Laturaivon luvattu maa?
Ilmiö tiivistyy etelän alkutalveen, kun kilometrin ladulla voi olla satoja hiihtäjiä.
2
MIN
Uutinen Ilta-Sanomissa joulukuussa 1998: Naishiihtäjä puri miestä ladulla. Samassa lehdessä marraskuussa 2025: Mirjam, 39, järkyttyi hiihtoladulla – keski-ikäisen miehen teolla karut seuraukset.
Suomi on laturaivon luvattu maa. Jo sana on niin omaperäinen, että sille ei ole suoraa ruotsin- tai norjankielistä vastinetta.
”En keksi mitään yhtä nasevaa käännöstä”, sanoo Wilhelm Stenbacka, Suomen Laadun entinen hiihtoasiantuntija.
”Ruotsin kielen käyttö on ylipäätään positiivisempaa sävyltään.”
Stenbacka uskoo, että laturaivo elää Suomessakin enemmän mediassa ja kahvipöydissä kuin laduilla. Suomen Latu julkaisi vuonna 2019 kyselyn, jonka mukaan neljä prosenttia suomalaisista oli kokenut laturaivoa.
Hiihtäjien kahnauksia tai konflikteja kävelijöiden ja koiranulkoiluttajien kanssa ei ilmennyt juuri lainkaan Itä- ja Pohjois-Suomessa. Sen sijaan pääkaupunkiseudulla ja Uudellamaalla joka kymmenes vastaajista oli kokenut laturaivoa.
Ilmiö tiivistyy etelän alkutalveen. Vaikka on ollut lauhaa, kaupungit ovat pystyneet tekemään lyhyitä latuja lumikoneella tai säilötyllä lumella.
”Kilometrin pituisella ladulla voi olla kerralla satoja hiihtäjiä”, kuvaa Suomen Ladun väliaikainen toiminnanjohtaja Panu Könönen.
”Ihmeen vähän sattuu siihen nähden, miten ahdasta ja hankalaa hiihtäminen on.”
Könösestä kunnat voisivat ratkaista ahtauden ongelman: intohimohiihtäjille ja peruslykkijöille vuorot lyhyelle tykkiladulle, hiihtäjille ja kävelijöille omat reitit, leveitä baanoja eri käyttäjille rinnakkain.
”Kun infra on kunnossa, aivan varmasti tulee vähemmän yhteenottoja.”
Suomalainen laturaivo tunnetaan jo maailmalla. Oscar-palkittu Emma Thompson kertoi hiljan MTV3:lle, miten hiihtäjä oli lyönyt häntä sauvalla Kolilla talvella 2024.
Ehkä olin väärässä paikassa, Thompson pohti raivon syytä: ”Tai ehkä hän ei vaan pitänyt tekemistäni elokuvista!”