Kaunoja ja kynnyskysymyksiä

Ruotsissa vaalit voittaneet puolueet koettavat ratkoa keskinäisiä ristiriitojaan. Ne ovat olleet jo pitkään kaikkien tiedossa.

analyysi
Teksti
Robert Sundman
4 MIN

Ruotsin sosiaalidemokraattien puheenjohtaja Magdalena Andersson kertoi syyskuun viimeisenä maanantaina jättävänsä hallitustunnustelijan tehtävät.

Saman viikon perjantaina valtiopäivien puhemies Andreas Norlén nimitti Anderssonin tunnustelijaksi uudelleen.

”Tunnustelut alkavat virallisesti maanantaina 5. lokakuuta, ja niiden tuloksesta on kerrottava minulle viimeistään maanantaina 12. lokakuuta”, Norlén sanoi medialle.

Andersson voi käytännössä pyytää määräpäivänä joko lisäaikaa keskusteluille tai kertoa niiden valmistumisesta. Jälkimmäisestä seuraisi valtiopäivien äänestys pääministeristä.

Syyskuun 13. päivänä käytyjen vaalien jälkeen länsinaapurissa on nähty kosolti poliittista draamaa.

Syitä on ennen kaikkea kaksi: vaalit voittaneilla puolueilla on keskinäisiä erimielisyyksiä ja vaalitulosta varjostavat vilppiepäilyt. Selvityksessä on muutamia tapauksia, joiden ytimessä on vasemmistopuo­lueen ehdokkaita. Poliisitutkinnat ovat yhä kesken.

Vaalien tulos oli tiukka. Oppositio sai valtiopäiville 176 paikkaa, ja niin kutsuttu Tidö-blokki eli nykyiset hallituspuolueet ja niitä tukevat ruotsidemokraatit 173 paikkaa.

Oppositio ei kuitenkaan ole yhtenäinen ryhmittymä. Puolueita on yhdistänyt halu vaihtaa hallitus, mutta samalla niitä ovat vetäneet erilleen monet ratkaisemattomat kiistat ja historialliset kaunat.

Viimeisin puolueiden välejä merkittävästi heikentänyt tapahtumasarja nähtiin vuoden 2018 vaalien jälkeen.

Niin kutsutussa tammikuun sopimuksessa sosiaalidemok­raatit, ympäristöpuolue, liberaalit ja keskustapuolue linjasivat, ettei vasemmistopuolueelle anneta poliittista vaikutusvaltaa.

Sopimus ja sen mukana so­siaalidemokraatti Stefan Löfvenin hallitus kaatui kaksi vuotta myöhemmin – vasemmistopuolueen ja oikeisto-opposition yhteistyöllä.

Kiista koski tuolloin vuokrasääntelyä.

Tapahtumasarjan keskeinen oppi oli se, että vasemmistopuolue voi vetää tukensa demareilta ja tehdä yhteistyötä myös oikeiston kanssa.

Uusinta tästä nähtiin syyskuun lopun puhemiesäänestyksessä, kun vasemmistopuolue äänesti maltillista kokoomusta edustavan Norlénin jatkokaudelle yhdessä Tidö-puolueiden kanssa. Norlén on ollut puhemies syksystä 2018.

Sosiaalidemokraatit olivat odottaneet tukea omalle puhemiesehdokkaalleen. Siksi Andersson jätti protestinomaisesti tunnustelutehtävänsä.

Tapahtumissa näkyy myös Ruotsin keskeinen ero Suomeen: koalitio, joka löytää yhteisymmärryksen puhemiehestä, voi olla eri kuin se koalitio, joka löytää yhteisymmärryksen pääministeristä.

Tämä koalitio taas voi olla eri kuin se ryhmittymä, joka pääsee sopuun budjetista. Nykyinen pääministeri, maltillisen kokoomuksen Ulf Kristersson on houkutellut keskustapuoluetta tekemään ”ei-sosialistista” budjettia.

Vasemmistopuolue ei ole Ruotsissa koskaan ollut hallituksessa, mutta nyt se on tehnyt omista ministereistään kynnyskysymyksen.

Keskustapuolue taas ei suostu tukemaan tällaista hallitusta. Toisaalta se ei myöskään suostu tukemaan hallitusta, jossa mukana olisi ruotsidemokraattien ministereitä – ja niitä nykyinen pääministeri Kristersson on puolueelle luvannut.

Sosiaalidemokraattien Andersson kehottikin pian tunnustelutehtävän saatuaan puolueita ”harkitsemaan asemiaan”.

Sosiaalidemokraattien, vasemmistopuolueen, keskustan ja vihreitä vastaavan ympäristöpuolueen edustajat ovat näillä näkymin tapaamassa toisiaan perjantaina 9. lokakuuta.

Kokouksen on kutsunut koolle keskustan puheenjohtaja Elisabeth Thand Ringqvist. Hän kirjoitti Svenska Dagbladetissa, että tavoitteena on luoda ”yhteistä tilannekuvaa” ja päästä ulos ”umpikujaan ajautuneesta tilanteesta”.

Ringqvist sanoi kuitenkin myöhemmin yleisradioyhtiö SVT:n Agenda-ohjelmassa, että puolueen kynnyskysymykset pysyvät edelleen muuttumattomina.

Kynnyskysymykset tai niin kutsutut ”punaiset linjat” (röda linjer) olivat tiedossa jo ennen vaaleja, ja niistä kyseltiin ­useaan otteeseen erilaisissa televisiotenteissä.

Onkin hyvä kysymys, miksi keskusteluja niiden ratkaisemiseksi käydään vasta tässä vaiheessa.

Esimerkiksi maltillinen kokoomus rakensi syksyllä 2022 aloittanutta Tidö-hallitusta julkisuudelta piilossa lähes vuoden verran ennen vaaleja.

Asia oli herkkä, sillä tuohon saakka yhteistyö ruotsidemokraattien kanssa oli lähes tabu. Ensin keskusteltiin pitkään siitä, mistä edes voidaan keskustella. Näin luonnehti yksi keskusteluihin osallistunut poliitikko.

Erilaiset herkkyydet vaikeuttivat nytkin hallitukseen mielivien puolueiden keskusteluja ennen vaaleja. Esimerkiksi keskustan entinen puheenjohtaja Muharrem Demirok sai lähteä keväällä 2025 pian sen jälkeen, kun hän vain väläyttikin keskustelua vasemmistopuolueiden kanssa.

Toisaalta liikettä on jo tapahtunut. Neljä puoluetta sopi syyskuun lopulla ainakin alustavasti, miten esimerkiksi valiokuntien puheenjohtajuudet valtiopäivillä jaetaan.