Piiput kuumina

Niin voimakasta pommitusta Ukrainan suurkaupungeissa ei ollut koettu sitten sodan alkupäivien.

Viiden päivän aikana Venäjä hyökkäsi eri puolille Ukrainaa yli 500 ohjuksella ja räjähdelennokilla. Pelkästään pommituskampanjan ensimmäisenä päivänä 29. joulukuuta niitä ammuttiin Ukrainan ilmatilaan yhteensä 158.

Ukrainan ilmavoimien mukaan se onnistui torjumaan ohjuksista ja lennokeista suurimman osan. Silti hyökkäykset aiheuttivat mittavaa tuhoa esimerkiksi Kiovassa ja Harkovassa.

Sotilaskohteiden, energiainfrastruktuurin ja asuintalojen lisäksi iskuissa vaurioitui muun muassa kouluja, ostoskeskus ja synnytyssairaala. Yli 40 ihmisen kerrottiin kuolleen ja vähintään 290:n haavoittuneen.

Ukrainan Forbes laski pommitusten maksaneen Venäjälle yli miljardi euroa.

Lennokit ja ohjukset lukeutuvat niihin asejärjestelmiin, joiden tuotantoa Venäjä kykeni lisäämään merkittävästi vuoden 2023 aikana. Syyskuussa New York Times uutisoi läntisiin ja ukrainalaisiin tiedustelulähteisiin viitaten, että sodan alkuvaiheen tuotantovaikeuksien jälkeen Venäjän ohjustuotanto ylitti sotaa edeltävän tason.

Marraskuussa esitetyn arvion mukaan sama koskee myös lennokkeja ja muita drooneja.

Lännessä arvioidaan, että Venäjä tuottaa nykyisin noin 200 panssarivaunua ja 1,5–3,5 miljoonaa tykistöammusta vuodessa. Nämäkin luvut ovat selvästi suurempia kuin ennen sotaa.

Satelliittikuvien perusteella Venäjän tiedetään rakentaneen sota-aikana useita uusia tuotantolaitoksia perinteisten asetehtaidensa alueille. Myös monet siviilialan yritykset ovat ryhtyneet tuottamaan puolustustarvikkeita.

Vaikka osatehdashankkeista oli aloitettu jo ennen helmikuun 2022 hyökkäystä, Venäjä ei selvästikään ollut valmistautunut sodan aikana nähtyihin tappioihin ja ammusten kulutukseen. ”Erikoisoperaation” alkamisesta oli ehtinyt kulua vain kolme kuukautta, kun maa joutui ottamaan käyttöön 1960–70-lukujen neuvostopanssareita. Ukrainassa ja lännessä havainto herätti hilpeyttä.

Epätoivon merkkinä pidettiin myös presidentti Putinin viimesyksyistä tapaamista Pohjois-Korean johtajan Kim Jong-unin kanssa.

Vaikka osapuolet perustelivat tapaamista Pohjois-Korean kiinnostuksella venäläistä avaruusosaamista kohtaan, Putinin intressejä pidettiin vähintään yhtä suurina: hän halusi ostaa osan Pohjois-Korean mittavista ammusvarastoista. Sittemmin Venäjän on arvioitu saaneen Pohjois-Korealta vähintään puoli miljoonaa tykistöammusta sekä ohjuksia.

Panssarivaunujen, lentokoneiden ja ohjusten tuotannossa Venäjä on riippuvainen länsimaissa ja Itä-Aasiassa valmistetusta teknologiasta. Näiden saatavuutta länsimaat ovat yrittäneet rajoittaa korkean teknologian komponenttien vientirajoituksilla.

Pakotteiden uskotaan lamauttaneen esimerkiksi Venäjän ohjustuotannon ainakin puoleksi vuodeksi. Niin kauan kesti, että maa onnistui rakentamaan korvaavia toimitusketjuja yksityisten välittäjäyritysten sekä ystävällismielisten valtioiden, kuten Armenian ja Turkin, kautta.

”Näyttää siltä, että etenkin Kiina on hyödyntänyt asemaansa vaihtoehtoisten tuotteiden toimittajana”, Venäjän talouteen erikoistunut Suomen Pankin vanhempi ekonomisti Heli Simola sanoo.

