Sotejärjestöt tikunnokassa

Kun Wille Rydmanista (ps) tuli alkukeväästä sosiaali- ja terveysministeri, hän vältti aluksi mainitsemasta järjestöjä nimeltä.

Sotejärjestöjen avustuksista leikattaisiin kolmannes, kuten kehysriihessä sovittiin. Myös kriteerit uudistettaisiin. Valtionavun saajissa oli Rydmanin mukaan ”sellaista toimintaa”, jonka rahoittaminen verovaroilla oli kyseenalaista.

Huhtikuussa Rydman ei enää voinut hillitä itseään. Sosiaali- ja terveysalan toimijoiden kattojärjestö Soste oli kritisoinut hallituksen leik­kauksia ja järjestänyt mielenosoituksen Säätytalon eteen.

Pääsihteeri Vertti Kiukas oli ilmoittanut, ettei hallituksen järjestöpomoille asettama palkkakatto vaikuta mitenkään Sosten työntekijöiden tuloihin.

Rydman sanoi Iltalehdelle, että kun järjestöt joutuvat prio­risoimaan toimintaansa, ”juuri Vertti Kiukaalla itsellään on varmasti syytä huoleen”.

Sittemmin Rydman on käyttänyt Sostea esimerkkinä kaikesta siitä, mikä sotejärjestökentässä on vikana: se on keskusjärjestö, joka harjoittaa ammattimaista lobbaamista ja järjestelee ”rälssimäisin” erioikeuksin ”hillotolppatyöpaikkoja” poliittisille vaikuttajille.

Sellaiset eivät enää jatkossa saisi valtion tukea, Rydman ilmoitti ja aiheutti pienoisen hallituskriisin.

Avustukset jaettaisiin sel­keästi terveyttä edistävää ja kohtaavaa työtä tekeville järjestöille, ei vaikuttamis- ja neuvontatyöhön. Myös tiettyyn tausta- tai identiteettiryhmään keskittyvät järjestöt sekä varakkaat järjestöt jäisivät lähtökohtaisesti tuen ulkopuolelle.

Valtio on kuitenkin itse ollut ajamassa kehitystä, josta ministeri syyttää järjestöjä. Suosikki-inhokki Soste on valtion tehokkuusvaatimusten tulos.

Petri Ruuskanen on tutkinut järjestökenttää viidentoista vuoden ajan. Hän työskentelee yliopistonlehtorina Jyväskylän yliopistossa, ja on viime vuosina selvittänyt juuri niitä kysymyksiä, joista julkisuudessa nyt kiistellään: Mikä on järjestöjen tehtävä 2020-luvun Suomessa? Ketä sotejärjestöjen hallituksissa istuu?

Ruuskasen mukaan on aivan selvää, että valtio on muokannut järjestökentän nykyisenlaiseksi, ammattimaiseksi ja byrokratiaa vaativaksi.

Sotejärjestöjen valtiontuet­ tulivat pitkään Raha-automaattiyhdistykseltä, myöhemmin Veikkaukselta, siis uhkapeleistä kertyneistä varoista. 1990-luvun puolivälissä rahapelituotot kasvoivat voimakkaasti. Samalla Suomi liittyi EU:hun, ja monet unionin rahoitusmekanismit sopivat juuri järjestöille.

Kun rahaa oli tarjolla, syntyi myös uusia ottajia. Järjestöjen määrä kasvoi nopeasti, ja monet niistä alkoivat toimia työnantajina. Esimerkiksi kunnat tukivat aktiivisesti uusien järjestöjen perustamista ja ulkoistivat toimintaansa niille.

”Samalla tietysti edellytettiin raportointia hankkeiden kustannusten käytöstä ja tuloksista. Ei sellaista voi tehdä vapaaehtoispohjalta, vaan se edellyttää ammattimaista hallintoa. Kun rahoitus ja valvonta lisääntyivät, myös ammattimaisuus järjestöissä lisääntyi.”

Järjestöjen tehtävä ei enää ollutkaan osoittaa, millaisia palveluita julkisen sektorin olisi hyvä tarjota, vaan ne alkoivat tuottaa niitä yhä enemmän itse. Päihdetyö ja lastensuojelu ovat edelleen pitkälti kolmannen sektorin vastuulla.

Samalla järjestökenttää alettiin tehostaa valtiojohtoisesti. Raha-automaattiyhdistys ja sotejärjestöjen avustuskeskus Stea ovat olleet aloitteellisia siinä, että järjestöt yhdistyvät, Ruuskanen sanoo.

Soste on juuri tällainen tehostettu järjestö. Se muodostettiin kolmesta keskusjärjestöstä, joilla kaikilla oli oma poliittinen taustansa. Nykyinen pääsihteeri Kiukas on työskennellyt Sdp:ssä.

Ruuskanen ei halua arvioida, mikä vaikutus sillä on ollut Rydmanin näkemyksiin. Hillotolppapuheet eivät Ruuskasen mukaan pidä paikkaansa.

Hän oli mukana tänä vuonna julkaistussa selvityksessä, jossa tarkasteltiin sotejärjestöjen hallitusten kokoonpanoja. Tutkijat kävivät läpi 199 suurinta Stea-rahoitusta saanutta avustettavaa. Vain kaksi prosenttia kaikista hallitusjäsenistä oli valtakunnanpoliitikkoja.

Tutkimuksessa ei käsitelty toimihenkilöiden taustaa, mutta tutkijat laskivat nekin. Tunnettuja valtakunnanpoliitikkoja oli vain muutama.

Puolueiden taustavaikuttajat määriteltiin selvityksessä järjestöammattilaisiksi.

”Ei heitäkään niin hirveästi ole, mutta ehkä he on näkyviä ja heidän osallistumisensa yhteiskunnalliseen keskusteluun ärsyttää niitä, jotka eivät ole asioista samaa mieltä.”

Rahapelikytky purettiin vuoden 2024 alussa. Stea siirtyi osaksi valtion budjettia, mikä toi rahat hallituskohtaisten intohimojen piiriin.

Järjestöjen ja valtion suhde on perinteisesti ollut sopuisa ja läheinen, kuten muissa Pohjoismaissa. Uudet avustuskriteerit saattavat muuttaa tätä.

On ymmärrettävää, että jos kaikilta leikataan, myös järjestöiltä leikataan, Ruuskanen sanoo. Uusia kriteerejä hän pitää paljon vakavampana asiana. Ne käsitellään nyt pääministeri Petteri Orpon (kok) määräyk­sestä uudelleen.

Eiväthän kaikkein pienimuotoisimmat ja köyhimmät järjestöt ole niitä tehokkaimpia, Ruuskanen sanoo. Neuvonta- ja tiedotustyö taas on keskeinen syy liittyä järjestöihin, sillä niiden kautta saa tietoa itseä koskevista asioista.

”Näyttää siltä, että järjestöt halutaan alistaa ministeriön tavoitteiden toimeenpanijoiksi. Niistä tulee yhä enemmän ministeriön alihankkijoita.”