Laitaoikeiston nousua selittävät pelot sekä pelkojen normalisointi ja valtavirtaistaminen

Kesäkuun eurovaaleista on tulossa laitaoikeiston juhlaa. Laitaoikeistolaisten ID- ja ECR-ryhmien yhteiskannatus hätyyttelee jo keskustalaisen Euroopan kansanpuolueen (EPP) kannatusta. Eurooppa saa kiittää Venäjää, etteivät nämä ryhmät ole vielä vähään aikaan yhdistymässä. Lisäksi laitaoikeistolaiset puolueet ovat nousemassa suurimmaksi peräti yhdeksässä EU-maassa.

Mikä sitten selittää laitaoikeiston nousua?

Ivan Krastevin ja Mark Leonardin tuoreen tutkimuksen mukaan oikeisto hyötyy peloista. Heidän mukaansa eurovaaleissa ei ole kyse pelkästään kilpailusta vasemmiston ja oikeiston välillä vaan miten maahanmuuttoon, ilmastonmuutokseen, koronapandemiaan, Ukrainan sotaan ja maailmantaloudeen myllerrykseen liittyvät pelot mobilisoivat eri yhteiskuntia, yhteiskuntaluokkia ja sukupolvia.

Krastevin ja Leonardin tutkimuksen mukaan ilmastonmuutoksesta huolestuneiden hätätila jatkuu, vaikka heidän äänestämänsä vihreät ja vasemmistopuolueet olisivat vallassa. Maahanmuutosta huolestuneet äänestävät laita- ja keskustaoikeistoa, mutta näiden puolueiden ollessa vallassa äänestäjien pelot sen sijaan hellittävät, vaikka maahanmuuttoon liittyvät ongelmat eivät vähenisi.

Oikeiston etu onkin, että maahanmuutto mobilisoi retorisesti kun taas ilmastoleiri kärsii siitä huolimatta että ilmastopolitiikkaa saataisiin aikaan. Ei voida myöskään sivuuttaa keltaliivien protestia Ranskassa tai renkaita polttavia farmareita Brysselissä, mikä kertoo kunnianhimoisen ilmastopolitiikan syvästä vastustuksesta.

Krastevin ja Leonardin johtopäätös on, että politiikan polarisaation sijaan pirstaloituminen erilaisten kriisikokemusten ja traumojen muodossa määrittää yhä selvemmin Euroopan politiikkaa.

Toiseksi laitaoikeiston nousua selittää sen normalisointi erityisesti median toimesta. Aurelien Mondonin mukaan media niputtaa laitaoikeistolaiset puolueet usein ”populistisiksi” ja käsittelee näitä ”populistipoliitikkoja” henkilötasolla sen sijaan että laitaoikeiston nousua selitettäisiin sen ajamasta politiikasta käsin. Sen sijaan että käsiteltäisiin esimerkiksi, miten laitaoikeisto haluaa syventää yhteiskunnan rakenteellista eriarvoisuutta, päädytäänkin puhumaan yleisesti maahanmuutosta ja laitaoikeiston määrittämistä ongelmista käsin. Vaikka mediat ovat lähtökohtaisesti liberaaleja ja vastustavat ”populismia”, nämä tulevat samalla mainostamaan ja legitimoimaan laitaoikeistolaisia ideoita ja politiikkasuosituksia.

Kolmanneksi keskustaoikeistolaiset puolueet valtavirtaistavat laitaoikeistoa omaksumalla niiden puhetapojen lisäksi myös politiikkasuosituksia, mikä tekee laitaoikeiston äänestämisestä entistä helpompaa. Keskustaoikeisto on luopumassa vihreästä siirtymästä ja korostamassa yhä selkeämmin maahanmuuttoa ja rajaturvallisuutta. Tämä näkyy niin Petteri Orpon johtamassa kokoomuksessa kuin Ursula von der Leyenin seuraavassa komissiossa.