Ministeri jäi yksin

Vaalien siirto oli niin raskas päätös, että ministeri Anna-Maja Henriksson (r) joutui sairauslomalle. Nyt hän lupaa, että sotkun toistuminen estetään lakimuutoksilla.

Politiikka 25.03.2021 07:30
Teksti Heikki Vento
Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson.
Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson. © Heikki Saukkomaa/lk

Ruotsalainen kansanpuolue on harvoin pulassa. Se ei ole tottunut kriiseihin eikä ikävään elämään oppositiossa. Rkp oli yhtäjaksoisesti hallituksessa 1979-2015 ja palasi sinne 2019.

Puolueen puheenjohtaja on yleensä selvinnyt urastaan ilman naarmuja. Ennen Anna-Maja Henrikssonia vaikeuksissa oli puheenjohtaja Stefan Wallin.

Wallin jätti puolustusministerin ja puheenjohtajan tehtävät 2012. Ennen eroa paljastui, että hän oli poistanut puolustusvoimien säästöohjelmasta ruotsinkielisen Dragsvikin varuskunnan lopetuksen.

Sekasotku kuntavaalien ajankohdasta on kaatunut oikeusministeri Henrikssonin päälle. Hän vastaa Sanna Marinin (sd) hallituksessa vaalien järjestämisestä.

Vuonna 2016 puolueensa johtoon valittu Henriksson kertoo, että viime kuukaudet ovat olleet hänen poliitikkouransa raskaimpia.

Koronakriisi, jatkuva stressi ja kiire ottivat veronsa viime viikolla. Henriksson jäi muutamaksi päiväksi sairauslomalle. Hänen oli tarkoitus viettää vielä maanantai 22. maaliskuuta kotonaan Pietarsaaressa, mutta hallituksen koronaneuvonpito pakotti palaamaan Helsinkiin.

”Tankki oli aivan tyhjä. Olin aivan loppu. Minulla oli 2017 aivoverenkiertohäiriö. Nyt kroppa varoitti uudelleen. Piti ehdottomasti lähteä sairauslomalle”, Henriksson kertoo.

Henriksson on seisonut kiirastulessaan yksin. Hallituksen johtavat ministerit ovat pysyneet vaiti, kun oppositio ja media ovat pommittaneet oikeusministeriä. Pääministeri Marin antoi julkisen tukensa Henrikssonille lähes viikko sen jälkeen, kun päätös vaalien siirtämisestä oli tehty.

”Sama pätee kaikkiin puheenjohtajiin. On ollut hetkiä, jolloin on ollut yksinäinen olo”, Henriksson sanoo ja korostaa, että vaalien siirtopäätös on kaikkien puolueiden vastuulla.

Henriksson puolustaa ministeriötään. Korona yllätti jokaisen.

”Kukaan ei pystynyt ennakoimaan pandemian kehitystä eikä uuden muuntoviruksen tuloa.”

Hän myöntää, että ministeriö olisi voinut suhtautua myönteisemmin kirjeäänestyksen kehittämiseen. Siihen olisi kuitenkin tarvittu huomattavasti aikaisemmin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kannanotto.

”Silloin tilanne olisi toinen. Ehkä virkakunnassa ei nähty, mitä tilanne tuo mukanaan.”

”Tankki oli aivan tyhjä. Olin aivan loppu.”

Kuntavaalien sotku yritetään jatkossa välttää. Oikeusministeriö käynnistää selvityksen vaalilakien uudistamiseksi. Mahdolliset muutokset valmistellaan parlamentaarisesti, jolloin kaikki eduskuntapuolueet pääsevät mukaan. Työ on tarkoitus aloittaa syksyllä.

Selvitykseen joutuvat ainakin kotiäänestys, kirjeäänestyksen kehittäminen, nettiäänestys, ennakkoäänestyksen pidennys ja vaalien järjestämien poikkeusoloissa. Vaalilain lisäksi tarkasteluun joutuu valmiuslaki.

