Esperin johtaja puhuu puutaheinää hiljaisista viesteistä: yrityksen johto on itse pyrkinyt vaientamaan työntekijöitä

Yritykset tekevät nopeita ratkaisuja liiketoiminnassaan, mutta valvovan viranomaisen toiminta voi olla tuskastuttavan hidasta.

Profiilikuva
Blogit Vuorikoski
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Terveydenhuollon toimijoita valvova Valvira on määrännyt Esperi Care -ketjun hoivakodin suljettavaksi Kristiinankaupungissa. Syynä ovat toistuvat laiminlyönnit, jotka ovat vaarantaneet asiakasturvallisuuden. Yksi ihminen on menehtynyt mahdollisen hoitovirheen vuoksi.

Yhtiö on luvannut selvittää paitsi kyseisen hoivakodin tapahtumia, laadun ja resurssien riittävyyttä myös muissa yksiköissään.

Toimitusjohtaja Marja Aarnio-Isohanni on harmitellut, että työntekijöiden ”hiljaisia viestejä” ei ole aiemmin kuultu.

Millaisista hiljaisista viesteistä mahtaa olla kyse?

Haastattelin häntä reilut kaksi vuotta sitten Ylen juttuun. Tuolloin selvitettävänä oli vuorojärjestely, jossa yksikönpäälliköiltä oli ”poistettu hallinnollista työtä”.

Aarnio-Isohannin mukaan esimiesten oli määrä tehdä enemmän hoivaa, siirtyä pois toimistosta asiakkaiden pariin. Johtaja kertoi, että yksikönpäälliköiden aiemmin tekemää työtä oli siirretty pääkonttorille.

Työntekijät näkivät arjessaan, mistä oikeasti oli kyse. Hoitavien käsiparien määrä täyttyi paperilla, mutta hoivakodin pyörittämisessä mikään ei muuttunut.

Aarnio-Isohanni ei osannut haastattelussa selittää edes sitä, oliko pääkonttorille hankittu työvoimaa hoitamaan niitä töitä, joita yksikönpäälliköt eivät väitetysti enää tehneet.

 

Valvira oli ilmoittanut yhtiölle, että toimintamalli ei kelpaa valvojalle. Ylitarkastaja Anssi Tulkki selvitti, että hoivakodin lupa pitää hakea uusiksi, jos yksikönpäällikön työajan jakautumista muutetaan.

Aarnio-Isohannia vaatimus ei tuntunut hetkauttavan. Hän kertoi, että asiasta oli keskusteltu, mutta Esperi ja Valvira ”olivat päätyneet olemaan eri mieltä”.

Työntekijöiden viestien kuuluvuutta on saattanut heikentää sekin, että yhtiön johto on pyrkinyt vaientamaan heitä. Esimerkiksi Ylen jutunteon aikana yhtiön henkilöstö- ja lakiasiainjohtaja Eva Lowe varoitti työntekijöitä kertomasta yhtiön kannalta ikäviä asioita medialle.

Erikoiselta tuntui sekin, että valvova viranomainen Valvira oli ollut työvuorojärjestelyn ongelmista tietoinen, mutta ei ollut selvittänyt sitä tarkemmin. Ylitarkastajan mukaan Valvira ei nimittäin tiennyt, missä hoivakodeissa ongelmaa on. Ylen tietojen mukaan muutos oli toteutettu ketjussa laajasti, mutta Esperi väitti, että se koski vain osaa hoivakodeista.

Ehdotin ylitarkastajalle, että Valvira voisi kysyä Esperistä, mitä hoivakoteja muutos koskee. Hän totesi, että ”asiaa täytyy harkita”.

 

Nyt harkintaa Esperin toimista on ilmeisesti tehty riittävästi, kun valvoja on ottanut järeät toimenpiteet käyttöön.

Ennen sitä ehdittiin tarvita jo poliisin apuakin. Ei sentään henkilöstömitoitusten lainmukaisuuden selvittämiseen, vaan Ylen lähteiden jäljittämiseen.

Esperi Care teki poliisille tutkintapyynnön, jotta yhtiö saisi selville, mistä saimme tietoja juttuun. Poliisi innostuikin selvittelemään asiaa. Kerroin tapauksesta blogissani huhtikuussa 2017.

Tulkitsin poliisin kautta välitettyä hiljaista viestiä niin, että työntekijöiden olisi syytä pitää turpansa kiinni epäkohdista.

Eikä tapaus ollut ainutkertainen. Vuonna 2011 Tehy-lehti kertoi epäkohtiin puuttuneen hoitajan laittomista potkuista.

 

Osa poliitikoista on jo ehtinyt kehua Valviraa. Tapaus kuulemma osoittaa, että valvonta toimii.

Esperi Caren toimintatavat ovat olleet pitkään tiedossa. Kaksi vuotta on pitkä aika, kun kyse on ihmisistä, joista moni on itse kyvytön puolustamaan itseään ja vaatimaan parempaa hoitoa.

Yhteiskunnassa on monella sektorilla siirrytty tiukkapipoisesta virkamiessyynistä kohti modernimmalta kuulostavaa toimintaa: viranomainen entistä enemmän ohjaa, opastaa, ennaltaehkäisee ja auttaa yrityksiä ja julkisia toimijoita valvomaan itse itseään. Tässä uudessa maailmassa valvonnan kohteita kutsutaan asiakkaiksi.

Kun kyse on sijoittajien tuottovaatimusten kanssa painivista yrityksistä, omavalvontaan nojaaminen näyttää toimivan keskimäärin yhtä hyvin kuin se, että minut jätettäisiin suljettuun huoneeseen valvomaan irtokarkkipussin koskemattomuutta.

Yritykset tekevät nopeita ratkaisuja liiketoiminnassaan, mutta viranomaisen toiminta voi olla tuskastuttavan hidasta.

Epäkohtiin puuttuminen voi pahimmillaan tarkoittaa kirjeiden kirjoittamista, vastausten odottamista, lisätietojen tiedustelua ja erilaisten määräaikojen antamista niin pitkään, että valvottavasta ei näy enää edes perävaloja.

Samalla kun Esperin ja muiden hoivaketjujen toimintatapoja perataan, on hyvä selvittää myös valvojan toiminta. Erityisen tärkeää se on tilanteessa, jossa hallituksen uudistukset ovat avaamassa markkinoita uusille sote-yrityksille ja perustamassa kokonaan uutta virastoa valvomaan alan toimintaa.