Blogit

Tutkija Antti Ronkainen seuraa maailmantalouden murrosta.

EU-johtajat valitaan tänä vuonna, mutta asetelma on edelleen täysin auki

Blogit Vallan mahotonta! 5.1.2019 11:52
Antti Ronkainen
Kirjoittaja on poliittisen talouden väitöskirjatutkija Helsingin yliopistolla.

Tuokokuun eurovaalien jälkeen valitaan Euroopan komission, Euroopan keskuspankin ja Eurooppa-neuvoston johtajat. Tilanne on poliittisesti erityisen mielenkiintoinen, sillä valinnat ilmentävät EU:n voimatasapainoa brexitin jälkeen.

Ensinnäkin Euroopan parlamentin koostumus tulee muuttamaan.

Nykyisten gallupien perusteella kansallismieliset ja EU-kriittiset ryhmät kasvavat keskustaoikeiston (EPP) ja sosiaalidemokraattien (S&D) kustannuksella. Toisaalta brittipuolueet poistuvat EU-parlamentista, mikä aiheuttaa sekä kansallismielisille että keskustalaisille puolueille muutospaineita.

EU-vaalien ennusteita voi seurata osoitteessa https://europeelects.eu/ep2019

Fragmentoitunut Euroopan parlamentti voi hidastaa nimitysprosesseja, mutta varsinaiset päätökset tekee EU-maiden johtajista muodostuva Eurooppa-neuvosto. Myös Eurooppa-neuvosto on heikentynyt heikkojen hallitusten, vähemmistöhallitusten sekä Itä-Euroopan EU-kriittisen Visegrad-ryhmän myötä.

Erityisen mielenkiintoiseksi asetelman tekee Saksan ja Ranskan tilanne. On edelleen avointa kestääkö Angela Merkelin suuri koalitio hallituspuolueiden sisältä tulevan paineen. Emmanuel Macronin reformiohjelma on vastatuulessa sisäisten skandaalien ja keltaliivien takia.

Samaan aikaan Hollanti on vastannut brexitin jättämään valtatyhjiöön luomalla kahdeksan pohjoisen EU-maan Hansa-ryhmän, johon Suomi kuuluu. Hansa vastustaa esimerkiksi Macronin euroa koskevia reformeja, mutta samalla se on EU-myönteinen ja vannoo liberalismin nimiin.

Saksan ja Ranskan heikentymisen ja Eurooppa-neuvoston fragmentoitumisen vuoksi Merkel ja Macron eivät voi sivuuttaa Hollannin pääministeri Mark Ruttea.

Saksa-Ranska-Hollanti-asetelmaan liittyy toinen mielenkiintoinen tekijä.

Eurovaaleissa Macron on vaaliliitossa Guy Verhofstadtin johtamien liberaalien (Alde) kanssa. Vaikka liberaalit ovat Euroopan parlamentissa pieni ryhmä, heillä on suhteellisesti enemmän valtaa Eurooppa-neuvostossa.

Macron voikin olla liberaalien kanssa torppaamassa EPP:n kärkiehdokas Manfred Weberin valinnan komission johtajaksi. He voivat vaatia esimerkiksi liberaalimpia ehdokasta, kuten esimerkiksi Alexander Stubbia tai brexit-neuvotteluista vastaavaa Michel Barnieria.

Johtajavalintoihin on perinteisesti vaikuttanut myös tukku muita tekijöitä, kuten jonkinlainen tasapaino pohjoisen ja etelän, idän ja lännen, naisten ja miesten kanssa. On vaikea sanoa, mitkä kaikki tekijät painavat Saksan, Ranskan ja Hollannin sekä parlamenttiryhmien välisessä lehmänkaupassa.

EU:n tulisi kyetä kasvattamaan kansainvälistä profiiliaan Jean-Claude Junckerin jälkeen. Barnier tai IMF:n johtaja Christine Lagarde toisivat kertaheitolla kansainvälistä uskottavuutta. Myös neuvoston johtaja voi ottaa kansainvälistä roolia, vaikka nykyinen johtaja Donald Tusk ei sitä ole tehnyt.

Voi myös olla, että Rutte pääsee Hansa-ryhmän siivittämänä Eurooppa-neuvoston johtoon. Ja edelleen on täysin mahdollista, että Erkki Liikasesta tulee Euroopan keskuspankin johtaja. Euroalue tarvitsee draghilaista keskuspankkiiria, sillä kasvu hiipuu ja euromaiden toimintakyky on heikkoa.

Suurin mysteeri on kuitenkin edelleen, minkälaisia johtajia Merkel haluaa komissioon ja neuvostoon.