Koronapassi ja pandemiapolitiikan uudet päämäärät
On pelkästään hyvä, että Suomessa on edetty koronapassien suhteen varovaisesti, eikä pakkorokotuksia ole vaadittu.
Koronapandemian alusta lähtien on näkynyt poliittisten kulttuurien väliset erot pohjoismaissakin. Tämä on näkynyt erityisesti viime viikkoina virinneessä keskustelussa koronapasseista.
Keskustelu koronapassista alkoi sen jälkeen, kun Ranskan presidentti Emmanuel Macron ilmoitti, että elokuusta lähtien baareihin, ravintoloihin ja maan sisäisille matkoille pääsy edellyttää todistusta negatiivisesta testistä, sairastetusta koronasta tai rokotteesta.
Ranskan lisäksi ainakin Italia ja Iso-Britannia ovat ottamassa koronapassit käyttöön elo-syyskuussa. Tätä ennen koronapassi on ollut käytössä eri muodoissa jo ainakin Tanskassa sekä joissain Saksan osavaltioissa ja Espanjan itsehallintoalueilla.
Ranskassa poistetaan ilmaiset koronatestit, joka käytännössä ohjaa ottamaan ilmaisen rokotteen. Iso-Britanniassa baarien sisälle pääsisi ainoastaan koronan sairastaneet ja rokotetut. Saksassa Merkelin tiedottajan mukaan uuden aallon myötä mahdolliset rajoitukset koskisivat enemmän rokottamattomia kuin rokotettuja.
Koronapassin lisäksi suunnitellaan pakollisia rokotuksia eri ammattiryhmille.
Ranskassa rokote tulee pakolliseksi terveydenhuollon henkilökunnalle eikä ilman rokotetta palkkaa makseta syyskuusta lähtien. Italiassa rokotukset ovat jo pakollisia terveydenhuollon henkilökunnalle ja Draghin hallitus suunnittelee pakollisten rokotteiden ulottamista myös opettajille.
***
Suomessa koronapassia on pidetty oikeudellisesti mahdollisena, mutta korostettu ettei se saa syrjiä terveysperustaisesti. Toisin sanoen Ranskan, Saksan ja Iso-Britannian kaltaiset viritykset tuskin menisivät läpi perustuslakivaliokunnassa.
Toissapäivänä elinkeinoministeri Mika Lintilä ilmoitti, että TEM valmistelee pohjamuistiota koronapassista ja odottaa hallitukselta tarkempaa toimeksiantoa asiassa etenemiseksi. Aikatauluun Lintilä ei ottanut kantaa, mutta oikeusoppineiden mukaan koronapassi voisi mennä eduskunnan läpi lokakuun tienoilla.
Suomessa pakkorokotuksia ei ole näkyvämmin vaadittu. Pakollisten rokotusten sijaan Opetusalan ammattijärjestö (OAJ) on vaatinut opettajille rokotteita vielä ennen syyslukukauden alkamista. Tartuntamäärien kasvaessa erityisesti vanhemmat ovat huolissaan, kuinka järjestää turvallinen kouluvuosi rokottamattomille lapsille ja nuorille.
***
Lisäksi Suomen hallitus on uudistamassa hybridistrategiaa elokuussa.
Hybridistrategiassa on lukuisia ongelmia, kuten että rajoitukset tulevat monesti liian myöhään ja rajoitukset kestävät liian pitkään. Lisäksi hybridistrategia ei pyri rajoittamaan yksityisiä tilaisuuksia, joissa korona niin’ikään leviää. Baarien ja ravintoloiden kohtelu koronaturvallisempina paikkoina kuin kulttuuritapahtumat ja teatteriesitykset on räikein vääryys Suomen koronapolitiikassa.
Kun rokotteet toimivat, eivätkä suuremmat tartuntamäärät näy suurempana sairaalahoidon tarpeena, suuri poliittinen kysymys koskee sitä, mikä on oikeasuhtaista rajoitustoimintaa. Tässä yhteydessä koronapassi voi olla mahdollisuus korjata hybridistrategian puutteita ja muuttaa koronapolitiikan päämääriä.
Keväällä 2020 aloitettu väliaikaisten koronasäännösten tie tulee myös jossain vaiheessa tiensä päähän. Keskeiset väliaikaispykälät vanhenevat vuodenvaihteessa, jolloin koronakriisi tuskin on vielä ohi. Siksi hybridistrategian uudistamisen ja koronapassikeskustelun kanssa pitäisi jaksaa keskustella myös siitä, jatketaanko koronapolitiikkaa väliaikaissäännöksillä.
Vaihtoehto on pysyväisluontoisemmat muutokset tartuntatautilaissa myös tulevia pandemioita ajatellen.
***
Koronapolitiikka elää ajassa ja pandemiaa aletaan hallita tartuntojen rajoittamisen lisäksi yhä enemmän rokotekattavuutta kasvattamalla. Tuoreen CDC-tutkimuken mukaan delta-variantti leviää jopa herkemmin kuin flunssa, mikä korostaa entisestään rokotekattavuuden kasvattamisen tärkeyttä.
Rokotteiden politiikan vaikeus liittyy siihen, että vaikka rokotteet tarjoavat todistetusti tehokkaan suojan koronaviruksen vakavia muotoja vastaan, pakottavina koetut koronapassit ja erityisesti pakkorokotukset tulevat kärjistämään yhteiskunnallista vastakkainasettelua ja vahvistamaan rokotteiden vastaisia liikkeitä.
Koronapassien on esimerkiksi nähty luovan mekanismit terveysperustaiselle syrjinnälle. Ranskassa Macronin jyrkkä (ja eittämättä ensivuoden presidentinvaaleihin liittyvä) koronapolitiikka on jo herättänyt vastustusta ja Saksassa kristillisdemokraattien kansleriehdokas Armin Laschet on irtisanoutunut Merkelin ehdotuksesta rokotetuille suunnatuista erivapauksista. Saksassa neljännen aallon piikki voi hyvin osua syyskuun vaalien alle, mikä kärjistää koronapolitiikkaa entisestään.
Koska rokotteet ovat poliittista dynamiittia, pandemiapolitiikan uusista päämääristä ja instrumenteista tulisi kyetä keskustelemaan riskit ja hyödyt tiedostaen, mutta ennen kaikkea poliittisten jakolinjojen kärjistämistä välttäen. Itsekin ehdotin Macronin tv-puheen innostamana yhteiskunnan avaamista rokotetuille, mikä osoittautui nopeasti saamani palautteen perusteella liian suorasukaiseksi vaatimukseksi.
Suomessa koronapassikeskustelu on muuta Eurooppa jäljessä, mikä johtunee osaksi viime kevään muista poliittisista hulinoista. On kuitenkin pelkästään hyvä, että Suomessa on edetty koronapassien suhteen varovaisesti, eikä pakkorokotuksia ole vaadittu. Rokoteohjelmien hidastuminen on kuitenkin edelleen riski, johon tulisi huolellisesti valmistautua.
Emme edelleenkään tiedä mikä on riittävä rokotekattavuus yhteiskunnan avaamiseksi terveysturvallisesti. Jos koronapassia ei lopulta tarvita rokotekattavuuden noustua riittävästi, sitä parempi.