Vihreä show jatkuu – Ohisalon harkittu ratkaisu lähetti masentavan viestin naisille, pj-ehdokkaat piilosilla
Muissa puolueissa on ollut sisäisesti viime ajat melko rauhallista, joten vihreät ovat saaneet kompuroida itsekseen.
”Katsoin, että tähti on syttynyt.”
Hallituspuolueen kokeneen taustavaikuttajan kommentti liittyi vihreiden sijaispuheenjohtajan Maria Ohisalon esiintymiseen Ylen A-studiossa.
Paikka oli vaativa, sillä Ohisalo oli studiossa kolmen muun puoluejohtajan eli Antti Rinteen (sd), Petteri Orpon (kok) ja Juha Sipilän (kesk) kanssa. Ohisalolla on kolmikkoon verrattuna mitätön määrä politiikan valokeilakokemusta.
Tv-esiintyminen tapahtui vieläpä syyskuussa vain reilu viikko sen jälkeen, kun Ohisalosta oli tullut Touko Aallon sijainen.
Ohisalo oli viilipyttymäinen, asiantunteva ja onnistui heittämään pari napakkaa piikkiä hallituspuolueiden suuntaan.
Hän on laajasti pidetty omiensa keskuudessa, mutta uusi tuttavuus monelle politiikan seuraajalle. Eduskunnan ulkopuolelta ponnistaneen Ohisalon menestys vuoden 2017 puheenjohtajakisassa yllätti myös median.
Ohisalo jäi toiseksi tulleesta Emma Karista vain muutaman kymmenen äänen päähän.
Monella jäi suu auki, kun Ohisalo ilmoitti eilen maanantaina, että hän ei tavoittele pätkäpuheenjohtajuutta Aallon luovuttua lopullisesti tehtävästä.
Puolueen johtaminen ei ole pelkkää A-studiota. Se vaatii nopeita päätöksiä, paineensietokykyä, taitoa kasata oikeanlainen joukkue.
Pomoja mielistellään, joten johtajan – varsinkin poliittisen johtajan – on pidettävä huoli siitä, että hänen ympärillään on ihmisiä, jotka varoittavat sudenkuopista.
Pitää osata suunnitella puolueen viestejä, luoda hyvää henkeä kentälle. Jaksaa ja vielä jaksaa.
Miten valtakunnan politiikassa kokematon, vasta 32-vuotias Ohisalo olisi pärjännyt näissä tehtävissä, jää nähtäväksi myöhemmin. Tai ei koskaan.
Vanha virsi politiikassa kuuluu, että kun valtaa tarjotaan, sen käyttämättä jättäminen on riski. Uutta mahdollisuutta ei välttämättä tule.
Ratkaisu herättää ihmetystä myös sen takia, että Ohisalo kuitenkin katsoi vuonna 2017 olevansa kykenevä puheenjohtajaksi, kun hän asettui ehdolle tehtävään.
Ehkä mieli on muuttunut? Ehkä Aallon raskas taival on saanut hänet ajattelemaan, että puolueen johtaminen ei ole kiinnostava tehtävä? Tästä ei ole kyse, vaan Ohisalo tavoittelee edelleen valtaa, mutta ei nyt. Kenties ensi kesänä tai vielä myöhemmin.
Ohisalon kerrotaan olevan hyvin suunnitelmallinen ihminen. Äkkinäinen, sekava tilanne ei ole hänelle otollisin hetki astua puheenjohtajaksi.
Ohisalon ratkaisusta lähtee kuitenkin myös viesti, jota hän tuskin halusi lähettää. Eikö paineensietokyky riitä?
Tämä kulma masentaa osaa hänen tukijoistaan ja monia naisia. Taasko siellä nainen suhtautuu itseensä ylikriittisesti ja sivusta ratsastaa joku kykynsä yliarvioiva erkki hoitamaan homman?
Ohisalo tietenkin tietää tilanteensa ja tuntee itsensä parhaiten, mutta ulkopuoliselle näyttää äkkiseltään siltä, että hän saattoi tehdä suuren virheen.
Suunnitelmallisuudessa on riskinsä, sillä maailma ympärillä ei välttämättä noudata samaa suunnitelmaa.
Ohisalo perusteli päätöstään puolueen edulla. Vihreät tarvitsee tunnetun kasvon keräämään nostetta vaaleihin. Sitä hän ei sanonut, että puolueessa on myös suuri tarve remonttityöntekijälle. Puolue on sekaisin kuin seinäkello.
Vihreiden asioita puidaan julkisuudessa koko ajan enemmän kuin noin 12 prosentin gallup-kannatus antaisi aihetta. Muissa puolueissa on ollut sisäisesti viime ajat melko rauhallista, joten vihreät ovat saaneet kompuroida itsekseen.
Aallon luopumisilmoitus rauhoitti tilannetta, mutta välitila jatkuu nyt vielä ainakin tämän viikon, kun puheenjohtajaa valitaan suuren spekuloinnin saattelemana.
Toisenlaista on meno ollut esimerkiksi Saksassa, jossa vihreä puolue on ottanut isot voitot jo kahdessa osavaltiossa.
Uuden nousun kalastelussa sopiva valinta voisi olla entinen puheenjohtaja Ville Niinistö, joka hallitsee vaalikamppailussa tarvittavan ärhäkkyyden. Vaalien jälkeen edessä voi olla hallitusneuvottelut, joissa Niinistön kokemuksesta on varmasti etua.
Hänen persoonansa kuitenkin jakaa mielipiteitä vihreiden sisällä. Osa kokee Aallon tilanteen heikentyneen entisestään, kun vanha isäntä huuteli kammarista ohjeita ja läksytti nuorempaansa. Jotkut epäilevät, että Niinistön julkisesti julistama tuki Aallolle olikin ”tukea”.
Ohisalo teki siis tilaa Niinistölle, Pekka Haavistolle tai jollekin muulle.
Voimme arvuutella nimiä, mutta siihen se jääkin. Ainoastaan kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto on toistaiseksi ilmoittautunut kisaan. Entinen kansanedustaja Oras Tynkkynen kieltäytyi juuri kunniasta.
Vihreiden eettis-periaatteelliset linjaukset esimerkiksi kolmen kauden maksimista puheenjohtajalle tuntuvat ihan vähän vitsikkäiltä nyt, kun puolue valitsee johtajansa neljän päivän kuluttua ilman, että valitsijoilla olisi tietoa edes ehdokasvalikoimasta.
Korjattu 30.10. kello 19.13 vihreiden puheenjohtajan kausien enimmäismäärä kolmeen.