Blogit

Tutkija Antti Ronkainen seuraa maailmantalouden murrosta.

Syrizan opetukset Italialle – käsittele ongelmia luovasti, äläkä hirttäydy euroon

Blogit Vallan mahotonta! 5.6.2018 12:08
Antti Ronkainen
Kirjoittaja on poliittisen talouden väitöskirjatutkija Helsingin yliopistolla.

Italian uusi hallitus on asettumassa törmäyskurssille Euroopan kanssa.

Se vastustaa EU:n pakolaispolitiikkaa ja Venäjä-sanktioita, minkä lisäksi vaalilupausten lunastaminen tarkoittaa EU:n budjettisääntöjen rikkomista.

Jos M5S/Lega-hallitus haluaa saada muutoksia EU:n ja EMU:n politiikkaan, sen kannattaa huomioida Kreikan Syriza-hallituksen tekemät virheet vuonna 2015.

Kreikan valtiovarainministeri Yanis Varoufakis sanoutui ensimmäisenä tekonaan irti Kreikan tukipaketin lainaehdoista. Toinen virhe oli, että pääministeri Alexis Tsipras oli sitoutunut eurojäsenyyteen kaikissa mahdollisissa tilanteissa.

Kreikalla ei ollut mitään uhkausta, mikä teki sen kengittämisestä helppoa. 

 

Syriza-tyylisen konfrontaation sijaan pääministeri Giuseppe Conten kannattaa nostaa esiin euroalueen rakenteelliset ongelmat.

Euromaat eivät ole yhdentyneet talouskasvun, finanssipoliittisen virityksen ja työmarkkinoiden suhteen ensimmäisen 20 vuoden aikana. Pyrkimykset sopeuttaa Italiaa talouskurilla ja rakenteellisilla uudistuksilla eurokuntoon on synnyttänyt tyytymättömyyden, minkä seurauksena M5S/Lega-hallitus on noussut valtaan.

Eurokriittisyyden kasvaessa on entistä epätodennäköisempää, että euromaat yhdentyisivät. Mikäli euromaat pysyvät finanssipolitiikaltaan, tuottavuudeltaan ja tuotantorakenteiltaan erilaisina talouksina, euro pysyy epäoptimaalisena talousalueena. Tämä pitää euron haavoittuvana jatkossakin.

Ongelma voidaan ratkaista sillä, että pohjoisen maat luopuisivat kilpailukyvystään tai että rahaliitossa hyväksyttäisiin pysyvät tulonsiirrot heikkojen ja vahvojen maiden välillä.

 

Saksa ja pohjoisen maat vastustavat henkeen ja vereen näitä ratkaisu, joten Conten kannattaa tarjota kesän eurohuippukokouksessa luovia ratkaisuja. 

Koska etelän maat ovat kykenemättömiä täyttämään euron vaatimukset ja pohjoisen maat ovat haluttomia kasvattamaan yhteisvastuuta, budjettisääntöjen löysääminen olisi poliittisesti vähiten mahdoton ratkaisu. 

Italian uusi valtiovarainministeri Giovanni Tria on akateemikkona vaaatinut budjettisääntöjen löysäämistä ja julkisten investointien aloittamista Euroopan keskuspankin avustuksella. 

Talouspoliittisen autonomian lisääminen voi jopa helpottaa nykyistä poliittista ristipainetta: euromaiden taloudellisen autonomian lisääminen ei loukkaa eteläisten maiden demokratiaa eikä uhkaa pohjoisten maiden suvereniteettia.

Tämä voisi vähentää etelän ja pohjoisen välistä ristipainetta.

 

Italian ei kuitenkaan tule sitoutua Syrizan tavoin eurojäsenyyteen.

Syriza ratkaiseva virhe oli vaatia suurieleisesti muutoksia, mutta ilmoittaa samaan hengenvetoon, ettei se ryhdy minkäänlaisiin toimiin, jos sen toiveisiin ei vastata. Tsipras päätyikin hakemaan Troikalta entistä ankarampaa tukipakettia heti sen jälkeen, kun kansanäänestys oli sanonut Troikan lainaehdoille ei.

Kuten Wolfgang Munchau on kolumnissaan alleviivannut, euro hajoa ennemmin reformien puutteesseen kuin jäsenmaiden vääränlaiseen politiikkaan. 

Koska eurossa ei ole institutionaalista exit-mekanismia, eurosta ei voida erota demokraattisesti. Tämä tarkoittaa, että euroero tulee tapahtumaan seuraavan kriisin yhteydessä nopeasti ja osin kaoottisesti ilman kansanäänestyksiä. Euroeroa ei tule tavoitella, mutta siihen tulee jokaisen vastuullisen hallituksen varautua.

Mikäli euro osoittautuu Neuvostoliiton tavoin mahdottomaksi reformoida, Italian hallituksen ei kannata sulkea pois eron mahdollisuutta. Oma valuutta toisi takaisin rahapoliittisen suvereniteetin ja valuutan vapaa kellunta hoitaisi kilpailukykyongelman sisäistä devalvaatiota helpommin.

Italian hallitusohjelma ja ministerivalinnat ovat signaaleja siitä, että tällainen varasuunnitelma on.