”Tarkkailuluokka” oli taitavaa spinnausta

Petteri Orpo, Riikka Purra ja valtiovarainministeriö ovat vuoden alusta lähtien varoitelleet EU:n ”tarkkailuluokalle” joutumisesta. Pääministerin mukaan tarkkailuluoka tarkoittaisi, ”että joku muu sanelee meille, mitä on tehtävä”.

EU:n budjettisäännöt rajoittavat alijäämät 3 prosenttiin ja julkisvelan 60 prosenttiin. Kehysriihessä päätetty vajaan 3 miljardin lisäsopeutuksen arvioidaan painavan Suomen noin 3,5 prosentin alijäämän alle 3 prosenttiin ensi vuonna.

Hallituksen puhe tarkkailuluokasta antaa kuitenkin yliampuvan kuvan tilanteesta.

Komission tulee huomioida arvioidessaan liiallista alijäämää jäsenmaan velkaantumiseen liittyvät haasteet sekä viime vuosina kasvaneet sotilasmenot. Näin ollen hallituksen ei todennäköisti olisi tarvinnut tehdä näin järeää sopeutusta ”tarkkailuluokan” välttämiseksi.

Liiallisen alijäämän menettely ei myöskään tarkoita, että komissio tulisi sanelemaan talouspolitiikkaa. Näin tehtiin eurokriisin aikana, koska euromaat ja troikka ehdollistivat Kreikalle ja muille kriisimaille annetut tukipaketit tiukalle talouskurille.

Sen sijaan ”tarkkailuluokalla” olevilta 3 prosentin alijäämän ylittäviltä mailta voidaan edellyttää vähintään 0,5 prosentin suuruista vuotuista lisäsopeutusta suhteessa bkt:hen.

Käytännössä tämä tarkoittaisi noin 1,5 mrd suuruista sopeutusta eli puolet pienempiä toimia kuin mistä hallitus nyt päätti tarkkailuluokan välttämiseksi. Lisäksi sopeutuksen määrän arvioinnissa ei huomioida kasvaneita korkomenoja vuosina 2025-2027, joten sopeutus olisi tosiasiassa tätäkin pienempi.

Sopeutuksen laiminlyönnistä voi seurata sakkoja, joskaan niitä ei olla määrätty yhdellekään jäsenmaalle. Nyt sovitussa uudistuksessa sakkojen määrää pienennettiin (0,05 prosenttia bkt:sta) ja niitä on tarkoitus antaa 6 kuukauden välein, kunnes vaaditut toimet on tehty.

Tulevat vuodet näyttävät, aletaanko EU-maille lätkiä sakkoja.

Toiseksi, Orpo ja Purra eivät ole juuri lainkaan puhuneet budjettisääntöjen uudistuksesta, jossa Suomi edusti tiukkaa linjaa.

Merkittävin uudistus oli, että jokaiselle 3 % alijäämän tai 60 % julkisvelan ylittävälle maalle laaditaan maakohtainen sopeutuspolku. Koska Suomen julkisvelka on noin 75 prosenttia, kehysriihen toimilla ei voida välttää sopeutuspolkua.

Jos maan julkisvelka on 60-90 prosenttia, lisäsopeutusta on tehtävä vuosittain 0,5 prosenttia (finanssipoliittisten sääntöjen uudistus artikla 6a). Lisäksi korkomenoista puhdistetun primäärijäämää on vähennettävä 0,4 prosenttia vuodessa (artikla 6b).

Hallituksella on siis edessään samansuuruinen sopeutus, mitä se oli kehysriihen päätöksillä välttämässä. Jos tarkoitus oli todella välttää sopeutustoimet, miksi hallitus ylipäätään ajoi kireää uudistusta, joka sitoo EU-maat talouskuriin ja estää investoinnit?

Kehysriihen merkittävin päätös oli yleisen alv-kannan historiallinen nosto 25,5 prosenttiin samalla kun yritystuet ja eläkkeet jätettiin lähes täysin sekä yhteisö- ja osinkoverot kokonaan näiden talkoiden ulkopuolelle. Hallituksen tiedotteen mukaan toimet ”vähentävät kotimaista kysyntää ja heikentävät osaltaan talouskasvua lähivuosina”, joten se ei edes ole huolissaan kehysriihen vaikutuksesta kasvuun.

Kehysriihen perusteella vaikuttaakin, että hallitus ja sen mukana perussuomalaiset menivät EU:n selän taakse piiloon tehdessään vaikeita päätöksiä ja tulonjakopolitiikkaansa. Tätä helpotti se, että yliampuvat ja epämääräiset puheet ”tarkkailuluokasta” menivät mediassa läpi sen kummempia kyselemättä.