Ulkopoliittista lentokonekauppaa - myyntitykkeinä diplomaatit

Airbus
Teksti
Jyri Raivio
Airbus
Airbus ja Boeing kilpasilla Dubaissa 2005: Airbus kiinnosti, mutta suurkaupat teki Boeing, jolta Emirates-lentoyhtiö tilasi koneita lähes 10 miljardilla dollarilla. Kuva Caren Firouz / Reuters / Lehtikuva.

WikiLeaks-sivuston paljastamat neljännesmiljoona diplomaattiviestiä ovat toistaiseksi tuoneet päivänvaloon vain vähän todellisia uutispommeja. Sen sijaan ne ovat paljastaneet joskus hyvinkin hohdokkaana pidetyn diplomaattielämän raadollisuuden.

Amerikkalaisdiplomaattien odotetaan toimivan jonkinlaisina amatöörivakoojina esimerkiksi urkittaessa tietoja ulkomaisten YK-edustustojen väestä. Ja heidän odotetaan toimivan myös myyntitykkeinä silloin, kun maailmalla kaupataan isoa ja kallista tavaraa.

Ennen kaikkea tämä rooli koskee matkustajalentokoneiden myymistä. Se on näihin päiviin asti ollut käytännössä kahden kauppaa. Yhdysvaltalainen Boeing ja eurooppalainen Airbus ovat kamppailleet jättimäisistä tilauksista, WikiLeaks-vuotojen valossa keinoja kaihtamatta.

Kauppoja on edistetty myös ulkopolitiikan keinoin, ja edistäjinä ovat olleet amerikkalaiset diplomaatit koneiden ostajamaissa. Poliittisia porkkanoita on tarjottu estoitta, vaikka Yhdysvaltain ja EU:n viranomaiset sopivat jo 30 vuotta sitten, että politiikka pidetään erossa lentokonekaupoista.

Bush myyntimiehenä

Tyypillinen esimerkki korkean tason kauppapoliittisesta mutapainista löytyy Bahrainista.

Lentoyhtiö Gulf Air järjesti tarjouskilpailun lentokonelaivastonsa uusimisesta. Ensimmäisen kierroksen voittaja oli Boeing. Gulf Air teki yhtiön kanssa aiesopimuksen 22 kapearunkoisen B-737-koneen ja 25 uuden, laajarunkoisen B-787 Dreamlinerin ostamisesta. Gulf Air kuitenkin muutti mieltään sen jälkeen, kun Airbus oli tarjonnut vastaavia, omia koneitaan lähes puoli miljardia dollaria halvemmalla.

Päätös herätti Yhdysvaltain Bahrainin-suurlähetystön kiivaaseen toimintaan. Suurlähetystö kääntyi lentoyhtiön omistajan eli valtion puoleen korkeimmalla tasolla eli lähestyi kuningashuonetta. Sitä painostettiin puuttumaan kauppaan, ennen kuin Yhdysvaltain silloinen presidentti George W. Bush saapuisi vierailulle Lähi-itään.

Näin tapahtuikin, ja Gulf Air käänsi kelkkansa jo toisen kerran. Airbusia ei auttanut enää edes bahrainilaisille annettu lupaus Ranskan presidentin Nicolas Sarkozyn vierailusta, jos Airbus-tilaus pidetään voimassa.

Kuuden miljardin dollarin arvoinen kauppa 16 Dreamlinerista allekirjoitettiin Bushin vierailun yhteydessä. Airbusille laihaksi lohduksi jäi kapearunkokoneiden tilaus. Sarkozya ei Bahrainissa näkynyt.

Turkin astronautti

Presidentti Bush oli voimakkaasti markkinoimassa matkustajakoneita myös toiseen Yhdysvaltojen läheiseen liittolaismaahan, Saudi-Arabiaan. Hän lähetti vuonna 2006 kuningas Abdullahille kirjeen, jossa maan lentoyhtiötä Saudiaa kehotettiin ostamaan 43 Boeingin matkustajakonetta. Lisäksi kuningas oli ostamassa kolmeatoista isoa matkustajakonetta oman sukunsa yksityiskäyttöön.

