Puoluetolpista paikkajakoon – gallup-analyysit ovat nousseet uudelle tasolle

Nykyään politiikan suurkuluttajan ei tarvitse tyytyä valtakunnallisten kannatusprosenttien pohtimiseen, vaan tarjolla on myös analyysejä eduskunnan paikkajaosta.

Profiilikuva
Blogit Vaalitarkkailija
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden entinen päätoimittaja.

”Kaikki muutokset mahtuvat tutkimuksen virhemarginaalin sisään.” Tämä virke sisältyy lähes kaikkiin gallupuutisiin. Silti kuukausittaiset puolueiden kannatusmittaukset eli arkipäiväisemmin gallupit ovat aina kärkiuutisia tutkimuksen tilanneessa mediassa. Vaikka liikahdukset puolueiden kannatuksissa olisivat prosenttiyksikön kymmenyksiä kuten ne usein ovat.

Tämä on ehkä yleisin tapa vähätellä galluppien merkitystä, varsinkin silloin kun tulos on omalle puolueella epämiellyttävä. Vaalikauden puolivälissä gallupien kymmenysten liikahdusten merkitys ei olekaan erityisen suuri, mutta vaalien lähestyessä kymmenystenkin muutokset saavat suuren painon puoluetoimistoissa, ehdokkaiden ja myös äänestäjien keskuudessa.

Kannatusmittauksilla on vähättelystä huolimatta oma arvonsa. Yle aloitti niiden tekemisen jo 1980-luvulla ja yhtäjaksoinen kuukausittainen aikasarja on karttunut 1990-luvulta lähtien.

Yksi peruspulma mittauksiin kuitenkin liittyy: mitataan eduskuntavaalikannatusta valtakunnallisesti, vaikka manner-Suomessa eduskuntavaalit käydään 12 vaalipiirissä, joissa kussakin on omanlaisensa asetelma. Edustajapaikat jaetaan näissä vaalipiirikohtaisissa vaaleissa ja silloin valtakunnallinen kannatus on väärä mittari kuvaamaan paikkajakoa, joka lopulta on se kaikkien ratkaisevin tekijä.