Radikaalioikeisto on normalisoinut politiikkansa niin että Macron voi voittaa seuraavat vaalit Le Penin politiikalla

Profiilikuva
Blogit Vallan mahotonta!
Antti Ronkainen on poliittisen talouden väitöskirjatutkija Helsingin yliopistolla.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Ranskan presidentinvaalit järjestetään reilun vuoden päästä 2022 huhtikuussa.

Gallupien kärjessä keikkuvat presidentti Emmanuel Macron ja radikaalioikeiston Marine Le Pen. Tuoreiden gallupin mukaan Le Penin nykyinen kannatus olisi korkeampi kuin tähän aikaan ennen edellisiä vaaleja, minkä lisäksi toisen kierroksen gallupit olisivat tiukempia, Harris Interactiven mukaan Macron voittaisi toisen kierroksen täpärästi 52-48, kun viime vaalien toinen kierros meni murskalukemin 66-34.

Toisaalta keskustaoikeistolainen Xavier Bertrand nousee, minkä lisäksi mustia hevosia, kuten Michel Barnier tai Anne Hidalgo, voi vielä ilmaantua.

Macronin puolue La République En Marche! ei tule menestymään yhtä hyvin kuin viime parlamenttivaaleissa, joten Macron tarvitsee mahdollisella toisella kaudellaan kabinetin muodostamiseen toisen puolueen apua. Macron onkin hylännyt viime vaalien ”äärikeskustalaisuutensa” ja aloittanut siirtymän oikealle.

Macron vaihtoi viime kesänä suositun pääministeri Édouard Philippen Jean Castexiin, joka on Nicolas Sarkozyn entinen kabinettipäällikkö. Olen käsitellyt aiemmin, miten Sarkozy on palannut Ranskan politiikan kulisseihin keltaliivien kapinoinnin jälkeen.

Macronin oikeistolainen käänne ja Sarkozyn paluu

Sen lisäksi, että Macron tarvitsee republikaanipuolueen tukea, Macron on myös vastannut Le Penin uhkaan.

Macron aloitti viime syksynä kampanjan ”islamilaista separatismia” vastaan, jonka tarkoituksena on puuttua islamistiseen terrorismiin, joka on järkyttänyt Ranskaa vuoden 2015 Charlie Hebdo -iskuista lähtien. Ranskan kansalliskokous käsittelee parhaillaan separatismilakia, johon on jätetty jo 1700 muutosehdotusta. Lain on syytetty stigmatisoivan islamin, joka on Ranskan toiseksi suurin uskonto – kaikkiaan muslimeja on Ranskassa noin 3,5 miljoonaa.

Separatismilaki on herättänyt myös voimakasta kritiikkiä Ranskan ulkopuolella, mikä johti viime vuoden lopulla siihen, että Financial Times ja Politico poistivat islamismilakia arvostelleet kirjoitukset. Tämän jälkeen FT julkaisi kuitenkin Macronin vastineen lakia kohtaan esitettyihin väärinkäsityksiin. Laajemmin separatismikampanja on herättänyt keskustelua Ranskan sekularismista, uskonnonvapaudesta ja poliittisen keskustan suhteesta kulttuurisotiin ja islamilaiseen terrorismiin, mikä tulee varmasti värittämään koronakriisin ja talouden lisäksi Ranskan presidentinvaaleja.

Tänään torstaina onkin Macronin islamismipolitiikan eräänlainen välinäytös, kun Le Pen ja Macronin sisäministeri Gerald Darmanin väittelevät suorassa TV-lähetyksessä separatismilaista, islamismista, terrorismista ja turvallisuudesta. Darmanin edustaa republikaanipuolueen oikeaa laitaa ja on juuri julkaissut (monen muun ranskalaisen poliitikon tavoin) kirjan islamilaisesta separatismista.

Jos Le Pen pärjää Darmaninille, se tietää vaikeuksia Macronille. Toisaalta jos Darmanin päihittää Le Penin omalla kentällään, se tarkoittaa että Macron on jo omaksunut merkittävästi Le Penin politiikkaa.

Lisäksi tulee muistaa, että vaikka Le Pen voittaisi presidentinvaalit, hänen olisi mahdotonta saada kansalliskokouksessa enemmistöä. Ranskan erikoisen kahden kierroksen vaalijärjestelmän vuoksi Le Penin puolueella on ainoastaan 7 paikkaa 577 paikan kansalliskokouksessa, vaikka puolueella oli 13 prosentin kannatus.

Radikaalioikeiston suurin valtti onkin, että se onnistuu kulttuurisodissa normalisoimaan oman politiikkansa koskaan nousematta valtaan.

Ilmoita asiavirheestä