Uusi keino torjua luontokatoa
Luontoteoilla aletaan käydä kauppaa. Yritykset on velvoitettava hyvittämään kaivosten, tuulipuistojen ja datakeskusten luontohaitat, tutkija vaatii.
3
MIN
Elokuun alussa tulee voimaan luonnonsuojelulain muutos, jonka tarkoitus on edistää luontokadon torjuntaa markkinavetoisesti yksityisellä rahalla.
Idea pähkinänkuoressa: Maanomistaja suojelee, ennallistaa tai hoitaa luontoa. Tekojen vaikutus mitataan ja lasketaan luonnonarvohehtaareissa. Niitä voi ostaa kuka tahansa, yritykset, kunnat, säätiöt ja yksityishenkilöt.
Tähän asti luonnonarvohehtaareita on voinut hakea vain ekologiseen kompensaatioon, esimerkiksi kunnan tai yrityksen aiheuttaman luontohaitan hyvittämiseen. Toiveissa on, että lakimuutos innostaa varakkaat säätiöt ja yksityishenkilöt torjumaan luontokatoa.
”Jos isojen it- ja pelifirmojen rahaa valuisi kunnostus- ja ennallistamistoimiin, maakuntien elinvoima kasvaisi”, sanoo tutkimusprofessori Panu Halme Suomen ympäristökeskuksesta.
Ennallistaminen tuo työtä biologeille, konsulteille ja koneurakoitsijoille. Torjumalla luontokatoa yritykset parantavat imagoaan.
”Luontoteot voi kirjata vastuullisraportteihin samalla tavalla kuin tuet urheiluseuroille ja lahjoitukset hyväntekeväisyyteen.”
Kauppajätit ovat eturintamassa. Kesko kompensoi Hyvinkään uuden logistiikkakeskuksen luontohaittoja, ja Pohjois-Karjalan osuuskauppa osallistuu luonnonarvokauppaan vastuullisuustekona. Molemmissa tapauksissa ennallistetaan ojitettuja soita.
Halme on ollut laatimassa sääntöjä uudelle mekanismille, luonnonarvomarkkinalle. Vapaaehtoisuus on hyvä lähtökohta, mutta ”se ei riitä”. Muiden biologien tavoin hän velvoittaisi suuret yritykset hyvittämään luontohaitat.
”Meillä on kiero kannustin”, Halme sanoo. ”Yritykset, jotka aiheuttavat suurimmat haitat, jättävät helposti tekemättä ekologisen kompensaation.”
Syynä on raha. Maailmalla luontohyvityksen osuus on ollut 1–3 prosenttia investoinnin kustannuksista. Sadan miljoonan euron hankkeessa se tarkoittaa paria miljoonaa euroa.
”Hyvitys leikkaisi jonkin verran yritysten voittoa.”
Halme soveltaisi pakollista ekologista kompensaatiota muun muassa suuriin kaivoksiin, tuuli- ja aurinkopuistoihin, datakeskuksiin sekä tie- ja ratahankkeisiin. Jättiprojektit vauhdittaisivat luonnonarvomarkkinan kehitystä ja samalla tehostaisivat luontokadon torjuntaa.
”Muutoin luontokatoa ei pystytä koskaan pysäyttämään.”
Vapaaehtoisuuteen perustuva malli syntyi kompromissina Sanna Marinin (sd) hallituksessa. Sittemmin kansanedustaja Eveliina Heinäluoma (sd) on vaatinut ekologista kompensaatiota pakolliseksi.
”On tosi kiinnostavaa nähdä, mitä seuraava hallitus tulee tekemään”, Halme sanoo.
Tuoreella lakimuutoksella yritetään estää myös viherpesua vapaaehtoisilla luontoteoilla.
Suurten yritysten on noudatettava lieventämishierarkiaa. Aluksi on osoitettava, miten aiheutettua luontohaittaa on pyritty välttämään ja minimoimaan. Vasta sitten yritykset voivat osallistua luonnonarvomarkkinoille ostamalla luonnonarvohehtaareja.
Kaivoshanke Viiankiaavalla Sodankylässä on herättänyt kysymyksiä siitä, toimiiko kompensaatio arvokkaissa luontokohteissa.
Kaivosyhtiö on suojellut metsää ja aikoo ennallistaa yli tuhat hehtaaria soita. Mutta voiko ennallistamalla hyvittää ainutlaatuista suojeltua aapasuota, jos riskit toteutuvat ja kaivos tuhoaa Viiankiaavan luontoarvoja?
Yhtä ajankohtainen on Nanguniemen hotellihanke Inarijärven rantamaisemissa. Voiko vanhaa luonnonmetsää hakata ja sitten hyvittää haitan suojelemalla sitä toisaalla Inarissa?
Monimutkaisia tapauksia, Halme sanoo.
Luonnonmetsän hakkuuta pitäisi välttää, etsiä hotellille ”ihmisen käytössä jo oleva alue”.
Jos luonnonmetsää joudutaan kuitenkin kaatamaan, hyvitystä voisi perustella sillä, että suojelulla estettäisiin luonnonmetsän mahdollinen hakkuu muualla Inarin yksityismetsissä.
”Mutta hyvitettävän pinta-alan pitäisi olla helposti 10–30-kertainen tuhottavaan alaan verrattuna.”
Hotellihanke kytkeytyy saamelaisten ihmisoikeuksiin ja elinkeinoihin. Suojeltavan alueen olisi oltava saman paliskunnan alueella, jossa luonnonmetsää aiotaan kaataa.
”Laskennallisesti hyvitys on mahdollinen”, Halme sanoo, ”mutta voi olla mahdotonta toteuttaa se niin, että ratkaisu on ekologisesti toimiva ja sosiaalisesti oikeudenmukainen.”
Tutkijat ovat laatineet avoimet ja tieteellisesti pätevät laskentakaavat luontohyötyjen ja -haittojen mittaamiseksi. Lupa- ja valvontavirasto todentaa luontoteot ja kirjaa hyväksytyt hehtaarit rekisteriin.
”Julkinen viranomaisrekisteri on tärkeä keino estää väärinkäytöksiä”, Halme sanoo.
Kaikki muu on läpinäkyvää paitsi luonnonarvohehtaarin hinta. ”Pimeässä hapuilu” johtuu osittain siitä, että markkinat ovat vasta syntymässä. Mutta luvassa ei ole kiinteitä taksoja.
”Luonnonarvohehtaarin hinta tulee vaihtelemaan tosi paljon”, Halme sanoo. ”Hehtaarin suota ennallistaa tuhannella eurolla, mutta puron kunnostus voi maksaa satatuhatta euroa.”
Yksi on varmaa. Alkuvaiheessa luontotekoja tehdään eniten ojitetuilla soilla.
”Suon ennallistaminen on simppelein luontoteko.”