Uusin silmin
Euroopan hybridiosaamiskeskus on tuonut Nato- ja EU-maita yhteen kuusi vuotta. Sinä aikana suurin yllättäjä on ollut Kiina, sanoo Jori Arvonen.
Tammikuussa 2016 EU-ministerivaliokunta linjasi, että Suomi alkaisi selvittää hybridiuhkakeskuksen perustamista. Jori Arvonen työskenteli tuolloin EU-asioiden alivaltiosihteerinä Sipilän hallituksessa. Tehtävä annettiin hänelle.
Samana vuonna EU julkaisi uuden turvallisuusstrategian. Edellinen oli vuodelta 2003. Uudessa strategiassa käsitys turvallisuudesta laajeni koskemaan myös kyberturvallisuutta ja hybridiuhkia.
Nyt on helppo sanoa, että Nato- ja EU-maita yhteen tuova osaamiskeskus olisi voinut olla olemassa jo paljon aiemmin, Arvonen sanoo. Hän on työskennellyt kuusi vuotta Euroopan hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskuksen johtokunnan puheenjohtajana. Vuodenvaihteessa hän jättää pestin.
Seuraajaksi on valittu ilmavoimien kenraali evp., kansanedustaja Jarmo Lindberg (kok).
Puheenjohtaja vaihtuu aikana, jolloin Suomen itärajan tilannetta seurataan tunti tunnilta, Itämerellä hajonneen Balticconnector-kaasuputken tutkinnassa epäillään tahallisuutta ja esimerkiksi Moldovassa on käynnissä iso hybridioperaatio, jossa Kreml yrittää kaikin keinoin estää Moldovan EU-lähentymisen.
”Tästä on tullut arkea”, sanoo hybridikeskuksen johtaja Teija Tiilikainen.
Hybridivaikuttaminen tapahtuu harmaalla alueella sodan ja rauhan välissä. Demokraattiset maat pyritään yllättämään tavoilla, joihin niillä ei ole välitöntä vastausta.
Termiä hybridisodankäynti käytettiin ensimmäisiä kertoja vuonna 2006, kun kuvailtiin islamistisen Hizbollah-järjestön strategiaa Libanonin sodassa. Sen jälkeen etenkin Venäjä on kunnostautunut hybridivaikuttamisessa aina disinformaatio-operaatioista taloushäirintään ja energiaresursseilla painostamiseen.
Viimeistään Krimin valtaus 2014 herätti lännen. Sittemmin hybridivaikuttamisen intensiteetti on kasvanut ja hybridi-iskujen määrä lisääntynyt. Toimijoita on tullut lisää.
”Kiinan hybridivaikuttaminen on tämän kuuden vuoden aikana suurin muutos, joka on havaittu”, Arvonen sanoo työhuoneessaan valtioneuvoston linnassa. ”Nyt Kiina toimii avoimemmin, keskittyy enemmän taloudellisiin intresseihin ja on melkein yhtä näkyvä ja aggressiivinen kuin Venäjä.”
Koronapandemian ja viimeistään Ukrainan sodan myötä Euroopassa on herätty katsomaan Kiinaa uusin silmin.
”Lännen ja autokratioiden välinen vastakkainasettelu ja kilpailu on mennyt ihan selvästi paljon syvemmäksi. Maailma on sillä tavalla muuttunut.”
Kun Arvonen 2010-luvun puolivälissä haali ensimmäisiä osallistujamaita hybridikeskukseen, hän joutui usein perustelemaan, miksi asia on tärkeä. Monessa maassa ajateltiin, että hybridiuhat koskevat vain Suomea ja muutamaa muuta Venäjän naapurimaata.
”Aika paljon piti selittää, että itse asiassa Venäjä vaikuttaa laajalti koko Euroopassa ja muuallakin lännessä, eikä se ole ainoa toimija.”
Vieläkin EU-maissa on selviä eroja siinä, miten hyvin uhkiin on varauduttu. Esimerkiksi Ranska ja Saksa kulkevat pahasti jälkijunassa, sanoo Ulkopoliittisen instituutin tutkimusjohtaja Mikael Wigell.