Alasammuttujen lennokkien jäänteitä tutkimalla on saatu selville, että esimerkiksi yhdessä Geran-2-räjähdelennokissa on yli 80 ulkomailla valmistettua osaa. Joulukuussa julkaistun ukrainalaisraportin mukaan osista 55 on valmistettu Yhdysvalloissa, 15 Kiinassa, 13 Sveitsissä ja 6 Japanissa. Joukkoon mahtuu esimerkiksi amerikkalaisia sähkömoottoreita, mikroprosessori, flash-muisti ja polttoainesuodatin sekä japanilaisamerikkalaisen yhtiön valmistama kaasutin.

Iranissa suunnitellut Geran-2:t olivat keskeinen lennokkityyppi vuodenvaihteen iskuissa. Venäjä on ostanut niitä Iranilta mutta valmistanut niitä myös itse.

Komponenttipula lienee yksi syy sille, että tuotannon kasvusta huolimatta Venäjän arvioidaan kyenneen itse rakentamaan korkeintaan noin tuhat sotilaskäyttöön soveltuvaa lennokkia vuoden 2023 aikana.

”Pakotteista huolimatta tuotamme enemmän korkean teknologian aseita kuin Nato-maat.”

Sergei Šoigu, 19.12.2023

Venäläisten omat tuotantoluvut ovat länsiarvioita merkittävästi suurempia. Joulukuussa maan puolustushallinnon kokouksessa puhunut puolustusministeri Sergei Šoigu sanoi maan toimittaneen joukoilleen viime vuonna 1 530 uutta ja modernisoitua taistelupanssarivaunua sekä 2 518 muuta panssaroitua ajoneuvoa. Lisäksi armeija sai 237 uutta lentokonetta ja helikopteria sekä esimerkiksi tutka-asemia. Tänä vuonna hallinto aikoo lähes kaksinkertaistaa ohjus- ja ammustoimitukset.

Myös monet läntiset asiantuntijat uskovat Venäjän kykenevän yhä kasvattamaan ainakin joidenkin tuotteiden valmistusta. Mitään isompaa tuotantoharppausta tuskin kuitenkaan nähdään, Suomen Pankin Heli Simola sanoo.

Hintojen nousu sekä Venäjän talouden pysyvät rajoitteet – erityisesti ammattitaitoisen työvoiman puute – rajoittavat puolustusteollisuuden kasvumahdollisuuksia. Venäjä joutuu myös maksamaan vaihtoehtoisia reittejä pitkin hankkimistaan osista ylimääräistä.

”Työvoimapula on kärjistynyt ja palkat ovat nousseet, kun työikäisiä miehiä on lähetetty rintamalle ja satojatuhansia ihmisiä on muuttanut maasta”, Simola luettelee.

”Viime kuukausina tuotannon kapasiteettirajoitteet ovat tulleet vastaan entistä selvemmin.”

Simolan mukaan Venäjän puolustusteollisuuden palkka- ja materiaalikustannusten kasvun uskotaan jatkuvan alkaneena vuonna ja ylittävän yleisen, arviolta noin 5 prosentin kuluttajahintainflaation.

Se tarkoittaa, että pelkkä tuotannon pitäminen nykytasolla maksaa maalle aiempaa enemmän.

Toistaiseksi Kreml on käynyt sotaa hintalapusta välittämättä. Ajattelutapaa henkii liittovaltion tämän vuoden talousarvio, jonka menoista lähes kolmannes – 10,8 biljoonaa ruplaa eli noin 109 miljardia euroa – on varattu puolustukseen. Ruplamääräisesti summa on noin 70 prosenttia enemmän kuin vuoden 2023 budjettiesityksessä.

Tuoreen virolaisarvion mukaan Ukrainan sota maksaa Venäjälle kuukaudessa noin biljoona ruplaa eli noin 10 miljardia euroa pelkästään sotamenoina.

”Lisäksi sotaan liittyviä menoja sisältyy kansallisen turvallisuuden budjettisektorille, joten kokonaisuudessaan sotamenot voivat olla jopa 40 prosenttia federaatiobudjetin menoista”, Heli Simola toteaa.

”Siksikin on vaikea nähdä, että tuotantoa kyettäisiin enää merkittävästi lisäämään tulevaisuudessa.”

Ulkomailta tehtäviä ase- ja komponenttiostoja vaikeuttaaruplan ulkoisen arvon heikkeneminen. Valuutan arvo suhteessa euroon heikkeni yli 20 prosenttia vuoden 2023 aikana.

Simolan mukaan Venäjän talouden pitkäaikaisia ongelmia lisää se, että tämän vuoden budjettisuunnitelma on jo valmiiksi alijäämäinen, samoin Kremlin julkaisemat alustavat esitykset vuosien 2025 ja 2026 talousarvioista.

