Houellebecqin väestönvaihdon moraalis-esteettinen perustelu
Kirja-arvio: Michel Houellebecq – Olemattomiin, 573 sivua. WSOY 2024, suomentanut Lotta Toivanen. Sisältää juonipaljastuksia.
Houellebecqin omien samojensa mukaan viimeinen romaani Anéantir ilmestyi 2022 ja vajaat 600-sivuinen järkäle on viimein ilmestynyt Lotta Toivasen käännöksenä Olemattomiin (WSOY).
Houellebecqin tyylilaji on nautittavasti kirjoitettu poliittinen scifi. Aiemmat teokset ovat käsitelleet esimerkiksi new age -liikkeitä, seksiturismia, klooniteknologiaa ja sharia-lakia Ranskassa.
Olemattomiin alkaa terroristijahdilla, jossa terroristit iskevät kiinalaiseen rahtilaivaan, tanskalaiseen spermapankkiin ja Välimeren yli pakolaisia kuljettavaan paattiin. Terroristeiksi epäillään ekofasisteja ja mutakuoppa-anarkisteja ja terroritekojen tapahtumapaikoista näyttää piirtyvän kartalle pentagrammi. Seuraava sakara osoittaa eutanasiaklinikalle…
Ranska valmistuu myös vuoden 2027 presidentinvaaleihin, joissa jo kaksi kautta istunut presidentti pyrkii varmistamaan jatkonsa istuttamalla presidentiksi some-influensserin. Ranskan perustuslaki kieltää samalta henkilöltä kaksi peräkkäistä kautta, joten kokematon vaikuttaja sopii hyvin suunnitelmiin.
Näiden juonien kehittely jää kuitenkin päähenkilön isän aivoverenvuotoon liittyvien järjestelyiden varjoon. Aivohalvaus saattaa päähenkilön takaisin yhteen sukulaistensa ja vaimonsa kanssa, jonka kanssa hänellä ei ole ollut seksiä 10 vuoteen.
Henkilökohtaisten tragedioiden edetessä muu yhteiskunta, juoni ja ylipäätään romaanin muoto hautautuvat nimensä mukaisesti olemattomiin. Suomen Kuvalehden, HS:n ja Turun Sanomain kriitikot ovat olleet silminnähden pettyneitä, kun Olemattomiin ei pääty aiempien romaanien tavoin spektaakkelimaisiin profetioihin.
Kirjan kiinnostavimmat keskustelut käydään kuitenkin perheenjäsenten ja lääkäreiden välillä, joissa kommentoidaan Ranskan henkistä rappiota.
Nämä osiot tuovat myös selkeimmin esiin Houellebecqin hienovaraisen poliittisuuden. Sairaalat ränsistyneillä muslimialueilla. Sisko on harras katolinen, joka on notaarimiehensä kanssa äänestänyt jo pitkään Kansallista liittoumaa. Veljen vaimo on kirjan nemesis, joka on adoptoinut mustan lapsen ainoastaan signaloidakseen feminististä identiteettiään.
Olemattomiin jatkaa Houellebecqin tuotannon pääteemaa, joka on liberaalin individualismin kritiikki. Seksuaalivallankumous on kaupallistanut seksin ja tehnyt siitä nuorten etuoikeuden. Uskonto ja edistys ovat kuolleet, rakkaus on mahdotonta, eivätkä ranskalaiset enää lisäänny. Kun kristillisyyteen nojautuva perhemalli on tuhottu, seurauksena on vääjäämättä Ranskan ja Euroopan islamisaatio.
Houellebecqin kirjallisen tuotannon huipennus on lopulta perin houellebecqimäinen. Hän kaipaa uskontoa, joka haastaisi viriiliydessään islamin. Vaikka Houellebecq haluaa uskoa, hän ei lopulta kykene uskomaan kuin yksinäisyyteen ja itsemurhaan.
Teosta tai Houellebecqin tuotantoa on vaikea suositella muuta kuin kulttuuririentojen syvästä päädystä kiinnostuneille. Houellebecqin mukaan kirjoittaminen on loisten kasvattamista aivoissa ja hänen kirjallinen tuotantonsa on väestänvaihtoteorian moraalis-esteettinen perustelu. Luonnollisesti hän on aikoja sitten sanoutunut irti minkäänlaisesta poliittisesta vastuusta.
Taiteellisen vapauden turvin taiteilijalla on oikeus maalata minkälainen fantasia tahansa. Houellebecqiä tavatessa ei ihmettele niinkään näiden teorioiden paikkansapitävyyttä kuin sitä, miksi vasemmistolaiset taiteilijat ovat siirtyneet liberalismin ja individualismin kumoamisesta kapitalismin epäkohtien loputtomaan luettelointiin ja selittämiseen.
On toisen kirjoituksen aihe, miksi väestönvaihdolla ratsastava taiteilija on Ranskan myydyimpiä nykykirjailijoita.