YK:n metsämies Jan Heino uskoo maailman metsien pelastumiseen
”Metsäkato on pysäytettävissä”, arvioi maailman metsäjohtajaksi tituleerattu Jan Heino.
Jan Heino iloitsee uusista metsistä, kuten Helsingissä Malmin koivikosta, jota hän oli perustamassa 1975. Kuva Markus Pentikäinen
”En pidä tilannetta toivottomana.”
YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön FAOn apulaispääjohtajan Jan Heinon lausahdus yllättää. Hän uskoo, että maapallon metsäkato saadaan pysäytettyä. Metsäosastoa johtava Heino on yksi korkeimmista suomalaisista YK-virkamiehistä.
Heino ei pohjaa toiveikkuuttaan vain asemaansa tai luontaiseen optimismiinsa. Myös tilastot osoittavat, että metsien vuotuinen nettohävikki hidastui hieman vuosina 2000-2005.
”Se johtui metsittämisen lisääntymisestä ja luontaisesta uudistumisesta. Ensi keväänä saamme uusia lukuja.”
Metsäpinta-ala vähenee silti edelleen huimaa vauhtia, vuosittain noin seitsemällä miljoonalla hehtaarilla.
”Se on kolmasosa Suomen metsäalasta. Maapallolta häviää metsää joka päivä yhden pienen suomalaisen kunnan verran.”
Hävikki johtuu ensisijaisesti väestönkasvusta.
Metsää raivataan maatalousmaaksi, sekä ruoantuotantoon että laidunmaaksi. Sitä kaadetaan myös teiden ja rakennusten tieltä.
Kova tavoite tarpeen
Hiiltä sitovien metsien holtittomalla kaatamisella voi olla dramaattisia seurauksia.
”Ilmastonmuutoksen ongelmaa ei ratkaista ilman metsätalouden apua”, Heino tiivistää.
Hänen mukaansa Balin ilmastokokous 2007 ”nosti metsät maailman ympäristöagendalle”. YK:n metsäfoorumi on asettanut tavoitteen, jonka mukaan kato tulee pysäyttää ja metsäala saada kasvamaan.
Olisiko realistista pysäyttää kato vuoteen 2030 mennessä?
”Se olisi kova tavoite, mutta ei täysin epärealistinen. Parempi asettaa kova tavoite ja jäädä vähän sen alle kuin saavuttaa löysä tavoite.”
Jos nykyisen suuruinen metsäkato saataisiin pysäytettyä, maapallon kyky sitoa kasvihuonekaasuja lisääntyisi noin 18 prosenttia.
”Ellei katoa pysäytetä, joutuvat esimerkiksi kuljetus ja maatalous ottamaan aiottua suuremman vastuun päästöjen pienentämisestä. Tai on sallittava ilmaston lämpeneminen yli kahdella asteella, mikä lisää ilmaston ääri-ilmiöiden synnyttämiä riskejä”, Heino pohtii.
Hän viittaa 17 teollisuusmaan sopimukseen, jonka mukaan maapallon lämpötila ei saa nousta yli kahta astetta.
Runsaasti kehitysapua
Vietnam on Heinon mielestä ilahduttava esimerkki maasta, joka on kyennyt lisäämään metsäpeitettään samalla kun se on elvyttänyt romahtaneen maataloustuotantonsa.
”Maataloustuotteiden tuojasta on tullut viejä.”
Myös Kiina on tehnyt valtavia metsänistutuksia: ”Niiden onnistumisesta, kuten puiden eloonjäännistä ei ole tarkkaa tietoa.”
Kehitysmaiden metsäohjelmien teko edellyttää kuitenkin vauraiden maiden apua. Esimerkiksi Suomi päätti äskettäin antaa FAOlle metsävarojen inventointiohjelmaan 14 miljoonaa euroa. Suomalaisasiantuntijat osallistuvat myös hankkeen toteuttamiseen.
Heino uskoo, että runsas rahoitus innostaa kehitysmaita rakentamaan omia metsäohjelmiaan. Mutta optimististakin löytyy häivähdys varauksellisuutta.
”Ei kehitysapu mene aina perille. On hallituksia ja hallitsijoita, jotka eivät harjoita maansa parhaaseen tähtäävää politiikkaa.”
Maailman ilmasto- ja metsäpolitiikkaa linjataan joulukuussa Kööpenhaminassa.
”Epäilen pikkuisen, ettei monimutkainen sopimusjärjestelmä tuota kaikkia tarvittavia päätöksiä. Toivottavasti päästään kuitenkin aimo askel eteenpäin.”
Heino korostaa, että metsillä on muukin kuin ilmastonlämpenemisen hillitsijän tehtävä.
”Metsät antavat puun lisäksi hedelmiä, pähkinöitä, marjoja, sieniä ja lääkekasveja. Ne ovat vedenlähteitä ja tuottavat energiaa. ”