Tällä hetkellä alijäämää rahoitetaan aiemmista öljy- ja kaasusäästöistä, minkä lisäksi hallinto on ottanut käyttöön esimerkiksi uusia vientiveroja. Vähitellen alijäämän rahoittaminen kuitenkin vaikeutuu.

”Ongelmia siis tulee, mutta Venäjän talouden romahdusta ei ole näköpiirissä.”

Tiukan paikan tullen maan keskuspankki voi auttaa valtiontaloutta painamalla valtiolle lisää ruplia. Toistaiseksi siihen ei ole Kremlissä haluttu eikä ole tarvinnutkaan turvautua, Simola sanoo.

”Jatkossa Kreml joutuu miettimään, leikkaako se muita menoja, jotta edes nykyisen kaltaisia sotamenoja voidaan pitää yllä.”

Heli Simola

Kaikesta päätellen puolustusministeri Šoigun puheet yli 1 500 panssarivaunusta ja sadoista uusista lentokoneista ja helikoptereista ovat osa Kremlin luomaa tarinaa, jolla se pyrkii luomaan kuvaa maan ylivertaisesta sotakestävyydestä.

Samaa narratiivia loi puolustushallinnon kokoukseen osallistunut presidentti Putin, joka ylisti maan sotateollisuuden tehokkuutta, innovatiivisuutta ja tuotteiden korkeaa laatua.

Silti presidentti näki ”erikoisoperaation” paljastaneen myös kehitystarpeita. Tällaisina asioina hän mainitsi muun muassa armeijan viestintäjärjestelmän uudistamisen, tiedustelun tehostamisen sekä sotilaskoulutuksen parantamisen. Asejärjestelmistä kehittämistä tarvittaisiin muun muassa ilmatorjuntaan. Lisäksi armeija kaipaa enemmän kehittyneitä panssarivaunuja ja panssaroituja ajoneuvoja, Putin sanoi.

Nykytilanteessa Venäjän kyky tuottaa rintamalle nopeasti uuden sukupolven asejärjestelmiä näyttää epärealistiselta, sotatieteiden dosentti Ilmari Käihkö arvioi.

Resurssihaasteiden vuoksi maan uskotaan päinvastoin keskittyvän edullisiin mutta taktisesti tehokkaisiin ase- ja ammustyyppeihin, kuten tykistöammuksiin sekä taisteludrooneihin.

Myös niissä tuotanto on yhä kaukana maan armeijan tähänastisesta kulutuksesta: esimerkiksi tykistöammuksia Venäjän on arvioitu käyttäneen vuonna 2022 kymmenen miljoonaa kappaletta ja viime vuonnakin yhä yli tuotantokapasiteetin.

Sama koskee kalustoa, kuten miehittämättömiä ilma-aluksia. Jouluviikolla julkaistun ukrainalaislaskelman mukaan Venäjä oli siihen mennessä käyttänyt noin 7 400 ohjusta ja 3 700 räjähdelennokkia.

Vain Kremlissä tiedetään, moneenko vuodenvaihteen kaltaiseen pommituskampanjaan sillä on resursseja lähikuukausien aikana. Ilmari Käihkön mukaan on kuitenkin selvää, että Venäjän ammusvarastot ja nykyinen tuotanto näyttävät riittävän vähintäänkin nykyisten rintamalinjojen pitämiseen – etenkin, jos maa saa lisäksi täydennyksiä Iranista ja Pohjois-Koreasta.

Sodassa hyökkääjän kyvykkyys pitää suhteuttaa puolustajan kyvykkyyteen ja tappiot vastustajan tappionsietokykyyn.

Nykyinen tilanne onkin Ukrainan kannalta äärimmäisen haastava.

”Sota on ahnas peto, joka syö kaiken, mitä sinne pistetään. Venäjällä on varmasti pulaa asioista, ja maa varmasti haluaisi, että sillä olisi enemmän ja parempia asejärjestelmiä.”

”Silti maa näyttää kykenevän tuottamaan paljon enemmän materiaalia kuin se määrä, jonka Ukraina kykenee tuottamaan tai on tähän mennessä saanut muilta mailta. Ja jos Ukrainan kyky tuhota Venäjän materiaalia vähenee, kuten nyt näyttää käyvän, silloin myös Venäjän uuden materiaalin tarve vähenee.”