Vastakkain kaksi kovanaamaa: Trump ja Kim – Kummallakin ydinase, muttei kykyä kuunnella

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Toukokuun alussa 2011 Yhdysvaltain laivaston lentotukialus USS Carl Vinson kellui tuntemattomassa paikassa Intian valtamerellä. Kannelta laskettiin mereen amerikkalaisen iskuryhmän Pakistanissa surmaaman al-Qaida-johtajan Osama bin Ladenin ruumis.

Nyt alus jäljittää Yhdysvaltain näkökulmasta vähintään yhtä suurta uhkaa Japaninmerellä.

USS Carl Vinson on Yhdysvaltain vanhimpia ydinkäyttöisiä eli Nimitz-luokan lentotukialuksia. Se toimii vappuaattoon asti maailman suurimpiin jokavuotisiin sotaharjoituksiin kuuluvassa Foal Eaglessa. Amerikkalais- ja eteläkorealaisjoukkojen yhteisenä maalina on Pohjois-Korean arvaamaton diktaattori Kim Jong-un.

Maaliskuun alussa käynnistynyt ja maanantaina 13.3. täyteen mittaansa laajentunut Foal Eagle on riskialtis operaatio. Se on vuosi toisensa jälkeen vain yhden kohtalokkaan virhearvion päässä räjähtää oikeiksi aseellisiksi yhteenotoiksi, joilla voi olla vakavat seuraukset koko maailmalle.

Pohjois- ja Etelä-Korea ovat virallisesti yhä sodassa keskenään. Niitä on Korean sodan päättymisestä vuonna 1953 lähtien jakanut aselepolinja, joka on maailman raskaimmin aseistettu raja. Sen molemmin puolin odottaa täydessä hälytysvalmiudessa Pohjois-Korean 1,2 miljoonaa ja Etelä-Korean 650 000 aktiivipalveluksessa olevaa sotilasta.

Jännitys Korean niemimaalla on kiristynyt äärimmilleen. Pohjois-Koreaa ärsyttää erityisesti se, että Yhdysvallat tuo rajan tuntumaan sukellusveneitä ja pommikoneita, joilla on ydinasevalmius. Se varoittaa, että ”avoimesti ydinsotaa jäljittelevät” sotaharjoitukset vievät Korean niemimaata ja sen lähialueita kohti ydinkatastrofia.

Kimin hallinto lupaa ”entistä vahvempia itsepuolustuksellisia vastatoimia”. Se uhkasi tiistaina 14. maaliskuuta iskeä armotta Carl Vinsonin kimppuun, jos alus loukkaa Pohjois-Korean aluevesiä.

Yhdysvallat ja Etelä-Korea vastaavat, että harjoitus on täysin puolustusvoittoinen ja keskittyy torjumaan ydinuhkaa, jonka Pohjois-Korea itse aiheuttaa.

Sotaharjoitusten vertailu vuodesta 1997 lähtien osoittaa, että hyökkäysharjoittelun määrä sekä Yhdysvaltain lähettämän kaluston ja joukkojen taso ja teho ovat viime vuosina selvästi kasvaneet.

Viime vuoden harjoitus oli kaikkien aikojen suurin. Siihen osallistui 290 000 korealaista ja 17 000 amerikkalaissotilasta. Nykyinen on vielä mittavampi, sanoo Etelä-Korean puolustusministeriö.

Yhdysvaltain puolustusministeri Jim Mattis: ”Mihin tahansa ydinaseiden käyttöön vastataan tehokkaasti ja murskaavasti.”

Vastakkain on kaksi ydinasekoodeja käsissään pitävää kovanaamaa, joilta puuttuu halu kuunnella tai hyväksyä omista käsityksistään poikkeavia tilannearvioita.

Presidentti Donald Trump ja Kim Jong-un miehittivät pesäkkeensä jo vuodenvaihteessa. Kim ilmoitti uudenvuodenpuheessaan, että Pohjois-Korea on edennyt loppusuoralle mannertenvälisten ydinohjusten kehitysohjelmassaan. Trump vastasi, ettei aio koskaan sallia sitä.

Pohjois-Korea on aina ottanut suursotaharjoituksesta itselleen oikeuden sekä testata ydin- ja ohjusohjelmaansa että perustella sen oikeutusta. Se laukaisi jo 6.3. neljä keskimatkan ballistista ohjusta, joista kolme putosi vajaan tuhannen kilometrin lennon jälkeen noin 300 kilometrin päähän Japanin luoteisrannikosta.

