Oppositio vaikeroi ehdokasasettelun takarajan lykkäämistä – mutta tietää siihen yhden syyn paremmin kuin myöntää
Varsinkin perussuomalaiset, mutta myös monet kokoomuslaiset, ovat paheksuneet ehdokasasetteluun jätettyä takaporttia.
Politiikan viikko huipentuu perjantaina jälleen yhteen luottamusäänestykseen. Perussuomalaiset esittävät silloin epäluottamusta Anna-Maja Henrikssonille (r). Oikeusministeri on heidän mielestään sössinyt kuntavaalien järjestelyt sen verran pahasti, ettei vaaleja pystytä pitämään ajallaan terveysturvallisesti.
Perussuomalaiset eivät ole ainoita, joiden mielestä oikeusministeriö ei ole tällä(kään) kertaa suoriutunut vaalivalmisteluista ihan kympin arvoisesti. Katseet kääntyvät ainakin vaalijohtaja Arto Jääskeläiseen, jota muun muassa yksi puoluesihteeri kuvailee tässä Suomen Kuvalehden jutussa ”saakelin veltoksi tyypiksi”.
Luottamusäänestyksen lopputuloksesta ei ole epäselvyyttä: Henriksson saa eduskunnan enemmistön tuen ja jatkaa ministerinä. Se ei kuitenkaan lopeta kokonaan pulinaa siitä, mikä kaikki vaalien siirrossa meni nyt pieleen.
Yksi kritiikin aihe on ollut hallituksen esitys, jonka mukaan ehdokaslistoja voidaan täydentää vielä yli kuukausi, toukokuun 4. päivään asti. Alun perin ehdokashakemukset piti jättää jo 9. maaliskuuta. Toukokuun 4. päivästä on uuteen vaalipäivään (13.6.) yhtä pitkä aika, 40 päivää, kuin maaliskuun 9:nnestä oli huhtikuun 18:nteen, jolloin vaalit oli alun perin määrä pitää.
Varsinkin perussuomalaiset, mutta myös monet kokoomuslaiset, ovat paheksuneet ehdokasasetteluun jätettyä takaporttia.
Ehdokaslistojen täydennysmahdollisuuden on arveltu olevan keskustan ja demarien ovela yritys paikata sitä, että molempien listat jäivät alkuperäisenä määräpäivänä pahasti vajaiksi. Sdp:llä oli 9. maaliskuuta koossa lähes 900 ja keskustalla yli 900 ehdokasta vähemmän kuin edellisissä kuntavaaleissa 2017.
Sen sijaan perussuomalaiset on jo nyt onnistunut ehdokashankinnassaan selvästi paremmin kuin neljä vuotta sitten. Myös kokoomus on suunnilleen samassa vauhdissa kuin viimeksi.
Molemmissa suurissa oppositiopuolueissa on ollut haluja rajata ehdokaslistojen täydennysmahdollisuus ainoastaan sellaisiin henkilöihin, jotka eivät olisi olleet alun perin vaalikelpoisia, mutta ehtivät täyttää 18 vuotta kesäkuun 13. päivään mennessä. Lännen Median Tilastokeskukselta saamien tietojen mukaan heitä on lähes 8 900. Useampi tällainen ehdokas onkin jo ilmoittautunut.
Viimeksi tällä viikolla kokoomuksen konkariedustaja Ben Zyskowicz valitti, että hän ei ymmärrä, miksi ehdokasasettelun aikarajaa päätettiin lykätä.
Ehkä Zyskowiczin olisi kannattanut kysäistä asiaa vaikka ryhmätoveriltaan. Ainakin Yleisradiossa muistetaan vielä hyvin, minkälainen sähläys liittyi aikoinaan Jaana Pelkosen (kok) lähtöön kansanedustajaksi.
Pelkonen juonsi vielä helmikuussa 2011 Suomen euroviisukarsinnat. Vasta sen jälkeen, aivan kalkkiviivoilla, tuli tieto, että hän olikin pyrkimässä samana keväänä eduskuntaan. Jos ehdokkuus olisi julkistettu aikaisemmin, Pelkoselta olisi mennyt ainakin yksi iso työkeikka sivu suun.
Eikä Pelkonen suinkaan ole ainoa, joka on joutunut miettimään ehdokkaaksi asettumista myös siltä kannalta, miten se vaikuttaa hänen työmahdollisuuksiinsa lyhyellä aikavälillä.
Monet tiedotusvälineet asettavat ehdokkaat ennen vaaleja karanteeniin, jolloin esimerkiksi kolumnistien kirjoituksia ei julkaista. Se tarkoittaa heille vähemmän näkyvyyttä, mutta usein myös vähemmän rahaa. Siksi heidän kannattaa usein itsekkäistä syistä pantata ehdokkuutensa julkistamista mahdollisimman pitkään.
Tällaisen taktikoinnin moraalisuutta voi tietysti hyvällä syyllä paheksua. Mutta inhimillisesti se on ihan ymmärrettävää.
On ihan eri asia menettää ansiotuloja 40 päivältä kuin yli 90 päivältä. Niin paljon aikaa olisi nyt ollut alkuperäisestä ehdokaslistojen jättöpäivästä uuteen vaalipäivään.