STT saa hengähdys­tauon

Keskiviikko 18. helmikuuta oli iso, ristiriitainen uutis­päivä Suomen Tietotoimistolle. Se ilmoitti vähentävänsä väkeä samalla, kun valtio linjasi sille annettavasta miljoonatuesta.

STT kertoi vähentävänsä muutosneuvottelujen päätteeksi 21 työntekijää. Valtaosa karsinnasta kohdistuu toimitukseen eli uutistoimiston ytimeen.

Neuvottelujen syynä oli Sanoman ilmoitus viime vuoden lopulla. Sen lehdet, kuten Helsingin Sanomat ja Ilta-Sanomat, kertoivat jättävänsä STT:n a­siakkuuden pääosin. Luopuminen on tapahtunut alkuvuonna.

Päätös herätti huolta jopa uutistoimiston lopusta, sillä Sanoma on STT:n suurin asiakas ja suurin omistaja. STT on ollut pitkään tappiollinen.

Yhtiön alasajo vaikuttaisi etenkin maakuntalehtiin. Ne ovat karsineet valtakunnallisten ja ulkomaan aiheiden omaa uutisointia ja jääneet niissä pitkälti STT:n varaan.

Siksi STT:n loppu voisi kiihdyttää useiden lehtien supistumista selkeiksi paikallismedioiksi. Valtakunnallisten aiheiden seuranta jäisi Suomessa entistäkin harvempiin käsiin.

Uutistoimiston työ jatkuu – ainakin toistaiseksi. Neuvotteluiden tulos merkitsee STT:lle hengähdystaukoa.

Vastaava päätoimittaja Minna Holopainen ilmoitti ilmoitti tiedotteessa, että STT jatkaa ympärivuorokautisena uutistoimistona. Linjaus on tärkeä, suorastaan periaatteellinen.

Kyse on uskottavuudesta. Jos kaikenkattava ja kaikkina aikoina tehtävä seuranta lakkaa, uutistoimisto ei ole enää uutistoimisto. Eräs STT:n keskeinen asiakas, Keskisuomalainen-konserni, olikin väläyttänyt asiakkuuden lopettamista, jos toiminta ei jatku nykylaajuudella.

Siksi Holopaisen on pakko vakuuttaa jatkuvuutta, vaikka myös karsintaa tapahtuu.

STT luopuu suuresta osasta avustajilta tilaamistaan jutuista. Viime vuosina huomattava osa jo aiemmin supistetusta kulttuuritarjonnasta on hankittu avustajilta.

Lisäksi uutistoimiston täytyy pitää yllä palvelutasoaan pienemmällä henkilöstöllä. Hieman puskuria tähän tar­joaa se, että viime vuosina STT on kasvattanut työntekijämääräänsä.

Vähennys on yhtä kaikki merkittävä, sillä uutistoimistossa on ollut noin 120 työntekijää. Toimittajien osuus on ollut noin puolet. STT:n ilmoituksen mukaan vähennyksistä 17 kohdistuu toimitukseen.

STT:n tilanne on herättänyt huomiota myös poliitikkojen parissa.

Vanhaa ja luottamusmit­tauksissa menestyvää toimijaa nimitetään usein kansalliseksi uutistoimistoksi, ja sen selviytyminen on nähty jopa huoltovarmuuskysymyksenä.

Tällaiset puheet kertovat STT:n nauttimasta arvostuksesta, sillä valtio ei ole uutistoimiston suora omistaja – Yleisradiolla on pieni osuus – eikä sillä ole lakisääteisiä tehtäviä.

Liikenne- ja viestintäministeriö ilmoittikin valmistelevansa runsaan miljoonan euron tukea STT:lle. Tuki on kertaluontoinen.

Media-alalla on pohdittu, voisiko valtio jatkossakin tukea uutistoimistoa, tosin epäsuorasti. Monissa Euroopan maissa viranomaiset ovat edelleen uutistoimistojen merkittäviä asiakkaita.

Ministeriö tyrmää ajatuksen, että säästöjen tai tarpeettomuuden vuoksi STT:n palveluista luopuneet virastot palaisivat sen asiakkaiksi. Se julkaisi viime viikolla kotimaista mediakenttää koskevan selvityksen.

”Liikenne- ja viestintäministeriön näkemyksen mukaan valtionasiakkuus ei ole tarkoituksenmukainen tukimuoto”, selvityksessä todetaan ykskantaan.

Selvitys käsitteli myös muita mahdollisuuksia suorille tai epäsuorille media-alan valtiontuille, esimerkiksi alennetun arvonlisänveron muodossa. Muissa Pohjoismaissa mediatuet ovat Suomea suuremmat. Lupauksia selvityksessä ei kuitenkaan tehty.

Media-alan taloushaasteet ovat hyvin tiedossa. Niitä myös kerrattiin ministeriön selvityksessä.

Digitalisaatio on vienyt lehdiltä niin maksavat lukijat kuin mainostajat. Uutisia on siirrytty lukemaan verkosta, jossa vain harva on valmis maksamaan niistä. Mainostulot puolestaan valuvat kansainvälisille digijäteille.

”Uutismedioiden merkittävimmät kilpailijat tulevat nyt ja tulevaisuudessa Suomen rajojen ulkopuolelta”, ministe­riön raportissa tiivistetään.

Vaikeudet ovat luonnollisesti heijastuneet myös STT:hen, jonka asiakkaita muut mediat ovat. Pitkin 2010-lukua uutistoimistossa järjestettiin erikokoisia yt-neuvotteluita joka toinen vuosi.

Tilanne muualla ei ole sen helpompi. Euroopassa vain harvan uutistoimiston perinteinen uutispalvelu on kannattava. Yhtiöitä kannattelevat niiden muut toiminnot. STT:lläkin on uutistoimituksesta erillisiä viestintäpalveluita, mutta se ei ole riittänyt tekemään yhtiöstä kannattavaa.

Valtion kertaluontoinen tuki liittyy juuri tähän. Sen varassa STT:n on tarkoitus uudistaa toimintaansa.

Toistaiseksi se ei ole siinä onnistunut. Vastaava kertatuki samasta syystä myönnettiin myös vuonna 2018.

Samassa yhteydessä Sanomasta tuli STT:n pääomistaja. Toiminnan uudistaminen olisi tietenkin omistajien tehtävä.

Hyvä kysymys kuitenkin on, kuinka sitoutunut pääomistaja on kehitystyöhön, jos se samaan aikaan on suurimpana asiakkaana jättämässä yhtiön.