Italia saattaa saada ensimmäisen vaaleilla valitun pääministerin Berlusconin jälkeen, mutta elpymisrahasto ja EKP ovat voineet jo kengittää tulevan hallituksen talouspolitiikan

Profiilikuva
Antti Ronkainen on poliittisen talouden väitöskirjatutkija Helsingin yliopistolla.

Italian parlamenttivaalit järjestetään syyskuun 25. päivä. Vaaleihin on vielä vajaat pari kuukautta, mutta Italian veljien, Legan ja Forza Italian muodostaman oikeistoblokin kannatus on edelleen yli 40 prosentin, joka riittää enemmistöhallituksen muodostamiseen. Vasemmisto on hajanainen ja hillotolppaan vielä matkaa.

Käsittelin edellisessä kirjoituksessa, miten laitaoikeistoblokin mahdollinen vaalivoitto ja uusfasistisen Italian veljien johtajan Giorgio Melonin pääministeriys vaikuttaisivat Italian Venäjä-politiikkaan. Lyhyesti: oikeistohallituksen vaikutuksesta ei ole vielä kovinkaan selkeää käsitystä, sillä Meloni edustaa tiukempaa (itä-eurooppalaisempaa) linjaa Ukrainan aseistamisen ja Venäjän suhteen kuin Legan Matteo Salvini tai Forza Italian Berlusconi. Toisaalta Melonikin on sanonut keväällä, että EU:n tulisi kompensoida Venäjän pakotteiden vaikutuksia EU-maille, eikä Yhdysvallat voi olettaa Euroopan kantavan yksin sanktioiden seurauksia.

Sen sijaan oikeistohallituksen vaikutuksesta talouspolitiikkaan voidaan jo tässä vaiheessa sanoa jonkin verran enemmän. Oikeistopuolueet ovat kannattaneet veronalennuksia, eläkkeelle pääsyn helpottamista ja minimieläkkeen korotusta. Berlusconi lupasi toissapäivänä 23 % tasaveroa, Salvini nokitti eilen 15 prosentilla. Lisäksi Ukrainan sota ja todennäköiset talous- ja energiakriisit tulevat aiheuttamaan lisäkustannuksia valtion budjettiin.

Toisaalta Italia on saamassa EU:n elpymisrahastosta 200 miljardia euroa, joiden ehtona on erilaisten reformien toimeenpano. Italia on nostanut varoja noin 70 miljardin edestä ja saadakseen seuraavat 19 miljardia Italian on toimeenpantava 55 uudistusta vielä tämän vuoden aikana. Italian veljet on vakuuttanut, ettei se aio riskeerata rahoja, mutta pyrkii uudelleenneuvottelemaan elpymissuunnitelmaa niin, että energian ja rakennusmateriaalien hinnannousu huomioitaisiin paremmin.

Lisäksi Italian korkokehitys on pitkälle kiinni Euroopan keskuspankin päätöksistä. Italian 10-vuotisten lainojen korko kävi maaliskuussa yli 4 prosentissa, korkeimmillaan sitten vuoden 2015, kun EKP ilmoitti korkojen nostosta ja rahapolitiikan kiristämisestä historiallisen korkean inflaation seurauksena.