”Valmiuslaissa ei ole mainintaa vaaleista poikkeusoloissa. Pitää ratkaista, tarvitaanko valmiuslakiin pykäliä vaaleista.”

Henriksson suhtautuu varauksellisesti kirje- ja nettiäänestykseen. Sähköistä äänestämistä on mahdollista häiritä, ja vaalisalaisuus voi joutua uhatuksi sähköisessä vaalissa ja kirjeäänestyksessä.

”Viimeinen asia, mitä tässä tarvitaan, on vaalijärjestelmä, johon ei voi luottaa.”

 

Oikeusministeriön 20. helmikuuta 2020 asettaman puoluesihteerityöryhmän pöytäkirjat avaavat tapahtumien kulkua. Ryhmän jäsenet huolestuivat jo kesällä pandemian mahdollisista vaikutuksista vaalien järjestämiseen. Asia oli ensimmäisen kerran esillä 26. elokuuta pidetyssä kokouksessa.

Työryhmä jakaantui kahtia. Puoluesihteerit ja asiantuntijat tekivät erilaisia ehdotuksia, jotta vaalit voitaisiin järjestää turvallisesti.

Virkamiehiltä pyydettiin toistuvasti selvityksiä ennakkoäänestyksen pidentämisestä, kirjeäänestyksen laajentamisesta, eristyksessä olevien mahdollisuudesta äänestää ja vaalien pidentämisestä kaksipäiväisiksi.

Virkamiehet asettuivat puolustukseen. Useimpiin puoluesihteerien kysymyksiin vakiovastaus oli, että vaalit voidaan järjestää ajallaan eikä vaalilakeihin voi tehdä muutoksia näin lähellä vaalipäivää, joka oli 18. huhtikuuta 2021.

Marraskuussa puoluesihteerit kysyivät, voisiko ennakkoäänestystä pidentämällä välttää tungosta äänestyspaikoilla.

Vastaus oli penseä. Lakeja ei ehditä enää tarkistaa. Ministeriön mielestä ennakkoäänestyksen pidentäminen ei ollut tehokas keino estää ruuhkia vaalipaikoilla.

Oikeusministeriö piti tiukasti kiinni kannastaan, että vaalit pidetään huhtikuussa. Henriksson ilmoitti 4. joulukuuta, että vaalit järjestetään ajallaan. Keskeisistä virkamiehistä kauimmin siirtoa vastusti vaalijohtaja Arto Jääskeläinen.

Lopulta Jääskeläinen ohitettiin, kun ministeriön virkamiesjohdolle selvisi, ettei vaaleja pystytä järjestämään huhtikuussa turvallisesti.

Suomen Kuvalehti uutisoi 4. helmikuuta, että virkamiehet ovat esittäneet Henrikssonille vaalien lykkäämistä.

Ehdotuksen tekivät tuolloin kansliapäällikkö Pekka Timonen ja Jääskeläisen esimies, demokratia- ja julkisoikeusosaston päällikkö Johanna Suurpää.

Henriksson kutsui puoluesihteerit neuvotteluun. Vaalijohtaja Jääskeläinen ei kokoukseen osallistunut.

Palaverin päätös oli, että vaalit pyritään edelleen järjestämään ajallaan. Siirto olisi ollut valtava isku sekä ministeri Henrikssonille että Jääskeläiselle.

Vielä niinkin myöhään kuin 19. helmikuuta pidetyssä kokouksessa virkamiehet kertoivat puoluesihteereille, että kynnys kuntavaalien siirtämiseen nousee koko ajan. Virkamiehet vetosivat ministeri Henrikssonin mielipiteeseen.

Pari viikkoa myöhemmin, eli 5. maaliskuuta Henriksson lopulta taipui. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen karut laskelmat pakottivat ministerin muuttamaan mieltään.

Seuraavana päivänä puoluesihteerit sopivat vaalien siirrosta. Ainoastaan perussuomalaiset asettui vastahankaan.

Puoluesihteeriryhmän jäsen arvioi, että vaalivalmisteluiden ongelmat tulivat Henrikssonin ja oikeusministeriön korkeimman virkamiesjohdon tietoon vasta loppuvuodesta 2020. Ministeri säikähti, kun hän sai tietää vaikeuksista.

