muassa junailemaan ”venäläisen oligarkin tyttären” yritykselle julkisia hankintoja vastineeksi tuesta. Korruptionvastaisuuttaan korostaneen puolueen johtajalla ei vaikuttanut olevan mitään esteitä siinä, mitä kaikkea hän on valmis tekemään valtansa kasvattamiseksi. Sittemmin Strache sai kenkää, hallitus hajotettiin ja Itävallassa järjestetään syyskuussa uudet vaalit.

Paljastus ajoittui eurovaalien alle ja kohtaan, jossa oikeistopopulistiset puolueet kasaavat uutta nationalistista ryhmää europarlamenttiin. Perussuomalaisten varapuheenjohtaja Laura Huhtasaari kommentoi viikonloppuna, että tapaus on “Itävallan sisäinen asia” eikä perussuomalaisilla ole mitään tekemistä Venäjä-kytkösten kanssa. 

Huhtasaari antoi kommenttinsa Italian Milanossa, jossa hän oli lämmittelemässä uutta ryhmää. Siihen on näillä näkymin tulossa myös FPÖ. Myös Marine Le Penin johtama Ranskan Kansallinen liittouma on tulossa uuteen joukkoon, jonka tavoitteena on saada nationalisteille lisää valtaa parlamentissa. Ranskalaispuolueen taustalta on jo aiemmin paljastunut venäläistä rahoitusta. 

Itävallan skandaalin myötä Suomessa on penätty perussuomalaisten Venäjä-asenteita. Oman mausteensa on tuonut eurovaaliehdokas Olli Kotron venäläismedia EurAsia Dailylle antama haastattelu, jossa hän puhui Schengen-sopimuksesta irtautumisesta ja erityisen viisumivapauden myöntämisestä tietylle osalle venäläisiä.

Sittemmin Kotro ja puheenjohtaja Jussi Halla-aho ovat selittäneet kohua tiedotusvälineiden viaksi. Vääristelty ja väärin siteerattu, kuuluu selitys.

Mitä tulee Ibizaan, Halla-aho on ilmoittanut haluavansa itävaltalaispuolueen selvittävän, onko kyse vain yksittäisestä korruptoituneesta poliitikosta. Yhteistyösuunnitelmia FPÖ:n kanssa ei ole haudattu. Kiinnostuksella odotamme FPÖ:n selvitystä ja ilmoitusta siitä, onko puolue yleisesti korruptoitunut vai oliko kyse yksittäistapauksesta.

Perussuomalaisten ajatus on, että uusi ryhmä toimii yhdessä niitä yhdistävissä asioissa, erityisesti maahanmuutossa. Näyttää siis siltä, että kumppanipuolueiden taustalta paljastuneet epäselvyydet eivät ole ainakaan tässä vaiheessa hidaste perussuomalaisille.

Ilmeisesti ajatuksena on jonkinlainen erillisyhteistyö, josta voidaan sulkea pois se seikka, että kaverit kyöhnäävät EU:n yhtenäisyyttä nakertamaan pyrkivän Venäjän kainalossa.

 

Halla-aho muistuttaa, että puolue on suhtautunut kielteisesti venäläisten maakauppoihin Suomessa ja Venäjän kansalaisten työskentelyyn puolustusvoimissa. Myös viisumivapaussuunnitelmiin perussuomalaiset on suhtautunut kriittisesti. Se on totta. Näitä keskusteluja käytiin ennen Krimin valtausta ja viisumivapauden puolesta puhui muun muassa kokoomusministeri Alexander Stubb.

Puheenjohtaja Halla-ahon mukaan Krimin valtauksen jälkeen asetettuja pakotteita ei pidä purkaa.

Nämä ovat virallisia linjauksia, mutta samalla totta on sekin, että Venäjä-kysymys jakaa perussuomalaisia. Helsingin Sanomien vaalikoneessa kysytään pakotteiden purkamisesta. Perussuomalaisten ehdokkaista kymmenen on joko täysin eri mieltä tai eri mieltä. Yksi eli Kotro ei osaa sanoa.

Joko samaa tai täysin samaa mieltä eli pakotteiden purkamisen kannalla on kahdeksan ehdokasta, joukossa kolme kansanedustajaa. Samanlaisia laskelmia perussuomalaisten näkemyksistä on tehnyt myös Uusi Suomi.

Keväällä 2018 varapuheenjohtaja Juho Eerola herätti kohua verratessaan Krimin valloitusta Karjalan menettämiseen.

”Silloin kun Venäjä, tai Neuvostoliitto, vei meiltä Karjalan ja yhteyden Jäämerelle, ei asetettu mitään pakotteita. Silloin aloitettiin idänkauppa. Oliko haittaa siitä”, Eerola kyseli.

Hän kuvaili tuolloin olevansa poikkeuksellisen Venäjä-myönteinen puolueessa, josta löytyy myös ”ryssävihaa”.

Eerola joutui kommenttinsa jälkeen Halla-ahon puhutteluun ja puolue ilmoitti puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalon suulla, että se tuomitsee yksiselitteisesti Krimin valtauksen.

 

Venäjä siis jakaa, mutta yksi Ibiza-videoon kytkeytyvä teema yhdistää vahvasti perussuomalaisia. 

