Tungosta tarkkailuluokalla
Mitä tapahtuisi, jos Suomi joutuisi EU:n liiallisen alijäämän menettelyyn?
5
MIN
Kotimaisen talouskeskustelun uusi mörkö on talouden tarkkailuluokka, eli EU:n liiallisen alijäämän menettely. Siitä on puhuttu ahkerasti, kun hallituksen ministerit ovat perustelleet, miksi julkisesta taloudesta on löydettävä kolmen miljardin euron lisäsäästöt.
”Liiallisen alijäämän menettelyyn emme halua. Silloin joku muu kertoo, kuinka paljon ja mistä sopeutetaan, ja voi tulla vielä sakot päälle”, valtiovarainministeri Riikka Purra (ps) varoitti Kauppalehden haastattelussa 1. maaliskuuta.
”Meitä uhkaa joutuminen EU:n alijäämämenettelyyn, ja sitä me emme halua, sillä se tarkoittaisi, että joku muu sanelee meille, mitä on tehtävä. Tälle tarkkailuluokalle me emme halua”, pääministeri Petteri Orpo (kok) sanoi eduskunnalle 13. helmikuuta.
Talouden tarkkailuluokassa on kyse EU:n säännöistä, jotka koskevat jäsenmaiden julkisen talouden alijäämää sekä velan määrää. Tarkoituksena on saada jäsenmaat elämään yhdessä sovitussa kohtuudessa.
Alijäämäsäännön mukaan EU-maan julkisen talouden menot saavat ylittää tulot korkeintaan kolmella prosentilla maan bruttokansantuotteesta. Jos raja rikkoutuu, alkaa komission kanssa käytävä kirjeenvaihto, jossa jäsenmaa pääsee selittämään, miten alijäämä pienennetään alle kolmen prosentin.
Alijäämääsäännön sitkeästä rikkomisesta voi periaatteessa koitua sakkoa.
Velkasääntöjen mukaan taas jäsenmaan julkisen velan täytyy olla joko alle 60 prosenttia bruttokansantuotteesta tai uskottavasti vähenemässä.
Osa talouskurisäännöistä on ollut neljä vuotta jäissä ensin koronan ja sitten Venäjän Ukraina-hyökkäyksen aiheuttamien talouspaineiden takia.
Nyt poikkeusaika on ohi ja ainakin alustavien lukujen perusteella näyttää siltä, että talouden tarkkailuluokalle on tulossa ruuhkaa. Vuonna 2023 yhteensä 27 EU-maasta 14 rikkoi kolmen prosentin alijäämäsääntöä. Julkisen velan 60 prosentin rajan ylitti 13 jäsenmaata.
Talouskurisäännöt otettiin käyttöön 1990-luvulla. Niitä ollaan remontoimassa ja uudet tulevat voimaan todennäköisesti toukokuun aikana.
”Uudistus antaa jäsenmaille jonkin verran aiempaa enemmän liikkumatilaa”, arvioi Timo Miettinen Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen keskuksesta. ”Ne, jotka kaipasivat tiukempia sääntöjä, joutuvat ainakin osittain pettymään.”
Uusissa säännöissä pidetään voimassa kolmen prosentin alijäämän ja 60 prosentin velan rajat. Alijäämäsääntöä rikkova maa saa aikaa talouden tasapainottamiseen neljä tai joissain tapauksissa jopa seitsemän vuotta. Aiemmin alijäämää tarkasteltiin vuosi kerrallaan.
”Lisäksi komissio ottaa julkisen talouden tasapainottamisessa huomioon vihreään siirtymään ja puolustukseen liittyvien erityisinvestointien tarpeen”, Miettinen sanoo.
Yleensä komissio arvioi keväällä, mitkä maat joutuvat liiallisen alijäämän erityissyyniin. Nyt arvio julkaistaan vasta kesäkuun eurovaalien jälkeen.
Uusittujen sääntöjen yksityiskohtia kiinnostavampaa on, kuinka tiukasti taloussäännöistä aiotaan pitää kiinni.
Monivaiheinen valvonnan ja patistelun ketju on tähän saakka päättynyt siihen, että sääntöjen rikkomisesta ei koidu seurauksia. Pisimmälle komissio meni vuonna 2016 Espanjan ja Portugalin alijäämämenettelyissä. Ennennäkemättömästi maille määrättiin sakot – joiden suuruus oli nolla euroa.
”Sehän usein näissä säännöissä on ollut ongelmana, että esimerkiksi Ranskan on annettu pitkään rikkoa alijäämäsääntöä”, sanoo Timo Miettinen. ”Suurena EU-maana ja suurena taloutena se on saanut pelata eri säännöin.”
Oma, vielä julkisen talouden alijäämäsääntöjäkin rennompi lukunsa ovat EU:n velkasäännöt ja niiden noudattaminen.
Velan määrän ylärajan asettaminen juuri 60 prosenttiin ei perustu mihinkään taloustieteelliseen viisauteen kansantalouden velankestokyvystä. Luku on pysynyt samana 1990-luvulla säädetyistä ensimmäisistä EU:n taloussäännöistä lähtien. Se oli jäsenmaiden keskimääräinen velkaantumisaste, kun säännöistä ensimmäisen kerran neuvoteltiin.
Tällä hetkellä 13 velkarajan ylittävästä jäsenmaasta vähävelkaisin on Kroatia, jolla on velkaa 63 prosenttia bruttokansantuotteesta. Kreikalla velkaa taas on eniten, 160 prosenttia bkt:sta. Rajan ylittää myös Suomi, jonka julkisen talouden velka oli 2023 yli 70 prosenttia bruttokansantuotteesta.
Viimeksi Suomen velkasuhde oli alle 60 prosenttia vuonna 2012. Suomi on EU-jäsenyytensä aikana ollut useita kertoja komission taloustarkkailussa velkasääntöjen rikkomisen vuoksi.
Hyvä esimerkki sääntöjen joustavuudesta on Italia. Maan julkinen velkasuhde on vuoden 1990 jälkeen ollut koko ajan yli sata prosenttia. Tällä hetkellä velkaa on 140,4 prosenttia bruttokansantuotteesta.
”Velassa 60 prosentin raja-arvo ei ole niin merkityksellinen kuin tahti, jolla valtio arvioi pystyvänsä vähentämään velkaantumista. Täytyy muistaa, että eurojärjestelmäänkin hyväksyttiin monia maita, joilla oli velkaa yli 60 prosenttia”, sanoo Timo Miettinen.
Uusien sopeutussääntöjen mukaan raskaasti velkaantuneiden maiden pitäisi pienentää velkasuhdettaan prosenttiyksiköllä vuodessa. Italia siis alittaisi 60 prosentin velkarajan vuoden 2104 jälkipuoliskolla.
EU:n taloussääntöjen historiaan tutustumalla päätyy helposti käsitykseen, että Suomessa niihin suhtaudutaan paljon vakavammin kuin monissa muissa jäsenmaissa. Miettisen mukaan erityisesti budjettialijäämiä koskevilla säännöillä on ollut vaikutusta.
”Monesti kuulee sanottavan, että ei näillä säännöillä ole merkitystä, koska niiden rikkomisesta ei lopulta ole seurannut mitään. Tutkimuksesta kuitenkin tiedetään, että niillä on ollut paljonkin ohjaavaa merkitystä, mutta huonossa mielessä.”
Miettisen mukaan alijäämäsäännöt ovat johtaneet tilanteisiin, jossa jäsenmaa leikkaa julkisia menojaan taantumassa. Silloin leikkaukset vauhdittavat talouden alamäkeä entisestään.