Teolla harjoiteltiin iskua Yhdysvaltain Japanissa oleviin tukikohtiin, maan virallinen uutistoimisto KCNA ilmoitti uhmakkaasti.

Yhdysvaltain puolustusministeri Jim Mattis kiirehti kertomaan eteläkorealaiskollegalleen Han Min-koolle, että ”mikä tahansa hyökkäys Yhdysvaltoja ja sen liittolaisia vastaan nujerretaan ja mihin tahansa ydinaseiden käyttöön vastataan tehokkaasti ja murskaavasti”.

Pohjois-Korea ajoittaa koelaukaisuja myös kansallisiin merkkipäiviinsä. Sotaharjoituksen loppupuolelle osuu Pohjois-Korean valtion perustajan, puolijumalana palvotun Kim Il-sungin syntymäpäivä 15.4.

Mikäli Pohjois-Korea päättää tuolloin testata kehittyneimpiä aseitaan, leikki tulella etenee palon partaalle. Trumpin edeltäjä Barack Obama noudatti Pohjois-Korea-strategianaan kärsivällisyyttä eikä provosoitunut. Jos Trump lähtee oikomaan mutkia omalla tyylillään, vuosia jatkunut uhkailujen, koelaukaisujen ja näennäisen sovittelun muodostama kauhun tasapaino voi murtua.

Epävarmuutta lisää se, että tasapainottajan osassa perinteisesti oleva Etelä-Korean valtiojohto on paraikaa sekasortoisessa tilassa. Maan presidentti Park Geun-hye erotettiin 9.3. maata riepottelevan korruptioskandaalin seurauksena.

Kim Jong-unilla ei ole pidäkkeitä. Häntä pidettiin kokemattomana ja muiden ohjailtavissa olevana, kun hän joulukuussa 2011 nousi 28-vuotiaana Pohjois-Korean johtoon isänsä Kim Jong-ilin kuoltua. Arviot olivat vääriä. Kim on viidessä vuodessa varmistanut valtansa armottoman tehokkaasti. Pidätykset, nöyryytykset ja teloitukset ovat nopeita ja yllättäviä, eivätkä niiltä säästy kansanarmeijan kenraalit, kommunistipuolueen pomot eikä oma suku.

Kim Jong-unin väite, että Yhdysvallat ja Etelä-Korea valmistelevat sotaharjoituksillaan Pohjois-Korean valtausta, ei hänen näkökulmastaan vaikuta edes järjettömältä. Pohjois-Korean rajan tuntumassa vilisee maalla, merellä ja ilmassa uusinta ja vaarallisinta amerikkalaista ja eteläkorealaista asekalustoa ja runsaasti valtausoperaatioihin koulutettuja merijalkaväen erikoisjoukkoja.

Viime vuonna 90 000 korealaista ja 15 000 amerikkalaissotilasta harjoittelivat ensi kertaa Pohjois-Korean johdon eliminoimista ja ”ennaltaehkäiseviä täsmäiskuja” maan ydinasesiiloihin.

Samoja taitoja hiotaan nytkin. Harjoituksen aikana aletaan myös asentaa nopeutetussa aikataulussa Yhdysvaltain Etelä-Korealle toimittamaa Thaad-ohjuspuolustusjärjestelmää, jonka on määrä ampua alas Pohjois-Korean ohjukset.

Mitä pitemmälle Kimin kunnianhimoinen ydinase- ja ohjusohjelmansa etenee, sitä vakavammin Yhdysvallat hänen kukistamistaan suunnittelee, minkä hän itsekin tietää.

Ydinohjelma on ainoa asia, jossa maailman ehkä ankein diktatuuri on edistynyt vakaasti. Kim Il-sungin jo 1970-luvulla aloittama hanke sai lisävauhtia hänen poikansa Kim Jong-ilin valtakaudella, kun Neuvostoliitto hajosi ja joukko sen etevimpiä ohjussuunnittelijoita sai töitä Pohjois-Koreasta.

Kolmannen polven Kim on lujittanut ydinpelotteen Pohjois-Korean sotilas- ja turvallisuusstrategian avaimeksi. Hänen puolustusdoktriininsa ydin on se, ettei ennaltaehkäisevä ydinisku ole Yhdysvaltain yksinoikeus. Ydinohjelma on ainoa tae, jolla rutiköyhä hylkiövaltio pystyy torjumaan ulkopuoliset yritykset pakkovaltansa romuttamiseksi.

