Eeppinen epäonnistuminen

Yhdysvaltojen yritykset neuvotella loppu yli kaksi kuukautta kestäneelle Iranin-sodalle ovat polkeneet paikoillaan siitä lähtien, kun osapuolet sopivat kahden viikon tulitauosta 8. huhtikuuta.

Tulitauon loppuessa presidentti Donald Trump ilmoitti yksipuolisesti jatkavansa sitä ilman uutta aikarajaa.

Iran uskoo aidosti olevansa niskan päällä. Iranin johdolla on mielestään näkemykselleen hyvät perusteet: se on selvinnyt aiemminkin ylivoimaisen vastustajan yllätyshyökkäyksestä.

Iran suistui kuilun partaalle syyskuussa, jolloin Irakin diktaattori Saddam Hussein käynnisti suuren hyökkäyksen Irania vastaan. Saddam kehotti iranilaisia kapinoimaan imaamijohtoa vastaan ja lupasi joukkojensa olevan Teheranissa muutamassa viikossa. Länsimaat tukivat Irakia, Yhdysvallat ja Britannia etunenässä.

Yritys epäonnistui. Iran selvisi tuhoisasta alkuryntäyksestä, eikä p appisvalta kaatunut. Kahdeksan vuotta ja yli miljoona ihmisuhria vaatinut sota päinvastoin lujitti islamilaisen johdon aseman: sodan varjolla se kiristi otteensa kansalaisista, murskasi opposition ja keskitti vallan itselleen.

Sota muokkasi Iranin mutkikkaat ja monikerroksiset sotilaalliset ja poliittiset rakenteet sekä vallanjakomallin nykyisenkaltaisiksi.

Silloiset opetukset vaikuttavat tapaan , jolla Iranin nykyjohtajat ovat vastanneet Yhdysvaltojen ja Israelin sotatoimiin ja Trumpin neuvottelutarjouksiin. Näin toteaa Iranin nykyhistorian tutkija ja tietokirjailija Maziar Behrooz Middle East Eye -verkkolehden haastattelussa.

Yksi opetuksista oli se, ettei islamilaisella valtiolla ole ystäviä. Sen on tultava toimeen omin avuin. Sen takia Iranissa käynnistettiin ohjusten ja droonien tuotanto. Sodanjohto, asetuotanto, ohjusten laukaisuasemat ja asevarastot sijoitettiin maan alle.

Rakeisessa mustavalkokuvassa sodan alkuvuosilta poseeraa joukko vallankumouskaartilaisia.

Takarivissä oikealla, huivi rennosti kaulan ympäri kietaistuna, seisoo mustatukkainen ja -partainen nuori mies. Hän on ulkoministeri Abbas Araghchi, joka nyt johtaa hiukset harmaantuneina Iranin rauhanneuvottelijoita.

Haalistuneessa värivalokuvassa toinen kaartilaisryhmä seisoo vuoristossa unikkopellon keskellä. Heistä toinen vasemmalta on Araghchin aisapari, Iranin parlamentin puhemies Mohammad Bagher Ghalibaf.

Ghalibaf on eturivin nykypoliitikoista vallankumouskaartin tärkein luottomies. Hän on tyrmännyt Trumpin väitteet neuvottelujen ”loistavasta etenemisestä” ja ”Iranin täydellisestä antautumisesta” katteettomiksi.

Iranin keskeisimmät rauhanneuvottelijat kuuluvat Irakin-sodassa yhteen hitsautuneeseen veljeskuntaan. Rintamalta vallankumouskaartiin, armeijaan, politiikkaan ja uskonnollisiin johtoasemiin siirtyneet sotilaat ovat Irakin sodasta lähtien muodostaneet Iranissa eräänlaisen valtion valtiossa.

Kyseessä on hyvin laaja, toisiaan ymmärtävä ja virallisen byrokratian ohittava veljespiiri, joka jakaa samat arvot sekä kokemukset, korostaa yhdysvaltalaisen College of William & Mary-yliopiston historian professori Peyman Jafari Middle East Eyelle.

