Euroopan uusi jakolinja - Ukrainan sota ja rauha

Profiilikuva
Antti Ronkainen on poliittisen talouden väitöskirjatutkija Helsingin yliopistolla.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Venäjä siirtyi tällä viikolla taloussodan seuraavaan vaiheeseen, jossa se pyrkii heikentämään Euroopan energiaturvallisuutta ja toisaalta Euroopan maiden yhtenäisyyttä.

Venäjä on vähentänyt Nord Streamin kautta tulevaa kaasua Eurooppaan noin 60 %. Viralliseksi syyksi mainittiin tekniset ongelmat: kaasuputken turbiinit ovat korjauksessa Kanadassa, josta niitä ei saada takaisin sanktioiden takia.

Lisäksi Venäjä on vähentänyt kaasuntoimitusta Ranskaan ja Italiaan sen jälkeen, kun Olaf Scholz, Emmanuel Macron ja Mario Draghi vierailivat Kiovassa.

Kaasun hinta on noussut tällä viikolla melkein 50 %. Jos ja oletettavasti kun Venäjä leikkaa kaasuntoimituksia Eurooppaan edelleen (ruplamaksuista huolimatta), Euroopan mailla tulee olemaan vaikeuksia saada varastot täyteen ensi talvea varten.

Jos/kun varastoja joudutaan käyttämään jo kesällä, Euroopassa jouduttaneen pian siirtymään myös maakaasun säännöstelyyn. Tämä nostaa edelleen hintoja ja kiihdyttää Euroopan keskuspankin tarvetta kiristää entisestään rahapolitiikkaa, mikä puolestaan jouduttaa taantuman tuloa.

Energiaturvallisuuden lisäksi Venäjän tarkoitus on heikentää Euroopan yhtenäisyyttä. Vaikka Eurooppa tukee Ukrainaa aseellisesti, EU-maiden johtajat ovat olleet jakaantuneita sen suhteen, kuinka perinpohjaista irtikytkentää Venäjän taloudesta halutaan.

European Council on Foreign Relationsin tekemä laaja-alainen kysely kymmenessä Euroopan maassa (Puola, Romania, Saksa, Ranska, Italia, Espanja, Portugali, Suomi, Ruotsi & Iso-Britannia) vahvistaa käsitystä Euroopan jakautumisesta Ukrainan sodan ja rauhan suhteen.

Kyselyyn vastanneista 35 % kannatti rauhan solmimista, vaikka se tarkoittaisi myönnytyksiä Venäjälle, 22 % kannatti puolestaan sodan jatkamista Venäjän poistyöntämiseksi Ukrainasta ja 20 % kannatti Euroopan toimia, mutta kieltäytyi valitsemasta annettujen vaihtoehtojen välillä.

Kyselyn keskeinen tulos on, että haastatelluista maista ainostaan Puolassa Venäjän voittamista vaativien osuus oli suurempi kuin rauhaa vaativien. Vaikka Scholzia ja Macronia on arvosteltu voimakkaasti varovaisten rauhaan katsovien kommenttien vuoksi, tämä asenne voi vastata laajemmin äänestäjien mielialaan Euroopassa.

Euroopan riippuvaisuus Venäjän energiasta on strateginen heikkous, joka selittää uutta jakolinjaa.

ECFR:n kysely oli tehty ennen kuin Venäjä leikkasi kaasuntoimituksia Eurooppaan. Kun sodan ja sanktioiden seuraukset alkavat tuntua entistä kouriintuntuvammin kasvavina hintoina ja taloudellisena epävarmuutena ihmisten elämässä, jakaantuminen tullee kärjistymään entisestään.

Tällöin tullaan myös varmasti kysymään entistä kärjekkäämmin, miksi Euroopan kilpailukyky on perustunut Venäjän energiaan ja mitä sodalla ja talouspakotteilla ylipäätään tavoitellaan.