Hybridikeskus haluttiin Suomeen, koska EU:ssa ajateltiin Suomella jo olevan osaamista hybridiuhkien torjunnassa. Taustalla oli myös kiinnostus suomalaiseen kokonaisturvallisuuden malliin.
Suomen intressi puolestaan oli, että Nato ja EU ymmärtäisivät paremmin, miten Venäjä pyrkii vaikuttamaan rajojensa ulkopuolella.
Nyt hybridikeskuksessa ovat mukana kaikki EU- ja Nato-maat Albaniaa lukuun ottamatta. Myös Ukrainan kanssa tehdään tiivistä yhteistyötä. Keskus on kasvanut muutaman ihmisen ajatuspajasta noin 40 ihmistä 15 eri maasta työllistäväksi organisaatioksi.
Hybridikeskus on vastannut Kiinan kasvavaan uhkaan tekemällä sen toiminnasta lukuisia kartoituksia ja nostamalla maan keskeiseksi painopisteekseen Venäjän rinnalle.
Keskus tuo Natoa, EU:ta ja niiden jäsenmaiden hallituksia yhteen keskustelemaan hybridiuhista. Koulutuksia ja harjoituksia järjestetään paljon.
Osallistujamaat ovat toivoneet skenaariopohjaisia harjoituksia, joissa käydään läpi vaikkapa sitä, mitä tehdään, jos joku hajottaa kaasuputken merellä. Joulukuussa harjoitellaan varautumista ulkopuoliseen häirintään EU-vaaleissa.
Akuuteissakin kriiseissä hallitukset saattavat kysyä hybridikeskukselta neuvoja. Kun Valko-Venäjä vuonna 2021 ryhtyi työntämään siirtolaisia EU-maiden rajoille, hybridikeskus järjesti Puolan, Latvian ja Liettuan kesken suljettuja keskusteluja, joissa tilannetta ja välineitä sen ratkaisemiseen pohdittiin yhdessä asiantuntijoiden ja juristien kanssa.
Nyt keskuksessa vierailleiden suomalaispäättäjien kanssa on puhuttu paljon itärajasta.
Ennen kaikkea hybridikeskuksen tehtävänä on lisätä ymmärrystä ja auttaa ennakoinnissa. Tärkeää olisi esimerkiksi se, että tiettyihin hybriditoimiin, kuten informaatiovaikuttamiseen luotaisiin pelote, Arvonen katsoo. Länsimaiden pitäisi viestiä selkeästi esimerkiksi Kiinalle ja Venäjälle, että mikäli ne sabotoivat kriittistä infrastruktuuria, häiriköivät vaaleja tai masinoivat kyberhyökkäyksiä, siitä seuraa rangaistus.
Myös Wigell arvioi, että tämä keskustelu laahaa Euroopassa pahasti perässä. ”Pelotetta pitäisi luoda, jotta vaikuttamista tapahtuisi vähemmän.”
Kun Venäjä vuonna 2016 sekaantui Yhdysvaltain presidentinvaaleihin, Yhdysvallat määräsi Venäjälle lisää pakotteita ja sulki tiettyjen venäläistoimijoiden pääsyn internetiin.
Välineitä pitäisi löytää myös siihen, mitä tehdään, jos vieras valtio painostaa ja kontrolloi toisessa maassa asuvaa vähemmistöä.
”Olen huolissani siitä, miten yhteiskunnan polarisaatioon ja täällä olevien erimaalaisten vähemmistöjen mielikuviin ja mielipiteisiin pyritään vaikuttamaan. Se on koko yhteiskunnan rakenteeseen käyvää vaikuttamista”, Arvonen sanoo.
Wigellin mukaan hybridiuhkien torjuntaan pitäisi ohjata lisää rahaa ja EU:n ja Naton pitäisi kyetä sopimaan vielä paremmin vastuunjaosta uhkiin vastaamisessa.