Murtuvan maailman maalari

Onko Michel Houellebecq pehmentynyt? Onko hän alkanut uskoa rakkauden voimaan? Tällaisia kysymyksiä pyörittelivät ranskalaiset kriitikot, kun kirjailija julkaisi toissa vuonna yhdeksännen romaaninsa.

Teos on nyt ilmestynyt suomeksi nimellä Olemattomiin, ja toden totta, sana rakkaus vilahtelee siinä välillä täysin epäkyynisessä merkityksessä. Kirjailijan tuotantoon perehtyneille tämä ei ole suuri uutinen. Aiemmissa romaaneissaan Houellebecq on toistanut ajatusta, että kulutukseen ja nautintoon perustuva länsimainen kulttuuri tekee kiintymyksen ja rakastamisen vaikeaksi, mikä ei ole vapauttavaa vaan traagista. Houellebecq on aina uskonut rakkauteen, mutta epäillyt ihmisten kykyä rakastaa.

Esikoisromaanista Halujen taistelukenttä (1994) saakka Houellebecqin tunnuslauseena on ollut: Moderni elämä on roskaa! Olemattomiin ei peräänny näkemyksestä.

Pyyteettömät kohtaamiset ovat mahdollisia yksittäisten ihmisten välillä, mutta kulttuurissamme vallitsevat voimat ohjaavat piittaamattomuuteen tai toivottomuuteen. Elämme toisen maallistumisen aikaa: ensin haipuivat uskonnolliset ja sitten sekulaarit traditiot, jäljelle jäi vain taloudellisia pyyteitä ja seksuaalisia haluja.

Uudessa romaanissa Ranskan talouden tunnusluvut näyttävät hyviltä, mutta kansakuntaa koossa pitävät siteet ovat napsahtaneet poikki. Talouden tehokuuri on hävittänyt keskiluokan, eivätkä rikkaat ja köyhät tunne toisiaan kohtaan solidaarisuutta.

Varhaisissa romaaneissaan Alkeishiukkaset (1998) ja Mahdollinen saari (2005) Houellebecq kohdisti dystopiansa kaukaiseen tulevaisuuteen. Tuoreemmissa teoksissa synkät näyt ovat lähempänä nykytodellisuutta. Alistumisessa (2014) islamilainen puolue ottaa vallan Ranskassa, Serotoniini (2019) ennakoi keltaliivien mielenosoituksiksi huipentuneita protesteja.

Olemattomiin sijoittuu Ranskan vuoden 2027 presidentinvaalien aikaan. Emmanuel Macronia muistuttava nimettömäksi jäävä presidentti joutuu väistymään, koska perustuslaki sallii vain kaksi perättäistä virkakautta. Presidentti junailee seuraajaehdokkaakseen suositun mediapersoonan, koska katsoo voivansa ohjailla tätä poliittisesti. Presidentin suunnitelmissa on palata takaisin valtaan viiden vuoden kuluttua.

Taustahahmona häärii valtiovarainministeri Bruno Juge, jonka kabinetissa romaanin päähenkilö Paul Raison työskentelee. Valtiovarainministerissä pilkahtelee oikean elämän valtiovarainministeri Bruno Le Maire, jonka kanssa Houellebecq on ystävystynyt.

Vaalitaistosta ei kehity suurta draamaa, vaan se muodostuu ennalta arvattavasti keskustaoikeistolaisten ja oikeisto­populistien väliseksi kamppailuksi.

Trillerimäisiä asetelmia romaaniin tuo terroristiryhmä, joka siirtyy taidokkaista kyberhyökkäyksistä suoraan toimintaan.

Isku tanskalaiseen spermapankkiin on veretön, pakolaislaivan upottaminen Välimerellä vaatii satoja kuolonuhreja. Terroristit eivät anna julkilausumia, mutta tekoihin kätkeytyy viesti: keinohedelmöitys ja maahanmuutto ovat keinoja, joilla eurooppalaiset yhteiskunnat torjuvat syntyvyyden laskua.

Vaikka Paul on järjestelmän uskollinen palvelija, hän tuntee sympatiaa modernin maailman tuhoamiseen tähtääviä terroristeja kohtaan. Paul edustaa houellebecqilaista arkkityyppiä: ihmistä, joka pitää selvänä, että systeemi romahtaa, mutta on liian apaattinen piitatakseen siitä sen enempää.

Luettuani ensimmäiset sata sivua hehkutin ystävilleni, että Olemattomiin saattaa olla Houellebecqin paras romaani. Olin liian toiveikas. Houellebecq jättää terrorismikuvion kehittelyn kesken eikä onnistu syventämään myöskään yhteiskunnallisen todellisuuden kuvausta.

Loppujaksoissaan romaani kadottaa laajemmat näköalansa ja suistuu päähenkilön sairaskertomukseksi. Onko Paulin kohtalo vertauskuva modernin maailman luhistumisesta? On tai ei, viimeiset sata sivua synnyttävät oivallusten sijasta haukotuksia.

Romaanina Olemattomiin sanoo samat asiat kuin Houellebecqin aiemmat teokset mutta vaisummin. Eikö kirjailijalla ole enää painavaa sanottavaa vai onko hän menettänyt kykynsä sanoa painavasti? 

Michel Houellebecq: Olemattomiin. Suomentanut Lotta Toivanen. 573 sivua. WSOY, 2024.