Venäläinen asiantuntija: Putinin kannatus romahtaisi, jos Venäjällä olisi vapaa media
”Kremlissä uskotaan, että johtajat ovat ikuisia”, sanoo journalistiliiton entinen johtaja.
Presidentti Vladimir Putinin suosio nojaa täysin propagandaan, arvioi Igor Jakovenko, Venäjän journalistiliiton entinen puheenjohtaja ja kansanedustaja.
Kolmekymmentä vuotta neuvostojohtaja Mihail Gorbatšovin aloittaman glasnostin, avoimuuden, jälkeen valtiollisilla tai valtioon sidoksilla olevilla televisiokanavilla ei Jakovenkon mukaan ole journalismia eikä maassa toimi vaihtoehtoisia kanavia.
Jakovenko jakaa median vaiheet Venäjällä kahteen 15-vuotiskauteen. Aina Putinin valtaantuloon asti oli kehitystä, vaikkakaan edistys ei ollut suoraviivaista.
Vuoden 2000 jälkeen alkoi journalismin hävittäminen ja sivuun työntäminen tiedotusvälineistä. Se alkoi, kun riippumaton televisiokanava NTV siirtyi yksityiseltä mediamogulilta Vladimir Gusinskilta painostuksen jälkeen maakaasumonopoli Gazpromille.
”Virallisesta informaatioista poikkeavaa tietoa on informaatiogetossa, jonka osuus kaikesta informaatiosta on alle prosentin luokkaa”, kuvaa Jakovenko ja luettelee getoksi nimeämänsä alueen toimijoita: televisiokanava Dožd (Sade), Novaja gazeta, TV2, Znak.com ja hallituksen sulkemat verkkosivustot Ej.ru, Grani.ru ja Kasparov.ru.
Jos Venäjällä näytettäisiin pari kuukautta niin sanottuja normaaleja uutislähetyksiä valtakunnallisilla tv-kanavilla, Putinin todellinen tuki kansan keskuudessa olisi Jakovenkon mukaan 5–15 prosenttia.
Jakovenko oli duuman jäsen vuosina 1993–1995 ja toimittajajärjestön johdossa 1998–2008. Nykyisin hän johtaa ajatushautomoa nimeltään Obštšestvennaja ekspertiza. Duumaan hänet valittiin demokraattisesta Jabloko-puolueesta.
Venäjän televisiokanavilla on Igor Jakovenkon mukaan kieltolistoja henkilöistä, joita ei saa kutsua lähetyksiin. Enemmistö työntekijöistä tosin ymmärtää muutenkin sallitun rajat.
”Siitä on omaa ja toisten kokemusta, sillä on annettu potkuja ja muuten estetty pääsy lähetykseen. Töihin ovat jääneet pelin säännöt hyväksyvät. Kun vaihtoehtoista mediaa ei ole, valtiolliselta tv-kanavalta erottaminen merkitsee ammatin harjoittamiskieltoa.”
Median tilannetta pahentaa vielä se, että toimialalta puuttuvat aidot markkinamekanismit. Toki osa internetin julkaisuista, kuten Slon.ru ja jotkut omia sivuja ylläpitävät toimittajat, yrittävät hankkia rahaa lukijoilta, mutta tulokset ovat surullisia.
”Venäjällä ei ole totuttu maksamaan informaatiosta. Poliittista informaatiota ei liioin voi muuttaa käytännön poliittiseksi toiminnaksi, koska ei ole poliittisia markkinoita, sillä vaaleja ei ole.”
Sama koskee taloudellista informaatiota, sillä markkinat eivät toimi taloudessakaan.
”Sen sijaan pelkoa on. Nimenomaan pelko johtaa siihen, että enemmistö toimittajista joko vaihtaa ammattia tai muuttuu propagandisteiksi tai suhdetoiminnan ja mainonnan välittäjiksi.”
Maan suurinta ja merkittävintä kriittistä lehteä Novaja gazetaa uhkaa sen painetun version lopettaminen toukokuussa. Lehden painos on ollut 200 000 kappaletta. Lehti ei voi nojata ilmoitustuloihin, sillä ilmoittaminen Novaja gazetassa ei ole vaaratonta mainostajalle, Jakovenko muistuttaa.
Viime vuonna jakelukustannukset nousivat niin paljon, että Novaja ei voi enää laskea tähän asti lehden pystyssä pitäneiden lukijoiden varaan. Jakovenko epäilee, ettei pelkkä internetissä ilmestyvä versio riitä varmistamaan lehden toiminnan jatkumista.
Voiko Venäjällä alkaa uusi glasnost, joka aikanaan vauhditti neuvostojärjestelmän kaatumista? Jakovenkon mukaan autoritaariset hallinnot kaatuvat joko tappioon sodassa tai sitten juuri glasnostiin, avoimuuteen.
”En halua edes kuvitella ydinasevaltion häviötä sodassa. Myös Venäjän sisällä syntyvä glasnost on mahdoton ajatus. Sen täytyy tulla maan ulkopuolelta, yli rajojen näkyvän tv-kanavan muodossa.”
”Kremlissä uskotaan, että he ovat ikuisia. Myös Muammar Gaddafi [Libyan johtaja] uskoi samaan. Samoin Hitler rakensi tuhatvuotista valtakuntaa. Historian kulkuun liittyviä ironisia käänteitä ei kukaan kuitenkaan ole voinut muuttaa…”
Kun Jakovenkoa pyytää vastaamaan, uskovatko Venäjän johdossa avainpaikoilla olevat omaan propagandaansa, hän tulkitsee omiin valheisiin uskomisen olevan tietoisuuden korruptioita. Se vaivaa hänestä monia poliitikkoja, asiantuntijoita ja median työntekijöitä.
”Monet heistä toki ymmärtävät, että valehtelevat mutta he pitävät valehtelua sotilaallisena oveluutena. Meillähän on menossa informaatiosota, ja siinä niin kuin muissakin sodissa petetään vastustajaa. Samalla sallitaan se, että pääviholliseksi osoittautuu oma väestö. Näillä perusteluilla myös vaiennetaan omatunto, jos sellainen vielä joillakin on…”
Venäjän mediaa tarkasti seuraava Jakovenko paljastaa senkin, miten meillä hyvin tunnetut, Suomeen kytkeytyvät Putinin liikemiesystävät Gennadi Timtšenko ja Arkadi Rotenberg ovat täysin vieraita venäläisten enemmistölle.
”Heistä ei puhuta Venäjän valtiollisilla televisiokanavilla. Putinin ystävien miljardiomaisuuksista kerrotaan internetissä, opposition verkkosivuilla ja blogeissa. 90 prosentille venäläisistä heitä koskevaa ongelmaa ei ole olemassa.”
Jakovenko leimaa illuusioksi näkemykset, joiden mukaan internet voisi olla vastavoima television propagandalle.
”Kotona on televisio, jonka avattuaan saa valmiina ’valmistetun’ mielipiteen kaikista asioista”, hän sanoo. ”Tiedon hankkiminen internetistä vaatii vakavaa työtä, aineiston keräämistä, analysointia ja faktojen tarkistamista.”
Sattuvan vertauksen Jakovenko hakee ruoan valmistuksesta. Kun ihminen haluaa syödä, hän suuntaa kahvilaan, ravintolaan tai kauppaan.
”Vain ani harvat venäläiset hakevat raaka-aineet pelloilta tai metsistä. Internet on ruoan etsimistä metsästä, sen sijaan televisio rinnastuu ravintola-ateriaan.”
Haastattelu on tehty sähköpostilla. Jutussa ovat avustaneet Olga Derkach ja Vladislav Bykov.