Pääministerin bailaus, kohujen mykät pakot ja uusi totuudenjälkeisyys

Sanna Marinin bilevideot ovat odotetusti herättäneet laajaa yhteiskunnallista debattia pääministeri-instituutiosta, sosiaalisesta mediasta ja perinteisestä mediasta. Kohu ilmentää uutta sosiaalisen ja perinteisen median mykkiä pakkoja.

Marinin estottomat tanssiliikkeet käynnistivät villit spekulaatiot pääministerin mahdollisesta huumeidenkäytöstä. Raskauttavaksi evidenssiksi tuntui riittävän se, että videoilta kuultiin sana jauhojengi.

Kun media oli tarpeeksi monta kertaa kysynyt huumeista, Marin päätti lopettaa spekulaatiot menemällä huumetesteihin. Marin kävi kuitenkin virtsatestissä, joka ei välttämättä kerro paljoakaan huumeiden käyttämisestä tai käyttämättä jättämisestä videoiden kuvaushetkellä.

Marinin vastustajille bilevideot ja tissikuvat ovat jälleen todiste, joka osoittaa pääministerin vajavaisen harkintakyvyn ja laajemmin punavihervasemmiston henkisen rappion. Marinin puolustajille kohu puolestaan osoittaa median oikeistolaisen ajojahtia, sukupuolittuneisuutta ja kaksinaismoralistista tanssikieltoa.

Ja niin edelleen, ikiliikkuja on valmis.