Valko-Venäjän presidentti Aljaksandr Lukašenka hakee EU:sta liittolaista Venäjää vastaan
Presidentti Aljaksands Lukašenka halasi tanskalaista tennistähteä Caroline Wozniackia (oik.) ja valkovenäläistä Victoria Azarenkaa Minskissä järjestetyn hyväntekeväisyysottelun jälkeen marraskuussa. Kuva Sergei Grits / AP / Lehtikuva.
Euroopan viimeinen diktaattori Aljaksandr Lukašenka, 56, on hallinnut Valko-Venäjää kovaotteisesti jo 16 vuotta. Oppositio on pantu kuriin, ja Lukašenka on voittanut vaalit kerta toisensa jälkeen murskaavalla enemmistöllä.
Näin käy todennäköisesti myös ensi sunnuntain presidentinvaaleissa. Lukašenkan asema ei ole millään tavoin uhattuna, sillä hän päättää, kuka laskee äänet. Lukašenka on varmistellut asemaansa myös korottamalla palkkoja ja eläkkeitä.
Ulkopoliittisen instituutin Venäjän-tutkimuksen ohjelmajohtaja Arkadi Mošes sanoo, että Valko-Venäjän tilanne on silti muuttunut. Opposition vaino on hellittänyt, ja oppositioehdokkaiden on annettu kampanjoida melko vapaasti, sillä Lukašenka pyrkii lähentymään EU:ta.
Mošes arvioi, että Lukašenka voittaa silti vaalit jo ensimmäisellä kierroksella, sillä hallitus valvoo tiedotusvälineitä ja hän on myös oikeasti suosittu.
Mielipidemittausten perusteella Lukašenka saisi rehellisissä vaaleissa lähes 50 prosenttia äänistä. Todennäköisesti hän haluaa kuitenkin korostaa mahtiaan ja ilmoittaa saaneensa yli 75 prosenttia, kuten aikaisemminkin.
Oppositio on valmistautunut tähän. Se aikoo järjestää sunnuntaina Minskin keskustassa mielenosoituksen demokratian puolustamiseksi.
Opposition ongelmana on hajanaisuus – Lukašenkalla on yhdeksän haastajaa, eikä kukaan heistä kohoa muiden yläpuolelle. Sitä paitsi presidentti on varastanut heiltä nyt myös eurooppalaisuuden teeman.
Hitlerin ihailija
Aljaksandr Lukašenka on entinen neuvostokolhoosin johtaja. Hän nousi presidentiksi populistisella kampanjalla itsenäisyyden ajan ensimmäisissä presidentinvaaleissa 1994.
Kaksi vuotta myöhemmin Lukašenka kaappasi kansanäänestyksellä parlamentin perustuslailliset valtaoikeudet itselleen. Hän valvoo suvereenisti oikeuslaitosta ja käyttää sitä tarpeen vaatiessa poliittisten vastustajiensa nujertamiseen.
Lukašenkan ajatusmaailmaa on luonnehdittu sekoitukseksi natsismia, neuvostonostalgiaa ja stalinismia – hän äänesti 1991 Valko-Venäjän parlamentissa ainoana Neuvostoliiton hajottamista vastaan.
Sittemmin Lukašenka on palauttanut Neuvostoliiton kansallislaulun kansallishymniksi, tosin uusilla sanoilla, ja ottanut käyttöön Valko-Venäjän sosialistisen neuvostotasavallan punavihreän lipun. Valtioliitto Venäjän kanssa kariutui kuitenkin erimielisyyksiin pääministeri Vladimir Putinin kanssa.
Suhteet Kremliin viilenivät lopullisesti, kun Venäjä korotti Valko-Venäjälle toimittamansa maakaasun hinnan lähelle maailmanmarkkinahintaa.
Lukašenka on tehnyt sen jälkeen ulkopoliittisen täyskäännöksen ja kohentelee suhteitaan EU:hun. Samaan aikaan Venäjän televisio on alkanut kritisoida häntä vaalivilpistä ja opposition vainoamisesta.
EU asetti Lukašenkan viisumikieltoon edellisten presidentinvaalien jälkeen, mutta asia on nyt haudattu. Valko-Venäjä on hyväksytty EU:n itäiseen kumppanuusohjelmaan. Myös Suomi avasi lokakuussa Minskissä diplomaattisen yhteystoimiston, joka toimii Liettuan suurlähetystön alaisuudessa.
Lukašenka esiintyi pitkään markkinatalouden vastustajana. Nyt hän on kuitenkin aloittanut elinkeinoelämän tuella talousuudistuksen, jonka yhtenä osana on yksityistäminen.
Mošeksen mukaan Lukašenka on taitava poliittinen peluri, joka on pystynyt kääntämään ongelmat kerta kerran jälkeen voitokseen.
”Lukašenka on karismaattinen poliitikko, joka tuntee maansa ja osaa vaistota ilmassa olevat muutokset.”