Henriksson otti ryhmästä tiukemman otteen, kutsui ratkaisevat kokoukset koolle ja osallistui itse niihin. Samalla Jääskeläinen siirrettiin taka-alalle ja Suurpään rooli korostui sekä ministeriön sisällä että puoluesihteereiden kokouksissa.

Tiedotusvälineille Suurpään vahvistunut asema näkyi 11. maaliskuuta, kun ministeriö järjesti vaaleista taustatilaisuuden politiikan toimittajille. Virkamiehiä johti Suurpää.

Jääskeläinen ei osallistunut tunnin kestäneeseen tapaamiseen. Toimittajille kerrottiin, että vaalijohtaja valmistelee samaan aikaan vaalien siirtämiseen tarvittavia päätöksiä.

 

Oikeusministeriön vaalijohtaja Arto Jääskeläinen.

Oikeusministeriön vaalijohtaja Arto Jääskeläinen. © Martti Kainulainen/lk

Puoluesihteerit ovat toistuvasti arvostelleet vaalijohtaja Jääskeläistä.

Jääskeläinen on ristiriitainen henkilö, jota puoluesihteerit ovat toistuvasti arvostelleet. Moni on epäillyt Jääskeläisen kykyä selviytyä tehtävistään.

”Onhan hän saakelin veltto tyyppi”, puoluesihteeri sanoo.

Toinen ryhmän jäsen on samaa mieltä.

”Olisin pannut hänet pois jo kauan sitten.”

Julkisuudessa Jääskeläisestä on voinut voi saada ylimielisen kuvan. Helsingin Sanomat kysyi häneltä 17. helmikuuta, miksi poikkeusoloihin ei ole valmistauduttu.

”Ei tämä ole ymmärtääkseni kesken. Kunnille on ohjeet nyt annettu, ja vain tämä eristyksissä olevien tilanne pohdituttaa. Se on tässä viime aikoina herännyt ainoana ongelmana. Ei meistä kukaan ennustaja ole. Jotkut ovat voineet olla ennustajia, mutta me emme ole olleet”, Jääskeläinen vastasi.

Maakuntalehtien Uutissuomalainen kertoi 17. maaliskuuta, että kunnat olivat saaneet vääriä ohjeita siitä, pitääkö. jätetyistä ehdokaslistoista tehdä yhdistelmä, vaikka vaalit oli jo päätetty siirtää.

Jääskeläinen ohjeisti ensin, että lakia ei tältä osin tarvitse noudattaa. Virheen paljastuminen harmitti.

”Sinä varmaan olet virheetön ihminen, mutta moni muu ei ole. Kun tekee virheen, niin se korjataan. Minä lopetan nyt tämän puhelun, koska minulla ei ole aikaa tällaiseen saivarteluun”, Jääskeläinen sanoi toimittajalle.

Virhe ei ollut ensimmäinen. Vuoden 2012 kuntavaalien jälkeen eduskunnan oikeusasiamies moitti oikeusministeriötä virheellisestä ohjeesta, jonka mukaan ehdokkaat ja heidän sukulaisensa eivät saa osallistua ääntenlaskuun.

Väärän ohjeen vuoksi monen kunnan vaaliasioita ruodittiin hallinto-oikeudessa.

 

Sopimus kuntavaalien siirrosta huhtikuusta kesäkuuhun tehtiin lähes yksimielisesti. Ainoastaan suurin oppositiopuolue perussuomalaiset vastusti sitä.

Henriksson kertoo soittaneensa ennen ratkaisevaa kokousta puheenjohtaja Jussi Halla-aholle. Ministeri ei saanut tukea ehdotukselleen.

Perussuomalaisten taktiikkana on asettua ennen vaaleja kaikkia muita vastaan. Asetelmaa vahvistettiin eduskunnassa tekemällä vielä epäluottamuslause-esitys Henrikssonin erottamiseksi.

