Venäjän etupiiri murenee

Armenia on pyrkinyt jo vuosia irtautu­maan Venäjän vaikutuspiiristä. Käänne alkoi vuoden 2018 ”samettivallankumouksessa”, joka nosti valtaan korruptoitunutta eliittiä vastaan kampanjoineen Nikol Pašinjanin.

Azerbaidžanin syyskuinen hyökkäys armenialaisten asuttamaan Vuoristo-Karabahiin on kiihdyttänyt kritiikkiä Venäjää kohtaan. Taistelut päättyivät Azerbaidžanin voittoon, ja valtaosa 120 000 armenialaisesta on paennut alueelta.

Armenian pääministeri Pašinjan syyttää Azerbaidžania etnisestä puhdistuksesta, joka toteutettiin hänen mukaansa Venäjän myötävaikutuksella.

Vuoristo-Karabahiin sijoitetut venäläiset ”rauhanturvaajat” seurasivat hyökkäystä sivusta ja tyytyivät avustamaan armenialaisten evakuointia alueelta.

Vuoristo-Karabah kuuluu virallisesti Azerbaidžaniin, johon se liitettiin neuvostoaikoina autonomisena alueena. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen kristittyjen armenialaisten ja islamilaisten azerien väliset kiistat ovat kärjistyneet toistuvasti sotilaallisiksi yhteenotoiksi.

Venäjä on ollut Armenian tärkein liittolainen ja suojelija. Armenia kuuluu Venäjän johtamaan Euraasian talous­unioniin ja Kollektiiviseen turvallisuusjärjestöön (CSTO), josta kaavailtiin 1990-luvulla vastavoimaa Natolle. Sääntöjensä mukaan sotilasliiton olisi pitänyt puuttua hyökkäykseen, mutta Armenia jätettiin yksin.

Venäjällä on Armeniassa suuri sotilastukikohta. Pašinjanin mukaan turvallisuusjärjestelyt ovat kuitenkin osoittautuneet riittämättömiksi.

Hän korosti syyskuun lopulla televisiopuheessaan, että Armenian on alettava etsiä kumppaneita muualta. Hän viittasi lähinnä Yhdysvaltoihin, jonka kanssa Armenia järjesti yhteiset sotaharjoitukset syyskuussa juuri ennen hyökkäystä. Yhdysvalloista on kuitenkin saatu lähinnä moraalista tukea.

Pašinjan aikoo liittää Armenian Kansainvälisen rikostuomioistuimeen (ICC), joka on antanut Venäjän presidentti Putinista pidätysmääräyksen.

Pašinjan on ärsyttänyt Kremliä myös lupaamalla humanitaarista apua Ukrainaan ja lähettämällä puolisonsa Anna Hakobjanin Kiovaan tapaamaan presidentti Zelenskyiä.

Venäjän mukaan Armenia tekee pahan virheen tuhotessaan maiden vuosisatoja vanhoja siteitä. Valtiollisen RT-uutiskanavan päätoimittaja Margarita Simonjan kehotti hiljattain Telegramissa Pašinjania hirttäytymään aprikoosipuuhun.

Venäjä lukee myös Azer­baidžanin etupiiriinsä. Viime vuosina Kreml on kuitenkin menettänyt vaikutusvaltaansa Turkille, joka on tukenut sukulaiskansaansa Vuoristo-Karabahin kriiseissä.

Myös Kiina on vahvistanut asemiaan Etelä-Kaukasiassa. Se on tiivistänyt suhteitaan Azerbaidžaniin ja sopinut Georgian kanssa strategisesta yhteistyöstä helpottaakseen kaupankäyntiä Mustanmeren alueella.

Kiinan vaikutusvalta on kasvanut merkittävästi myös Keski-Aasian entisissä neuvostotasavalloissa. Kazakstan, Kirgisia, Tadžikistan, Turkmenistan ja Uzbekistan ovat Kiinan histo­riallisen silkkitien varrella ja presidentti Xi Jinping on sitonut ne tiiviisti Vyö ja tie -investointihankkeisiinsa.

Keski-Aasian vaurain valtio Kazakstan on ottanut Ukrainan hyökkäyssodan aikana näkyvästi etäisyyttä Putiniin. Kazakstanissa on merkittävä venäläinen vähemmistö, ja maan johto pelkää Ukrainan kohtaloa.

Presidentti Kasym-Žomart Tokajev on torjunut Kremlin kaavailut valtioliitosta. Hän on kieltäytynyt tunnustamasta Venäjään liitettyjä ukrainalaisia maakuntia ja luvannut, ettei Kazakstan auta Venäjää kiertämään länsipakotteita. Kazak­stan on myös lähettänyt humanitaarista apua Ukrainaan.

Tyytymättömyys Putiniin on lisääntynyt myös muissa Keski-Aasian maissa. Ne ovat kuitenkin erittäin riippuvaisia Venäjästä ja siellä työskentelevien miljoonien siirtotyöläisten rahalähetyksistä.

Venäjän vahva asema on perustunut taloussuhteiden lisäksi sotilaalliseen ylivoimaan. Sillä on suuri sotilastukikohta Tadžikistanissa ja lentotukikohta Kirgisiassa.

Riippumaton venäläinen toimittaja Aleksandr Atasuntsev uskoo, että tilanne on muuttumassa. Ukrainan sota on paljastanut Venäjän heikkouden.

”Venäjällä ei ole resursseja, joilla se saisi kaikki pelkäämään sitä niin kuin ennen”, hän arvioi The New York Timesissa.

”Venäjällä on yksi iso tavoite – se haluaa voittaa Ukrainas­sa ja on valmis uhraamaan myös liittolaisensa tavoitteen saavuttamiseksi.”

Myös länsimaat tiivistävät suhteitaan Keski-Aasiaan. Yhdysvaltain presidentti Joe Biden tapasi Kazakstanin, Kirgisian, Tadžikistanin, Turkmenistanin ja Uzbekistanin johtajat syyskuussa New Yorkissa YK:n yleiskokouksen yhteydessä.

”Keskiaasialaiset kollegamme puhuivat avoimesti ja olivat todella halukkaita lisäämään yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa”, Bidenin neuvonantaja Nicholas Berliner sanoi kokouksen jälkeen.

Kazakstanissa toimii noin 600 amerikkalaista yritystä, ja neljännes ulkomaisista sijoituksista on peräisin Yhdysvalloista.

Saksalaiset yritykset pyrkivät samoille markkinoille. Liittokansleri Olaf Scholz tapasi Keski-Aasian johtajat syyskuun lopussa Berliinissä. Saksa on luopunut venäläisestä energias­ta ja ryhtynyt tuomaan öljyä muun muassa Kazakstanista.

Kaukasian maista Georgia on jo karannut Venäjän etupiiristä. Itä-Euroopassa Venäjä on menettänyt Moldovan ja Ukrainan ja sen vaikutusvalta on heikentynyt myös Serbiassa ja Montenegrossa.