Blogit

Tutkija Antti Ronkainen seuraa maailmantalouden murrosta.

Miksi demarit vastaavat vaalitappioihin liittoutumalla oikeiston kanssa?

Blogit Vallan mahotonta! 23.10.2017 12:31
Antti Ronkainen
Kirjoittaja on poliittisen talouden väitöskirjatutkija Helsingin yliopistolla.

Tšekin parlamenttivaalit voitti viikonloppuna odotetusti euroskeptinen miljardööri Andrej Babis.

Vaikka Babis on sanonut hakevansa Tšekille aktiivista roolia Euroopan unionissa, Tšekin vaaleissa voittivat EU- ja maahanmuuttovastaiset puolueet. Tšekki saattaakin hyvin jäädä EU:n ulkokehälle Puolan, Unkarin ja Slovakian kanssa.

 

Euroopan tämän vuoden parlamenttivaalien trendi on ollut EU:n, islamin ja maahanmuuton vastaisuuden lisäksi sosiaalidemokratian alamäki.

Tšekin pääministeripuolueena toiminut ČSSD putosi kuudenneksi. Lisäksi Hollannissa, Ranskassa ja Saksassa demareille tuli historiallisen huonot tulokset.

Norjassa demarit nousivat suurimmaksi puolueeksi, mutta punavihreä vaaliliitto hävisi. Jeremy Corbynin johtaman Labourin onnistui ottaa vaalivoitto, mutta se ei riittänyt enemmistöön. Itävallassakin demareita odottaa todennäköisesti oppositio.

Kevään kuntavaaleissa Suomen sosialidemokraattinen puolue ei niin ikään onnistunut hyödyntämään oppositioasemaansa.

 

Vaikka saattaisi kuvitella, että toistuvat vaalitappiot johtaisivat demarit irtiottoihin harjoitetusta politiikasta, saattaa kuitenkin käydä juuri päinvastoin. 

SDP on juuri julkaissut “esityksiä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vahvistamiseksi EU:ssa”. Demarit jatkavat rinta rottingilla Paavo Lipposen kolmannella tiellä. Kolmas tie tarkoittaa oikeiston talousoppien ja vasemmiston yhteiskunnallisten ideoiden yhdistämistä.

Demarit jatkavat rinta rottingilla Paavo Lipposen kolmannella tiellä.

Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteutumiseksi SDP vaatii esimerkiksi parempia sosiaalisia kannustimia valtioille, työmarkkinoiden sääntelyä ja oikeutta joustaa rahaliiton budjettisäännöistä. Samaan hengenvetoon SDP kuitenkin kannattaa Euroopan vakausmekanismin kehittämistä Euroopan valuuttarahastoksi.

Sosiaalinen ja taloudellinen ulottuvuus ovat jyrkässä ristiriidassa, sillä valuuttarahastolle on määrä antaa oikeus syynätä euromaiden budjetteja Euroopan komissiota ankarammin. Paperillaan demarit positioivat itsensä lähemmäksi Saksan Wolfgang Schäubleä kuin Ranskan Emmanuel Macronia.

Jutta Urpilaisen vaatimista vakuuksista koitunut imagotappio halutaan korjata.

 

Tämän järkeilyN takana lienee Euroopan poliittiset myllerrykset.

Ensimmäinen tekijä on rahaliiton erityisasema Suomen ulkopolitiikassa. Hyväksymällä schäubleläinen rahaliiton kehitys pyritään välttämään leimautuminen Itä-Euroopan maiden jarruttajiin. Euro- ja pakolaiskriisin myötä rahaliitolla lieneekin Suomelle entistä enemmän identiteettipoliittinen merkitys.

Jutta Urpilaisen vaatimista vakuuksista koitunut imagotappio halutaan korjata. 

Toiseksi sinipuna eli konservatiivien ja demareiden liitto on ollut Euroopan yhdentymisen kulmakivi. Läntiset euromaat vastaavatkin todennäköisesti Brexitiin ja Itä-Euroopan EU-vastaisuuteen kiihdyttämällä ydinmaiden välistä yhdentymistä. Tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi jonkinasteista turvallisuuspoliittista yhteistyötä ja Brexitin myötä vapautuvien EU-instituutioiden sijoittamista euromaihin.

SDP haluaa olla mukana tässä avantgardessa yhdessä Kokoomuksen sisarpuolueiden kanssa. 

Sosiaaliliberalismi on ollut hampaaton äärioikeiston edessä.

Strategiassa on kuitenkin merkittäviä riskejä.

Albert Einsteinin mukaan hulluuden määritelmä on toistaa samaa virhettä ja toivoa joka kerta eri lopputulosta. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, ydinmaat voivat hyvinkin päätyä luomaan puolustusliiton, joka toimii yhtä huonosti kuin rahaliitto.

Taustalla on, että äärioikeistolaisten puolueiden nousun seurauksena kansalliset intressit ohjaavat myös läntisten EU-maiden politiikkaa. Saksassa, Hollannissa ja Itävallassa konservatiivit ovat torjuneet äärioikeistoa omaksumalla niiden vaaliteemoja rahaliiton, islamin ja maahanmuuton vastustamisesta.

 

Vahvistamalla sinipunaa demarit eivät ota kantaa siihen, että sosiaaliliberalismi on ollut hampaaton äärioikeiston edessä.

Mikään ei viittaa siihen, että äärioikeiston nousu olisi torpattu. Mikäli SDP:llä ei ole suunnitelmaa äärioikeiston varalle, demarit saattavat joutua omaksumaan oikeistolaisempien talousoppien lisäksi entistä nationalistisempia näkemyksiä sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta, perusoikeuksista ja perusturvasta.

Euroopan keskuspankin johtaja Mario Draghi totesi pahaenteisesti jo vuonna 2012, että Euroopan sosiaalinen malli on kuollut.

Draghi saattoi hyvin olla oikeassa.