Kuningas vastasi tykkäävänsä Boeingeista mutta asetti kaupalle ehdon: Yhdysvaltojen oli suostuttava myymään hänen henkilökohtaiseen jumbojettiinsä eli Boeing 747 -matkustajakoneeseen samanlaiset, huippuluokan suojaus- ja kommunikaatiolaitteet, jollaiset on asennettu maailmassa vain Yhdysvaltojen presidentin käytössä oleviin jumboihin eli maineikkaisiin Air Force One -koneisiin.

Tähän suostuttiin. Viime syksynä Saudia ilmoitti ostavansa 3,3 miljardin dollarin arvosta Boeing 777 -koneita.

Yhdysvaltojen diplomaattisähkeistä löytyy myös muunlaisia vaatimuksia vastikkeeksi lentokonekaupoista. Turkki halusi saada turkkilaiselle astronautille matkan avaruuteen.

Bangladeshissä oli kiinnostusta Boeingeihin, kunhan maan lentoyhtiö saisi vastikkeeksi liikenneluvat Yhdysvaltoihin. Suurlähetystöt huhkivat otsa hiessä pientenkin, muutaman koneen kauppojen eteen muun muassa Nepalissa, Turkmenistanissa ja Tansaniassa.

Boeing ja sen diplomaattilobbarit törmäsivät myös ilmeisiin lahjonnan yrityksiin. Niiden suhteen yhtiö oli kuitenkin tarkkana. Pääsyä päättäjien puheille avitettiin amerikkalaisdiplomaattien avulla, mutta hämäräkähmäisille agenteille ei suostuttu maksamaan mitään lahjussyytteiden pelossa.

Synkkä tulevaisuus

Panokset suurten siviililentokoneiden kaupoissa ovat suuria.

Boeing myy seitsemän konetta kymmenestä Yhdysvaltojen ulkopuolelle, ja lentokoneet ovat Yhdysvaltojen suurin vientituote. Jokainen miljardin dollarin kauppa säilyttää yhtiön oman ilmoituksen mukaan 11 000 amerikkalaista työpaikkaa.

Eikä miljardi dollaria ole isokaan raha näillä markkinoilla. Airbusin tuoreen ennusteen mukaan seuraavien 20 vuoden aikana myydään 26 000 liikennelentokonetta, joiden yhteenlaskettu arvo on 3 200 miljardia dollaria. Boeing panee vielä paremmaksi ja ennustaa lähes 31 000 koneen myyntiä 3 600 miljardin dollarin hintaan.

Luvuissa on enemmän ilmaa kuin matkalentokorkeudessa lentävän superjumbon siipien alla. Valmistajat eivät ota huomioon asiakkaidensa eli maailman lentoyhtiöiden surkeata taloudellista tilaa. Yhtiöt tuottavat tällä hetkellä raskaiden tappioiden jälkeen voittoa, mutta sekin on sulamassa nouseviin polttoainehintoihin. Niinpä kaikki investoinnit on tehtävä lainarahalla. Se ei pitkän päälle ole mahdollista.

Airbusin ja Boeingin ennusteissa ei oteta huomioon myöskään matkustamisen muutoksia. Nopeat luotijunayhteydet Euroopassa ja entistä enemmän myös Aasian avainmaissa, etenkin Kiinassa, syövät lyhyiden lentomatkojen kysyntää ja vähentävät kapearunkoisten matkustajakoneiden tarvetta. Konekauppaa rajoittaa myös lentokenttien ja -väylien kyky käsitellä kasvavia konemääriä.

Siviililentokoneet pysyvät silti maailmankaupan keskeisenä tuoteryhmänä. Niiden kaupassa liikkuu valtavasti rahaa, ja poliittiset intohimot ovat kuumat. Diplomaatit saavat näin ollen jatkossakin luvan toimia myös lentokonekauppiaina oman toimensa ohella.