Yhdistyykö kahtia jakautunut Kypros pian?
Kyproksen kreikkalaisten ja turkkilaisten presidentit Dimitris Christofias ja Dervis Eroglu (vas.) juhlistivat lokakuussa uuden rajanylityspaikan avaamista päästämällä lentoon kaksi kyyhkyä, jotka symboloivat Kyproksen osien rauhallista rinnakkaiseloa. Kuva Petros Karadjias / AP / Lehtikuva.
Kyproksen kreikkalaisten ja turkkilaisten presidentit Dimitris Christofias ja Dervis Eroglu tapasivat pari viikkoa sitten New Yorkissa ja sopivat, että jaetun saaren yhdistämiseksi luodaan virkamiestasolla ”käytännön suunnitelma”.
YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon antoi osapuolille tammikuuhun asti aikaa selvittää, onko vuosikymmeniä jatkuneeseen kiistaan ylipäätään löydettävissä kompromissiratkaisu. Sen jälkeen järjestetään uusi neuvottelukierros Genevessä.
Kyproksenturkkilaisten pääneuvottelija Kudret Özersay vakuuttaa olevansa tyytyväinen keskusteluihin.
”Olen hyvin toiveikas”, hän sanoi viime viikolla Helsingissä.
”Ban Ki-moon korosti, että näin ei voi jatkua ikuisesti. Hän asetti meille selkeän takarajan.”
Özersay kiertää parhaillaan Pohjoismaita kertomassa tilateesta kyproksenturkkilaisten näkökulmasta. Hänen mukaansa Pohjois-Kyproksen on vaikea saada sanomaansa läpi, koska kansainvälinen yhteisö ei tunnusta valtion olemassaoloa. Hän joutuu itsekin matkustamaan maailmalla Turkin passilla, vaikka hän pitää itseään nimenomaan kyproksenturkkilaisena.
Turkki miehitti 1974
Kypros jakaantui kahtia 1974, kun Turkki miehitti saaren pohjoisosan Kreikan sotilashallituksen tukeman vallankaappausyrityksen jälkeen. Pohjois-Kyproksen turkkilainen tasavalta perustettiin 1983. Vain Turkki on tunnustanut sen itsenäisyyden.
Pohjois-Kypros on taloudellisesti ja poliittisesti täysin riippuvainen Turkista. Alueella on edelleen 35 000 turkkilaista sotilasta ja YK:n joukot valvovat saarta jakavaa vihreää linjaa.
Kyproksen yhdistämisestä neuvoteltiin edellisen kerran vakavasti 2004, mutta Kyproksen kreikkalaiset hylkäsivät YK:n silloisen pääsihteerin Kofi Annanin johdolla laaditun rauhansuunnitelman kansanäänestyksessä. Pian sen jälkeen saaren kreikkalaisosa liittyi EU:n jäseneksi.
Özersay tuntee Kyproksen kiistat perinpohjin – hän on osallistunut yhdistymisneuvotteluihin jo kymmenen vuotta ja tehnyt aiheesta yliopistollisen väitöskirjan.
”Kaikki argumentit ja vasta-argumentit on käyty läpi moneen kertaan”, hän sanoo. ”Vaihtoehtoja on olemassa, mutta ratkaisut vaativat johtajuutta ja poliittista tahtoa. Muussa tapauksessa meidän on turha jatkaa.”
Neuvotteluja käydään nyt löyhän liittovaltiomallin pohjalta. Özersayn mukaan pöydällä on kaikkiaan kuusi lukua.
Vaikein niistä koskee omaisuuden jakoa. Tuhannet ihmiset joutuivat muuttamaan kotiseuduiltaan saaren jaon yhteydessä ja he peräävät menettämäänsä omaisuutta takaisin.
Kyproksen kiista liittyy läheisesti Turkin neuvotteluihin EU:n jäsenyydestä. EU vaatii Turkkia avaamaan lentokenttänsä ja satamansa kyproksenkreikkalaisille lentokoneille ja laivoille.
Turkki vaatii puolestaan EU:ta lopettamaan Pohjois-Kyproksen kauppasaarron.
Özersayn mukaan ratkaisuilla on kiire, sillä sekä Kyproksen kreikkalaiset että turkkilaiset ovat kyllästyneet paikallaan junnaavaan tilanteeseen.
”Neuvottelut eivät enää kiinnosta ihmisiä. Ne ovat jatkuneet vuodesta 1968. Se on liian kauan.”