Uusi usko kasvaa etelässä
Kristinuskon painopiste siirtyy eteläiselle pallonpuoliskolle. Samalla näkemys Jumalasta muuttuu lähemmäksi ihmisten arkea. Etelän uusi kristillisyys haastaa tiukasti läntisen kristillisyyden: millaiseen Jumalaan kristityt lopulta uskovat?
Teksti Kalevi Virtanen
(SK 51-52/2007)
Maailman mantereista Eurooppa on ainoa, jossa kristittyjen määrä vähenee ja uskon merkitys ohenee.
Kaikilla muilla mantereilla kehitys kulkee päinvastaiseen suuntaan. Eurooppa, joka yhdessä Pohjois-Amerikan kanssa on ollut kristikunnan keskus 400 viime vuotta, luovuttaa parhaillaan paikkaansa etelälle. Läntisen, Eurooppa-keskeisen kristillisyyden aika päättyy meidän elinaikanamme ja edessä sarastaa eteläisen kristillisyyden aika.
Vuonna 2050 kristittyjä on kolme miljardia, edelleen kolmannes ihmiskunnasta. Heistä vain 20 prosenttia on valkoisia, keskiluokkaisia pohjoisen pallonpuoliskon asukkaita. Kun vielä 1900-luvun alussa kaksi kolmesta kristitystä asui Euroopassa, nyt luku on 25 prosenttia ja vuonna 2025 alle 20.
Kenialainen John Mbiti onkin todennut, että kirkollisia keskuksia eivät enää ole Geneve, Rooma, Ateena, Pariisi, Lontoo tai New York, vaan Kinshasa, Buenos Aires, Addis Abeba ja Manila. Kristikunta voi hyvin etelässä. Kun lännen kirkoissa etsitään ratkaisuja jäsenkatoon, nykyiset tilat eivät riitä São Paulossa, Soulissa tai Nairobissa nuorten ja teini-ikäisten täyttäessä salit.
Keskellä vallankumousta
Etelään kasvaa uusi kristikunta, toteaa amerikkalainen professori Philip Jenkins. Elämme keskellä kristillistä vallankumousta. Kristikunnan painopiste siirtyy etelään. Samalla näkemykset uskosta ja hengellisestä elämästä muuttuvat sekä köyhissä maissa että rikkaassa lännessä ja pohjoisessa.
Läntisen, katolisen ja siitä nousseen protestantismin, ja itäisen, ortodoksisen kirkon rinnalle syntyy kolmas kirkko. Se levittäytyy kaikkialle maailmaan. Sen hengellisen elämän voimanlähteitä ovat usko suoraan Pyhän Hengen johdatukseen ja suora luottamus Raamatun sanaan.
Esimerkiksi muutoksen rajuudesta Jenkins luo mielikuvan joskus 700-900-luvulla tapahtuvasta kirkonjohtajien kokouksesta jossain nykyisen Lähi-idän alueella. Piispat ja muut koolla olevat kuulevat, miten kaukana lännessä anglosaksien alueella (nykyiset Britannia ja Saksa) käännynnäisiä on paljon, ihmisiä kastetaan valtavasti, opetuksen tarve on suuri.
Raportoija kertoo, että kirkko kasvaa ja vahvistuu. Yksi idän kirkollisista johtajista kysyy: Millaista kristillisyyttä nämä uudet kristityt edustavat? Ovatko he Edessan vai Antiokian puolella? Onko Kristus heidän mielestään pelkästään Jumala vai Jumala ja ihminen? Mitä he ajattelevat ikoneista?
Raportoija ei vastaa, koska hän ei todellakaan tiedä, mitä uudet kristityt vanhoista kiistoista ajattelevat. He ajattelevat ja kysyvät jotain muuta. Kirkko kasvaa heidän keskellään kysyen toisenlaisia kysymyksiä ja saaden voimansa toisenlaisesta hengellisyydestä.
Idän johtajien jäädessä väittelemään keskenään kristikunta lännessä jatkaa voimakasta kasvuaan.
Lataa ja tulosta juttuun liittyvä infografiikka (pdf)