Strache intoilee piilokameravideolla siitä, että venäläisnainen olisi hankkimassa merkittävän itävaltalaismedian Kronen-Zeitungin omistukseensa. Kenkää osalle toimittajia, uusia tilalle, kuului suunnitelma. Strache halusi, että Itävallan median suhteen otettaisiin mallia Unkarista. Siellä vallanpitäjistä riippumaton media on painettu polvilleen.

HS esittää eurovaalikoneessaan seuraavan väitteen:

”Esimerkiksi Puola ja Unkari ovat rikkoneet oikeusvaltion periaatteita vastaan ja heikentäneet riippumattomien tuomioistuinten, median ja kansalaisjärjestöjen asemaa. Tällaisia maita pitäisi rangaista viemällä niiltä EU-tuet.”

Ainoastaan kaksi perussuomalaisten ehdokasta kertoo olevansa väitteestä samaa mieltä. Viisitoista ehdokasta on joko täysin eri mieltä tai eri mieltä. Kaksi ilmoittaa, että ei osaa sanoa, toinen heistä Huhtasaari.

Perusteluosiossa useat ehdokkaat selittävät Unkarin ja Puolan tilanteen niin, että EU uhittelee vain, koska haluaa rangaista maita niiden maahanmuuttolinjauksista.

”Unkarin röykytys liittynee siihen, että se aivan oikein suojeli rajojaan haittamaahanmuutolta ja tämä ei ollut Brysselin EU-eliitin mieleen”, perustelee Olli Kotro.

Valitettavasti Unkarin ja Puolan tuomioistuinten, median ja kansalaisjärjestöjen ahdinko ei ole EU-röykyttäjien keksintöä. Unkarin sijoitus Toimittajat ilman rajoja -järjestön indeksissä on tippunut muutamassa vuodessa yli 20 pykälää sijalle 87. Kriittisiä tiedotusvälineitä on suljettu ja omistuksia on siirretty hallitukselle myönteisille tahoille.

Viktor Orbánin hallituksen medialinja näkyy myös Ibiza-skandaalin uutisoinnissa: siellä hallitusta tukevalta medialta meni 20 tuntia ennen kuin se julkaisi asiasta ensimmäisen uutisen. Tapaus on kehystetty maahanmuuttoa kannattavien tahojen ansaksi.

Unkarin ja Puolan riippumattoman median haltuunotto ei tunnu herättävän suurta huolta perussuomalaisissa. Se ei sinänsä yllätä, sillä myös Suomessa puolue asemoi itsensä mielellään median uhriksi. Jos perussuomalaisista kerrotaan ikäviä asioita, esitetään kriittisiä huomioita tai jos toimitukset tekevät puolueeseen liittyvässä asiassa virheitä, ne eivät koskaan ole yksittäisiä tapauksia. Ne ovat osa median liittoa puoluetta vastaan.

Tässä katsannossa tuntuvat tulevan sivuutetuksi esimerkiksi median kriittinen uutisointi maahanmuutosta tai vaikkapa lukuisat perussuomalaistenkin paheksumasta ”ilmastohömpötyksestä” kertoneet kirjoitukset ennen eduskuntavaaleja.

Joskus uhritarinassa on enemmän uskottavuutta kuin toisinaan, mutta välillä se lipsahtaa parodian puolelle. Kun Ylen Areena-palvelusta hävisi Halla-ahon tentti ja muita ohjelmia ennen eduskuntavaaleja, se esitettiin perussuomalaisiin kohdistettuna temppuna.

”Tuskin tämä ainakaan vähentää joissakin piireissä vallitsevaa epäluottamusta Yleisradiota kohtaan”, Halla-aho kommentoi tuolloin.

Se taisi olla kehystyksen tarkoituskin: lisätä epäluottamusta mediayhtiötä kohtaan. En jaksa uskoa Halla-ahon fiksuna miehenä oikeasti kuvittelevan, että Yle olisi halunnut sabotoida kampanjaa poistamalla vaalitentin, Muumit, Strömsön, Urheiluruudun ja kasan muita ohjelmia palvelustaan. Ylen selitys teknisestä ongelmasta oli uskottava, mutta mitäpä siitä.

 

Sota toimittajia ja toimituksia vastaan näyttää kieltämättä tuottaneen tulosta monen oikeistopopulistisen puolueen valtakamppailussa.

Perussuomalaisten eurovaaliohjelmaa on kiinnostavaa lukea tästä vinkkelistä. Siinä viitataan LuxLeaksiin, Panaman papereihin ja muihin tietovuotoihin, jotka ovat paljastaneet, miten suuret taloudelliset toimijat pyrkivät kiertämään veroja. 

”Suomalaisen pienyrittäjän tai palkansaajan on vaikea ymmärtää, miksi aggressiivisen verosuunnittelun annetaan rehottaa ja rapauttaa yhteiskunnan rakenteita, kun hän itse maksaa veronsa tunnollisesti”, ohjelmassa todetaan.

Näiden mittavien epäkohtien tuleminen ihmisten tietoisuuteen on tutkivien toimittajien kansainvälisen verkoston ICIJ:n ansiota. Siinä on mukana Ylen toimittajia.

Ilman riippumatonta ja taloudellisesti tervettä mediaa ei ole laadukasta tutkivaa journalismia, ei korruptiopaljastuksia. Kun toimittajia pelotellaan, suitsitaan, irtisanotaan ja ohjaillaan, saadaan lammasmaista journalismia. Sitäkö halutaan?

Laajemmin ottaen kysymys Ibiza-skandaalin jälkilaineilla kuuluu: pyhittääkö tarkoitus keinot?