Luottamusäänestys on perussuomalaisille tuttu ase Rkp:tä vastaan. Puolue äänestytti Wallinin luottamuksesta 2012. Silloin esitystä tuki myös toinen oppositiopuolue keskusta. Wallin sai eduskunnan tuen äänin 95-59.

Kokoomuksen asema hallituksen ja perussuomalaisten välissä on hankala. Entinen oikeusministeri, kokoomuksen varapuheenjohtaja Antti Häkkänen hyväksyy vaalien siirron.

”Tuli täysin selväksi, että oikeusministeriö ei ollut tehnyt turvallisuusjärjestelyitä, jotka olisi pitänyt tehdä. Käytännössä THL ilmoitti, ettei vaaleja voi järjestää turvallisesti. Perussuomalaiset pelaavat venäläistä rulettia. Kaikki tietävät, että ministeriö on sössinyt tässä.”

Häkkänen syyttää sekä Marinia että Henrikssonia vastuun pakoilusta.

”Pääministeri ja oikeusministerikin haluavat hieman vetäytyä puoluesihteereiden taakse. Puolueet ovat sopineet valtioneuvoston ehdotuksesta, mutta oikeusministeriö on sen valmistellut ja valtioneuvosto esittänyt eduskunnalle.”

Henriksson on joka tapauksessa vahvoilla luottamusäänestyksessä. Hallituksella on selvä enemmistö eduskunnassa.

Ministerin erottaminen olisi jymy-yllätys. Äänestys painaa selvästi Henrikssonia.

”Aion sanoa jotain sen äänestyksen jälkeen.”

Puoluesihteerit eivät tehneet siirtoa

Puoluesihteereillä ei ole muodollisesti valtuuksia päättää vaalien ajankohdasta, vaikka erityisesti Rkp:n poliitikot ovat työntäneet vastuun vaalien lykkäämisestä puoluesihteereiden harteille.

Hallitus kokosi puoluesihteereistä parlamentaarisen ryhmän helmikuussa 2020 aivan toista tarkoitusta varten. Työryhmälle annettiin tuolloin tehtäväksi ”selvittää vaalilain ja vaalirahoituslain sekä tarvittaessa muuta poliittista toimintaa koskevan lainsäädännön kehittämistarpeet ja tehdä tarpeelliset muutosehdotukset”.

Toimeksiannossa korostuvat vaalirahoitukseen liittyvien ongelmien ratkaiseminen. Ryhmä tekee selvityksen kampanjakatosta. Toinen keskeinen tehtävä on esitys kansalaisaloitteen allekirjoittamisen ikärajaksi. Työryhmän on tarkoitus saada ehdotuksensa valmiiksi toukokuun loppuun mennessä.

SK:n hankkimista ryhmän kokousten pöytäkirjoista ilmenee, että puoluesihteerit ottivat vaalivalmistelut työlistalleen oma-aloitteisesti. Tähän myös virkamiehet suostuivat.

Viime elokuun jälkeen kuntavaaleja on käsitelty lähes jokaisessa puoluesihteereiden työryhmän kokouksessa. Vain yhdessä kokouksessa vaalit ja korona eivät olleet esillä.

Puoluesihteerien aseman korostamisella on ilmeisesti pyritty suojaamaan hallitusta ja oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonia (r). Rkp:läisten lisäksi asetelmaa hämärsi pääministeri Sanna Marin (sd) Yleisradion haastattelussa kertoessaan, että vaalien lykkäys tuli hänelle osittain yllätyksenä.

Sdp:n puheenjohtajana toimivan Marinin kommentti oli erikoinen. Parlamentaarisen ryhmän puheenjohtaja on hänen läheinen työtoverinsa, Sdp:n puoluesihteeri Antton Rönnholm.

Vaalipäivän muutos on niin merkittävä asia, että puoluesihteerit eivät voi antaa sille edes poliittista siunausta. Siirrolle pitää saada vähintään puheenjohtajien ja mahdollisesti myös puolueiden päättävien elinten hyväksyntä.

Sisältö