Vaikka YK käynnisti pakotetoimet Pohjois-Koreaa vastaan maan ensimmäisen ydinkokeen jälkeen vuonna 2006, pohjoiskorealaisten ohjusten laatu, määrä ja teho ovat vain kasvaneet. Ne on johdettu Neuvostoliiton ohjusarsenaalin perustuotteesta Scudista. Se pohjautuu maailman ensimmäiseen ballistiseen ohjukseen V2:een, jonka natsi-Saksa kehitti toisen maailmansodan lopussa sotaonnen kääntäjäksi.

Ballistiset ohjukset ammutaan raketin tavoin lähes pystysuoraan hyvin korkealle lähiavaruuteen. Sieltä ne polttoaineensa käytettyään kaartuvat lentoradalleen takaisin ilmakehään. Jopa Etelä-Koreaan nyt asennettavien Thaadin kaltaisten moderneimpienkin suojakilpien on vaikea torjua niitä, koska ohjukset kiitävät useita kilometrejä sekunnissa.

Pohjois-Korean 6.3. ampumat keskipitkän matkan Musudan-ohjukset ehtisivät Etelä-Korean pääkaupunkiin Souliin parissa minuutissa, Tokioon noin kymmenessä. Ne yltävät myös Yhdysvaltain Japanissa oleviin tukikohtiin Okinawalle.

Pohjois-Korea todennäköisesti kykenee jo varustamaan nämä ohjukset ydinkärjillä, varoittaa Stanfordin yliopiston professori Siegfried S. Hecker. Hän johti aiemmin atomipommin synnyinpaikan Los Alamosin aselaboratoriota. Heckeriä pidetään parhaana Pohjois-Korean ydinohjelman asiantuntijana.

Pohjois-Korealla on jo nyt ydinmateriaalia 20 ydinkärjen valmistusta varten ja se pystyy kasvattamaan varastoaan seitsemällä vuodessa, professori arvioi.

Kaikkialle Yhdysvaltoihin tai Eurooppaan yltävien mannertenvälisten ydinohjusten rakentamiseen ja laukaisuun Pohjois-Korean taidot eivät vielä riitä. Hecker on päätellyt, että nykyisellä kehitysvauhdilla se yltää tähän tavoitteeseensa 5–10 vuodessa.

Useimmat Pohjois-Korean ohjus- ja ydinohjelman tarkkailijat ovat samaa mieltä. Eräät uskovat, että H-hetki voi koittaa jo aiemmin.

Viime viikon ohjukset ammuttiin Kiinan rajan liepeiltä läheltä Sohaen laukaisukeskusta, josta Pohjois-Korea viime vuonna lähetti satelliitin osana ”rauhanomaista avaruusohjelmaansa”.

Satelliitti ei avaruudessa toiminut, mutta sen tärkein osa olikin Unha- eli Linnunrata-niminen kantoraketti. Se on erikoisversio pitkän matkan ohjuksesta Taepodong 2, josta Pohjois-Korea kehittää mannertenvälistä ohjusta. Avaruuslaukaisu osoitti sen kantokyvyn kasvaneen ainakin 5 000 kilometriin, ehkä jopa yli 10 000 kilometriin.

Se ei silti yksin riitä. Kantoraketti kipusi nyt noin 450–500 kilometrin korkeuteen, mutta mannertenvälinen isku edellyttää nousua kaksi kertaa korkeammalle. Ohjus on myös saatava kestämään hajoamatta valtava kuumuus, joka kohdistuu siihen, kun se putoaa takaisin maan ilmakehään. Tätä varten Pohjois-Korea tarvitsee vahvemman laukaisumoottorin ja paljon nykyisiä kevyemmän ydinkärjen.

Ne saattavat olla jo käsillä. Mannertenvälisten ohjusten KN-08:n ja KN-14:n prototyypit perustuvat Neuvostoliiton 1960-luvun ydinsukellusveneitään varten kehittämien R-27-ohjusten uusiin sovelluksiin. Niissä on paljon aiempaa tehokkaampi moottori.

Myös ydinkokeiden teho on kasvanut: syyskuussa 2016 tehdyn kokeen laukaisuenergia oli jo kaksinkertainen Hiroshiman atomipommiin verrattuna. Se ei silti ollut vielä vetypommi, jota Pohjois-Korea tavoittelee saadakseen ydinaseeseensa enemmän räjähdystehoa kuin uraanista tai plutoniumista käyttövoimansa saavasta ydinpommista irtoaa.

Kiinalle on sittenkin edullisempaa kurittaa mutta sietää Kimiä.

Trumpin ongelma on se, että Yhdysvalloilla ei ole tehokkaita sotilaallisia keinoja painostaa Kimiä ilman hallitsemattoman suursodan vaaraa.