Sodassa taistelleiden kesken syntyi luja side, joka perustui selviytymiseen yhdessä ylivoimaista vihollista vastaan, Jafari toteaa.

”Ja koska sota oli niin pitkä, tuo yhteys on teräkseen taottu”.

Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu syötti Trumpille ajatuksen pikavoiton mahdollisuudesta. Yhdysvalloissa alettiin kuvitella, että Iranin valtakoneiston toimintakyky katoaisi, kunhan sen ylimmät johtajat surmattaisiin.

Täsmämurhien seurauksena valta on vain siirtynyt komentoportaassa seuraaville samanmielisille.

Trumpin väite, että hän on suorittanut Iranissa vallanvaihdoksen pitää tavallaan paikkansa – mutta vallanvaihdos ei ole tapahtunut lainkaan hänen toivomallaan tavalla, arvioi London School of Economicsin kansainvälisten suhteiden professori Fawaz Gerges The Guardianissa.

Israelin ja Yhdysvaltojen sodan ensi hetkillä salamurhaama ajatollah Ali Khamenei hillitsi vuosikymmenten ajan Iranin jyrkintä sotilas- ja imaamijohtoa. Hänen johdollaan Iran uhkaili kyvyllään valmistaa ydinase, mutta pidättäytyi tekemästä niin. Pelkkä uhka riitti Khamenein mielestä pelotteeksi Yhdysvaltojen ja Israelin hyökkäysaikeita vastaan.

Gergesin mukaan Khamenein strategisen kärsivällisyyden oppi on nyt haudattu vanhojen johtajien mukana.

Lukuisten ”eliminointien” seurauksena Irania johtavat nyt uskonnollisten johtajien sijaan vallankumouskaarti ja sen tukemat poliitikot. Moni heistä oli aikanaan kääntämässä sotaa Irakia vastaan tappion partaalta voitoksi ja on edeltäjiään selvästi amerikkalaisvihamielisempi.

Uuden johdon tavoite neuvotteluille on, että Trumpin helmikuussa irti päästämä ”eeppinen raivo” surkastuu eeppiseksi epäonnistumiseksi, jota Yhdysvaltojen tulevat johtajat eivät halua enää koskaan toistaa: jos Yhdysvalloille nyt annetaan myönnytyksiä, Iran pysyy aina alttiina uusille hyökkäyksille.

Vain oma ydinase tai Hormuzinsalmen hallinnan lujittamien samanlaiseksi pelotteeksi voi estää sen.

Iranin johto uskoo Hormuzinsalmen sulkemisen antavan sille etulyöntiaseman missä tahansa tulevissa neuvotteluissa. Se katsoo jo osoittaneensa, ettei edes Yhdysvallat kaikella asemahdillaan pysty estämään Irania sanelemasta sitä, miten salmea käytetään.

Hormuzinsalmen takominen Iranin lyömäaseeksi on suuri geopoliittinen muutos. Siksi Trumpin päätös lähteä sotaan tullaan Gergesin mukaan muistamaan vakavana strategisena virhearviona.

”Se ei johtanut vallanvaihtoon Teheranissa tai Iranin alistumiseen Yhdysvaltojen vaatimuksiin – kaukana siitä. Iran on päinvastoin osoittanut, että sen ote Hormuzinsalmesta tulee olemaan sen vahvin ase pitkiksi ajoiksi”, Gerges sanoo Guardianille.

Yhdysvaltojen sodankäynti muuttui välittömästi Iranin suljettua Hormuzinsalmen. Uhkailtuaan Irania ”sivilisaation täydellä tuhoamisella”, ellei se antautuisi ehdoitta, Trump sopi lähes välittömästi tulitauosta.

Iranin näkökulmasta Yhdysvallat ei siis suinkaan pakottanut Irania neuvottelupöytään ja sanellut sille ehtoja, vaan kävi päinvastoin. Iran ilmoitti Yhdysvalloille, millä ehdoilla se suostuu tulitaukoon ja neuvotteluihin.

Iran laskelmoi, että Trump hyväksyi tämän helpottuneena, koska oli maalannut itsensä nurkkaan. Hän oli uhkaillut yhä tuhoisammalla sodalla, mutta ei oikeasti halua ryhtyä siihen.

