Antti Rinne - Suomen Schröder vai Roosevelt?
Jos Rinne malttaa olla hiljaa vielä kuukauden, hän on Suomen seuraava pääministeri.
Autoilu, metsähakkuut ja identiteettipolitiikka eivät näytä pelastavan kokoomusta ja keskustaa vaalitappiolta. Jos Ylen tuoreen gallupin trendit jatkuvat vielä reilun kuukauden, Antti Rinne aloittaa hallitustunnustelut.
Lisäksi HS:n vaalikone kertoo, että puolueet ovat siirtyneet vasemmalle. Siirtymään tulee suhtautua kuitenkin varauksella, sillä vaalikoneet ovat kampanjoinnin muoto ja ilmentävät ennemminkin ehdokkaiden identiteettipolitiikkaa kuin puolueiden politiikkaa vaalien jälkeen.
Vaikka vaalikampanjoiden loppukirit ovat vasta alkamassa, leikitellään jo hetki Rinteen ja Suomen 75. hallituksen politiikalla.
Ensimmäinen (ja todennäköisin) vaihtoehto on, että hallitus luodaan kokoomusyhteistyölle ja suurimman vaalivoiton ottava perussuomalaiset eristetään arvosyistä oppositioon.
Kokoomuksen aktiiveille ay-taustainen Rinne pääministerinä on myrkkyä, joten kompromissi joudutaan tekemään työvoimapolitiikan ja sosiaaliturvan uudistuksesta. Työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) on esittänyt kolmikannan uudistamista, osallistavampaa sosiaaliturvaa, panostuksia koulutukseen ja työperäistä maahanmuuttoa.
Demareiden on nieltävä aktivointitoimia ja sosiaaliturvan vastikkeellistamista, mutta yleissitovuuteen ei edelleenkään kosketa. Tavoitetta helpottaa, että kaikki puolueet jakavat tavoitteen työllisyyden nostamisesta 75 prosenttiin.
Jos uudistus saadaan riitaisessa hallituksessa sisään ja uudistuksia tehdään TEM:in linjaamassa kehikossa, Rinteestä tulee jonkinlainen Schröderin ja Macronin pohjoismainen mutantti. Lisäksi uudistuksia voidaan perustella eriarvoisuuden vähentämisellä, joka on SDP:n, vihreiden ja vasemmiston kärkiteemoja.
Toinen (joskin epätodennäköisempi) vaihtoehto on, että Rinne lähtee tavoittelemaan hallitusta vasemmistoliberaaleiksi itsensä määrittävien vihreiden, vasemmistoliiton ja RKP:n kanssa.
Rinne on kyseenalaistanut valtiovarainministeriön julkisen talouden sopeutustoimia, minkä lisäksi hän on vaatinut sosiaalisen oikeudenmukaisuuden huomioivaa ilmastopolitiikkaa. Oppositiolle ja heidän äänestäjilleen varmasti kelpaisi, että tuleva hallitus lähtisi toteuttamaan yhteiskuntapolitiikan suunnanmuutosta ympäristö ja eriarvoisuus edellä.
Rinteestä tulisi Suomen Roosevelt, joka toteuttaisi ensimmäisenä Euroopassa Yhdysvalloissa nosteessa olevan New Green Dealin.
Gallupit eivät kuitenkaan vielä mahdollista tällaista hallitusta, vaikka kokoomuksen ja keskustan kannatus on laskussa. Syy on se, että suurin hyötyjä on perussuomalaiset. Tämä siitäkin huolimatta, että puolueet ovat HS:n vaalikoneen perusteella siirtyneet vasemmalle.
Rinteellä on myös muita vaihtoehtoja.
Juha Sipilä voi ilmoittaa vaalitappion jälkeen erostaan, joka mahdollistaa keskustan lähtemisen ensimmäistä kertaa 1980-luvun jälkeen apupuolueeksi – punamultahallitukseen. Tätä ennakoiden keskustan päättäjistä yli puolet on nimennyt SDP:n mieluisimmaksi hallituskumppaniksi.
Neljäs ja kaukaa haetuin vaihtoehto on, että hallitusta yritetään muodostaa kolmen suurimman eli SDP:n, kokoomuksen ja perussuomalaisten varaan. Tämä olisi oikeistolaisia miellyttävä hallitus, sillä perussuomalaiset ajaa Jussi Halla-ahon johdolla talouspolitiikassa kokoomuksesta oikealta ohi.
Perussuomalaisten mukaanottamisessa olisi se järki, että riitaisat sateenkaarihallitukset ja eristämispolitiikka kasvattaisivat perussuomalaisia entisestään oppositiossa. Mikä tällaisen epäortodoksisen hallituksen nimitys muuten olisi?
Tähän asti suurimmat vaalivaikuttajat ovat olleet Oulun poliisi, Valviran ylijohtaja Markus Henriksson sekä sote-uudistuksen valiokuntakäsittely. Vaaleihin on vielä reilu kuukausi ja yllätyksiä saattaa sattua.
Suomessa vaalit voitetaan olemalla harmaampia kuin tapetti ja jos Rinne malttaa olla hiljaa vielä kuukauden, hän on Suomen seuraava pääministeri.