Elpymisrahastoa voidaan tulkita poikkeukseksi tai ennakkotapaukseksi ja molemmat oikeudelliset tulkinnat ovat poliittisia

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Kehyskriisin sivunäytös oli perustuslakivaliokunnan tiistainen äänin 8-9 syntynyt päätös, jonka mukaan elpymisrahaston hyväksyminen edellyttää 2/3 enemmistön eduskunnassa.

Päätös on monella tapaa mielenkiintoinen ja poliittisesti kauaskantoisempi kuin varsinainen kehyskriisi.

Ensinnäkin päätös on perustuslakivaliokunnan viime kesänä elpymisrahastosta linjaaman mukainen. Toiseksi valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden enemmistö oli 2/3 enemmistön sijaan yksinkertaisen enemmistön kannalla. Kolmanneksi äänestys meni puoluelinjojen mukaan, jossa keskusta äänesti yhdessä opposition kanssa hallituspuolueita vastaan. Neljänneksi vähemmistöön jääneet kansanedustajat allekirjoittivat eriävän mielipiteen puolueidensa ”valiokuntaryhminä”, vaikka kirjoittamattoman valtiopäiväkäytännön mukaan perustuslakivaliokunnan edustajat edustavat itseään eivätkä eduskuntaryhmiään. Viidenneksi perustuslakivaliokunta viivytteli elpymisrahastoa koskevan ratkaisunsa kanssa ensin viikkoja, mutta antoi sen lopulta keskellä kehyskriisiä, kun hallitus oli joidenkin lehtitietojen mukaan hajoamassa.

Sitä, että perustuslakivaliokunnan edustajat äänestivät eduskuntaryhminä asiantuntijoiden enemmistön mielipidettä vastaan, on arvosteltu jälleen esimerkkinä perustuslakivaliokunnan politisoitumisesta. Tapaus onkin oikea runsaudensarvi laintulkinnan politisoitumisesta, mutta tyydyn tässä kirjoituksessa kommentoimaan ainoastaan väitettä siitä, että perustuslakivaliokunnan vähemmistöön jäänyt kanta olisi ollut jotenkin vähemmän poliittinen kuin nyt voittanut kanta.

Helsingin Sanomien eilisessä pääkirjoituksessa tiivistettiin lainopillisesta tulkintaerimielisyydestä oleellinen: ”Eri mieltä oltiin siis lopulta siitä, oliko pandemian hoitoon sovittu elvytys­paketti poikkeus vai ennakkotapaus.”

Tulkintaerimielisyys johtuu siitä, että elpymisrahasto on monella tavalla historiallinen rakennelma EU-oikeuden näkökulmasta. Se perustuu yhteisvelkaan, jota annetaan maille suorina tulonsiirtoina ja jolla rahoitetaan jopa EU-budjettia. Siten täysin poikkeuksellista elpymisrahastoa, jollaisesta ei ole aiemmin päätetty, voidaan vahvoin oikeudellisin perustein pitää sekä poikkeuksena että ennakkotapauksena. Jos elpymisrahastoa tulkitaan poikkeukseksi, sitä ei ole tarkoitettu lähtökohtaisesti toistettavaksi. Jos se tulkitaan taas ennakkotapaukseksi, se on jatkossa helpompi toistaa ja vieläpä mahdollisesti matalammalla kynnyksellä.

Toisin sanoen molemmat tulkinnat ovat läpeensä poliittisia, eikä perustuslakivaliokunnassa nyt hävinnyt kanta (asiantuntijoiden suuremmasta enemmistöstä huolimatta) olisi ollut voittaessaan sen vähemmän poliittinen.

Tulkintaerimielisyys palautuu siihen, koskeeko tulkintaerimielisyys sitä, onko elpymisrahasto EU-oikeuden mukainen vai onko elpymisrahastossa kyse merkittävästä toimivallan siirrosta kansalliselta tasolta unionille. Riippuen siitä kumpaa kysymystä korostaa, hierarkiassa ylemmällä on joko kansallinen lainvalvoja (tässä tapauksessa Suomen eduskunnan perustuslakivaliokunta) tai sitten EU-tuomioistuin. Ne, jotka korostavat EU-tuomioistuinta hierarkiassa ylimpänä, ovat katsoneet perustuslakivaliokunnan kävelleen EUT:n varpaille. Ne jotka korostavat taas kansallista näkökulmaa, katsovat että perustuslakivaliokunta on tehnyt vain työtään toimivaltakysymyksen ratkaisemisessa.

Siten oikeudellis-poliittinen tulkintakiista palautuu siihen, korostaako kansallisten perustuslakien vai EU-oikeuden ensisijaisuutta toimivaltakysymyksessä. Riippuen näkökulmasta joko kansallinen tai EU-tasoinen tulkinta on siten enemmän oikeudellisempi ja vähemmän poliittisempi.

Mitä enemmän unionin integraatiosta tehdään päätöksiä, jotka perustuvat perussopimusten tulkintaan, sitä enemmän konfliktit kansallisten lainvalvojien ja EU-tason tuomioistuinten välillä toimivaltakysymyksistä kasvavat. Itä-Euroopan oikeusvaltiokysymyksen lisäksi Saksan perustuslakituomioistuin käy jatkuvaa taistelua talous- ja rahapolitiikasta ja nyt viimeisimpänä myös Ranskan hallintotuomioistuin on liittynyt mukaan katsomalla EU:n yksityisyyden suojaa koskevien sääntöjen olevan ristiriidassa maan terrorismin vastaisen kamppailun kanssa.

Economistin hienossa esseessä jatkuvia toimivaltakiistoja on kuvattu Euroopan ”Calhounin hetkeksi” Yhdysvaltain seitsemännen varapresidentti John C. Calhounin mukaan. Calhoun taisteli osavaltioiden oikeudesta olla noudattamatta liittovaltion lakeja, jotka osavaltiot katsoivat perustuslain vastaisiksi. Taistelu alkoi tullimaksuista 1830-luvulla ja päättyi kolme vuosikymmentä myöhemmin sisällissotaan.

Elpymisrahaston ympärillä käynyt keskustelu osoittaa, että tulkintaerimielisyydet ja toimivaltakonfliktit vähentävät integraation poliittista legitimiteettiä. Lain tulkintaa ei voida koskaan täysin kitkeä pois, mutta tulkintaerimielisyyksiä ja toimivaltakiistoja voidaan vähentää sillä, että perussopimukset avataan ja niitä oleellisesti selkiytetään.