Vuoristoinen maasto, eri puolille maata piilotetut ja hajautetut ydinasetoiminnot ja riippumattomuus kansainvälisistä tietoliikenneverkoista tekevät erittäin vaikeaksi paikantaa ja tuhota Pohjois-Korean strategisia aseita. Ydinohjelman salauksesta kertoo se, etteivät lännen tiedustelupalvelut osanneet lainkaan ennakoida Pohjois-Korean uusimpia ydinkokeita.

Turhautuneen Trumpin sanotaan harkitsevan taktisten ydinaseiden palauttamista Etelä-Koreaan, josta Yhdysvallat veti ne pois vuonna 1991.

Yhdysvallat on kolmen vuoden ajan yrittänyt sotkea ja hidastaa ydinohjelmaa saastuttamalla sen tietojärjestelmiä haittaohjelmilla. Kyberoperaatiota tutkinut The New York Times päättelee sen toimivan. Lehden hankkimien asiakirjojen mukaan jopa 88 prosenttia keskipitkän matkan Musudan-ohjusten koelaukaisuista on epäonnistunut ja Kim on viime syksystä lähtien etsinyt syyllisiä sabotointiin laajoilla tiedustelujohdon puhdistuksilla.

Kun suorat painostuskeinot pysyvät vähissä, houkutus varustaa jatkuvasti kasvavaa pohjoiskorealaisloikkarien virtaa aktiivisiksi vastarintaliikkeiksi on yhä suurempi.

Yksin armeija- ja tiedustelutaustaisten loikkareiden määrän lasketaan viime vuosina nousseen yli 20 000:een. Noin 3 000 on asettunut Etelä-Koreaan, joka isännöi merkittävintä heidän muodostamaansa järjestöä, Pohjois-Korean kansan vapautusrintamaa NKPLF:ää.

NKPLF on tähän asti rakentanut tiedusteluverkostoa Pohjois-Koreaan ja lähettänyt rajan yli hallintoa pilkkaavia propagandailmapalloja. Se on ilmaissut halunsa aseelliseen toimintaan ja jopa poliittisen pakolaishallituksen muodostamiseen.

Kim ottaa loikkarit tosissaan. Eräs heidän joukkoonsa soluttautuneista Pohjois-Korean vakoilijoista tunnusti kiinni jäätyään, että hänen tehtävänsä oli houkutella NKPLF:n johtaja Choi Jung-hoon Kiinaan murhattavaksi.

Toisin kuin Trump toivoisi, Kiina on ainoa mahti, jolla olisi kyky puristaa Pohjois-Korealta todellisia myönnytyksiä. Pohjois-Korean ulkomaankauppa ja rahaliikenne ja siten myös ydinohjelman rahoitus ovat lähes täysin Kiinan tarjoamien käytävien varassa.

Pekingin nykyjohto inhoaa syvästi Kimiä, jonka ydinuhoa se pitää syypäänä uusimman amerikkalaisen ase- ja tutkakaluston työntymiseen omalle reviirilleen.

Kimin uusimman ydinkokeen jälkeen Kiina suostui YK:n Pohjois-Korealle määräämään hiilenvientikieltoon, joka tuli vastikään voimaan. Hiili on Pohjois-Korean tärkein valuuttatulojen tuoja ja Kiina sen ainoa ostaja.

Pekingille hiiliboikotin päätarkoitus on kuitenkin viedä puhti pois Trumpin uhkauksista kytkeä Kiinan Yhdysvaltain-kauppa tapaan, jolla se edistää ydinasesaartoa.

Kim-dynastian ulkomaille kätketyistä rahavaroista suuri osa tahkoaa tuloja omistajilleen kiinalaispankeissa, mutta niiden jäädytysyritykset polkevat paikallaan.

Kiinalle on sittenkin edullisempaa kurittaa mutta sietää Kimiä kuin kukistaa hänet ja tuoda yhtenäinen, amerikkalaisasein toimiva Korea rajalleen.

Suurin syy, miksi Kim-sukua ei saada kuriin, on se, mistä kaikki osapuolet vaikenevat. Sen enempää rajanaapurit Kiina, Japani ja Venäjä kuin Yhdysvallatkaan eivät oikeasti halua Koreoiden yhdistyvän.

Silloin syntyisi uusi alueellinen suurvalta, jota voisi olla vielä hankalampi ohjailla kuin nykyisiä kiistelijöitä – eikä tiedetä, kuka sitä johtaisi.