Tulitauon päättyessä Iranin johto arvioi Trumpin uudetkin uhkailut bluffeiksi. Iran kieltäytyi lähettämästä neuvottelijoitaan Pakistaniin.

Trump joutui nolosti perumaan Iranin kanssa jo muka sopimansa neuvottelut, joihin varapresidentti JD Vancen oli useaan otteeseen kerrottu lähtevän.

Iran haluaa saavuttaa Trumpin kanssa sopimuksen, joka heikentäisi ratkaisevasti sen verivihollisen Israelin kykyä horjuttaa islamilaista hallintoa.

Yhdysvaltojen ja Iranin suorat neuvottelut ovat jo sellaisinaan sodan käynnistäneelle Israelille strateginen katastrofi.

Islamilaisen hallinnon kaataminen oli Israelin päätavoite sodalle, mutta nyt islamilainen hallinto neuvotteleekin Israelin turvallisuudelle, asemalle ja tavoitteille keskeisistä kysymyksistä Netanjahun hallituksen yli.

Tavoitteitaan varten Iranilla on lähettää neuvotteluihin kokeneita, kärsivällisiä ja ovelia ajanpeluun ammattilaisia. Trump puolestaan hakee nopeita ratkaisuja luottomiehillä, joiden tärkein valintaperuste tuntuu olevan sokea uskollisuus Trumpille.

Iranilaiset ovat erittäin taitavia neuvottelijoita, ja heidän johtonsa nöyryyttää paraikaa koko Yhdysvaltoja. Näin on jopa Saksan liittokansleri Friedrich Merz tiivistänyt, vaikka on tavallisesti hyvin diplomaattinen. Merz puhui opiskelijoille Saksan Marsbergissa huhtikuun viimeisellä viikolla.

Islamilainen hallinto on sietänyt Yhdysvaltojen kireitä talouspakotteita lähes 50 vuoden ajan ja luonut rakenteet ja keinot, joilla kiertää niitä.

Hormuzinsalmen vastasaarto haittaa Iranin öljynvientiä. Hallinto kuitenkin laskelmoi, että se pärjää tämän haitan kanssa pidempään kuin Yhdysvallat kestää salmen sulkemisesta aiheutuvaa haittaa.

Trump on kuuluttanut sodan voitetuksi jo monta kertaa. Mitä kauemmin kriisi jatkuu, sitä ahtaammaksi hänen asemansa käy. Iranin viivytystaktiikan puolesta tekevät työtään amerikkalaisäänestäjiä kiusaava korkea bensanhinta, levottomat osakemarkkinat, Yhdysvaltojen liittolaisten ärtymys sekä sotaan kuluvat miljardit.

Yhdysvaltojen tärkeimmät hyökkäys- ja puolustusaseistukset hupenevat hälyttävästi. Sen sijaan Iranin ohjusvarastot ja kyky laukaista niitä ovat selvinneet iskuista oletettua paremmin.

Iran uskoo, että Trumpia kiinnostaa ydinaseratkaisua enemmän Yhdysvaltojen ensi marraskuun kongressin välivaalien tulos. Jos äänestäjien tyytymättömyys johtaa demokraattien enemmistöön sekä senaatissa että edustajainhuoneessa, Trump on hampaaton presidenttikautensa viimeiset kaksi vuotta.

Siksi Trumpille tärkein kysymys tulevissa neuvotteluissa on Hormuzinsalmen kohtalo. Se vaikuttaa öljyn hintaan, mikä heijastuu amerikkalaisäänestäjien käyttäytymiseen.

Iran yrittääkin ohjata neuvottelut keskittymään Hormuzinsalmen avaamiseen ja hallinnointiin.
Se on Iranin ilmoittama ennakkoehto suoriin neuvotteluihin, jotka Trump voisi aikanaan tulkita kipeästi tarvitsemakseen voitokseen. Iranin ydinaseohjelmasta ja ydinmateriaalista voitaisiin vääntää kättä – myöhemmin.