Kahdeksan surmanluodin poliisit ovat ennemmin yhteiskunnan kuin Pasin uhreja

Kulttuuririento: Kahdeksan surmanluotia (1972) * * * *

Profiilikuva
Antti Ronkainen on poliittisen talouden väitöskirjatutkija Helsingin yliopistolla.

Yle Areenaan on ilmestynyt Kahdeksan surmanluotia, joka käsittelee Tauno Pasasen vuonna 1969 tekemää neljää poliisisurmaa Pihtiputaalla. Uusi komea restauraatio on toteutettu pääasiassa Martin Scorsesen perustaman World Cinema Projectin rahoituksella.

Elokuvan ohjaaja, käsikirjoittaja ja pääosan esittäjä Mikko Niskanen oli itse jonkinlaisessa henkisessä kriisissä, kun hän kuuli surmista. Hän ryhtyi tutkimaan tapausta, kävi läpi tutkintapöytäkirjat ja haastatteli sekä Pasasta että pihtiputaalaisia. Vaikka elokuva on dokumentaarinen, se on Niskasen versio alusta loppuun. Elokuva alkaa Niskasen viestillä:

”Tämä elokuva ei pyri kohta kohdalta liittymään tiettyyn tapahtumaan vaikka kerronta nojaakin siihen eräiden tärkeiden totuuksien osalta. Jokaisella saattaa olla oma totuutensa. Tämä on se totuus jonka minä olen nähnyt ja kokenut itse tässä elämänpiirissä syntyneenä ja sitä elämää eläneenä ja näitä asioita tutkineena.”

Elokuva edustaa neorealismia, joka perustuu autenttisuuteen. Pontikkaa on keitetty ja todellakin juotu. Repliikeiksi on päätynyt paljon tosielämän sanontoja ja niitä on improvisoitu kuvattaessa. Rooleissa on paljon oikeita henkilöitä esittämässä itseään. Surmia kuvaavissa alku- ja loppukohtauksissa Niskasen ei tarvinnut näytellä, koska oli juonut ja valvonut viikon verran – kuten Pasanenkin odottaessaan lehmän poikimista ennen surmatyötä.

Elokuva näyttäytyy kuvauksena niistä yhteiskunnallisista tekijöistä, jotka johtivat alkoholismiin 1960-luvun lopun Pihtiputaalla. Peltoa raivataan turhaan, työ on raskasta, eikä sitä ole tarpeeksi. Pontikkaa aletaan keittää, mutta tulojen sijaan se johtaa vain uusin ongelmiin – pontikkaa kuluu, sairaala kutsuu, kiinni jäädään, sakkoja tulee ja lehmä viedään, minkä vuoksi on aika keittää lisää ja ennen kaikkea juoda koko ajan enemmän ja enemmän.