Torjuntavoitto

Viime aikoina julkisuudessa on spekuloitu, saako Venäjä yliotteen Ukrainan sodassa. Miltä Ukrainan voitto Venäjästä voisi nyt realistisesti näyttää, sotatieteiden dosentti Ilmari Käihkö?

”Itsenäisyyden säilyttäminen on nähtävä saavutuksena Ukrainalle. Todennäköisesti vuoden 1991 rajoja ei tulla palauttamaan. Aluemenetykset tulevat kirpaisemaan, mutta lopputuloksen voi vielä myydä torjuntavoittona.

Jos Ukraina suostuu näihin myönnytyksiin, sisäpoliittiset kriisit ovat todennäköisiä. Maassa olisi paljon tyytymättömiä, aseistautuneita ihmisiä.”

Jos sota jäätyy nykyisille rintamille ja uusista rajoista aletaan neuvotella, voiko Kreml myydä tämän voittona venäläisyleisölle?

”Venäjä ei ole demokratia, eikä kansan mielipidettä hirveästi kysytä. Luvatusta ’denatsifikaatiosta’ Venäjä on kaukana. Kiovan kaatuminen tai venäläismielinen hallinto Ukrainassa eivät näytä ajankohtaiselta.

Kreml voisi esittää nyt vallatut alueet kansalaisille voittona, koska se alun perinkin perusteli sotaa keksityllä Donbasin venäläisten ’kansanmurhalla’.

Venäjä varmaankin vaatisi, ettei Ukraina liittyisi EU:hun tai Natoon. Jos tähän suostuttaisiin, Ukraina jäisi suojattomaan asemaan ja voimia kerättyään Venäjä voisi jatkaa sotaa.”

Ovatko lännen päättäjät, kommentaattorit ja toimittajat onnistuneet välittämään realistista kuvaa Ukrainan sodasta?

”Yksi ilmeinen selitys nykyiselle epämiellyttävälle tilanteelle on se, että poliittisia päätöksiä on tehty väärän tilannekuvan perusteella. Kaikkien mainittujen on katsottava peiliin.

Esimerkiksi Suomen puolustusministeriö ilmoitti 12. joulukuuta lisäävänsä ammustuotantoa. Ammustuotannon merkityksestä on puhuttu puolitoista vuotta. Nyt kestää vielä pari vuotta, ennen kuin ammuksia saadaan Ukrainaan asti.

Jotkut ukrainalaiset arvioivat rauhanneuvottelujen alkavan ensi kesänä. He haluavat estää romahduksen, jos esimerkiksi lännen tuki heikkenee.”

Oliko lännessä pakko puhua Ukrainan voitosta, jotta äänestäjät saatiin Ukrainan tueksi?

”Kansan tukihan oli sodan alussa valtavaa, enemmän puhetta tarvittaisiin nyt.

Suomessa sodan kommentaattoreilla on ollut aika paljon itsesensuuria, ja myös kevään eduskuntavaalit saattoivat vaikuttaa puheisiin. Keskustelu lähti ylikierroksille: sotaa negatiivisesti kommentoivat haukuttiin maanpettureiksi.

Nyt ollaan toisessa ääripäässä, kun puhutaan Venäjän hyökkäyksestä Suomeen parin vuoden päästä.

Tarvitsemme lisää keskustelua Ukrainan sisäpolitiikasta, kuten ensi vuoden presidentinvaaleista.” 

Miksi Ukrainan sisäpolitiikkaa pitäisi seurata?

”Ukrainasta voi syntyä yksipuolinen kuva, jos maan sisäiset väittelyt ja kehitykset sivuutetaan. Esimerkiksi mahdollinen EU-jäsenyys: haastattelemieni ukrainalaisten mukaan poliittinen johto ei ole viestinyt kansalle, että jäsenyyden saaminen vie vuosia ja tulee vaatimaan paljon kivuliaita uudistuksia.

Myös Ukrainan johtoon liittyy kysymyksiä. On huhuja siitä, että asevoimien komentaja Valeri Zalužnyilla olisi poliittisia kunnianhimoja. Hänen ja presidentti Volodymyr Zelenskyin ristiin menneet sotakommentit saattoivat viitata siihen, että Zalužnyi yritti suojata itseään syytteiltä epäonnistuneesta vastahyökkäyksestä.

Zelenskyin kannatus on alkanut jo laskea, kun taas sotilasjohto nauttii todella vahvaa suosiota. Ukrainan politiikan dynamiikka on pohjautunut siihen, että valtaapitävät vaihdetaan viiden vuoden välein, aina kun kansa on kyllästynyt liian hitaasti eteneviin uudistuksiin.”