Tutkija ihmettelee keskustelua Itä-Euroopan vaalituloksista: ”Tässä on kaksoisstandardi”
Länsi-Eurooppa pystyy käytännössä määrittämään, mitä on eurooppalainen kehitys, sanoo Annastiina Kallius. Itä-Euroopan tehtäväksi jää seurata tätä polkua – tai pudota siltä.
3
MIN
Kääntyykö Romania presidentinvaaleissaan kohti EU:ta vai Venäjää? Entä saako Puola EU-myönteisen vai -kriittisen presidentin?
Tällaisia kysymyksiä tiedotusvälineet ovat puineet viime viikkoina, kun Suomessa ja muuallakin Euroopassa on seurattu 2000-luvulla unioniin liittyneiden maiden vaaleja.
Tutkijatohtori Annastiina Kalliusta puhe itäeurooppalaisten maiden kehityksestä sekä huvittaa että myös vähän ärsyttää.
Kallius työskentelee Helsingin yliopistossa ja on väitellyt tietokulttuurin muutoksesta Fideszin ja Viktor Orbánin hallitsemassa Unkarissa. Unkari on hänelle tutuin Itä-Euroopan maa: hän on asunut Budapestissä vuosia ja puhuu kieltä.
”Suhtautuminen esimerkiksi Venäjään on tietysti ihan olemassa oleva jakolinja. Mutta usein analyysit tuntuvat muuten aika pinnallisilta”, Kallius sanoo.
Lisäksi niissä on hänen mukaansa myös toiseuttava sävy. Mutta mitä se tarkoittaa?
Monen itäeurooppalaisen EU-maan historiaa toisen maailmansodan jälkeen värittävät kommunistiset hallinnot ja Neuvostoliiton vaikutuspiiri.
1990-luvulle tultaessa järjestelmä romahti ja maat alkoivat demokratisoitua.
”1990-luvulla oli sitä henkeä, että Itä-Eurooppa ikään kuin ’palaa’ liberaaliin Eurooppaan. Että liberaali kansalaisyhteiskunta voitti näissä maissa kommunismin ja nyt ne sitten kasvavat ja aikuistuvat liberaaleiksi”, Kallius kertaa.
Hänen mukaansa käsitys on kuitenkin naiivi. Siinä Itä-Euroopalle on ennalta määritelty lännestä jonkinlainen aikuistumisen polku. Polun päässä on länsieurooppalaisen kaltainen ”aikuinen valtio”, kehityksen ja historian päätepiste.
Kun maat eivät etenekään tätä muiden määrittelemää polkua, alkaa puhe, että kehityksen ja eurooppalaisuuden tieltä on heilahdettu pois.
”Mutta tässä on kaksoisstandardi”, Kallius huomauttaa.
Hän käyttää esimerkkinä ajatusleikkiä. Kansallismielinen, maahanmuuttovastainen ja eurokriittinen Marine Le Pen voisi voittaa vaalit Ranskassa. Tuskin silloin puhuttaisiin, että Ranska heilahtaisi pois ”eurooppalaiselta polulta” – maahan on yksi Euroopan mahdeista ja EU:n perustajista. Se ei lähde pois Euroopasta edes ajatuksen tasolla.
Se määrittää Eurooppaa toisin kuin itäeurooppalaiset maat.
”Silloin puhuttaisiin, että Eurooppa on kriisissä.”
Se, mitä Itä-Euroopassa kyllä haastetaan, on tietty käsitys eurooppalaisuudesta tai pikemminkin Euroopan unionin integraatiosta. EU:ta ei välttämättä haluta jättää, vaan sitä halutaan pikemminkin muuttaa.
Jakava kysymys on usein suhtautuminen maahanmuuttoon. Suhtautuminen siihen kuplii lännessäkin, eikä Marine Le Pen ole ainoa esimerkki. Alankomaiden hallitus näyttää kaatuvan, sillä vaalivoittaja Geert Wildersin maahanmuuttovastainen puolue jättää sen. Syynä ovat vähemmän yllättäen juuri maahanmuuttoon liittyvät erimielisyydet.
”Voimme samaan aikaan sujuvasti puhua liberalismin kriisistä lännessä, mutta sitten ihmetellä, miksi Itä-Eurooppa ei kehity tähän suuntaan”, Kallius sanoo.
Siis siihen samaan, kriisiytyneeseen liberalismiin.
Kaksoisstandardi näkyy Kalliuksen mukaan myös silloin, kun keskustellaan oikeusvaltiokysymyksistä ja -huolista.
Euroopan unioni ja monet sen jäsenmaat ovat kantaneet huolta erityisesti Unkarin tuomioistuinten riippumattomuudesta ja oikeusvaltion turvaamisesta.
Samoja huolia esitettiin myös Puolan kohdalla Laki ja oikeus -puolueen pääministerikaudella, joka päättyi vuonna 2023. Komissio on viime vuosina vapauttanut aiemmin oikeusvaltiorikkomusten takia jäädytettyjä tukieuroja.
Presidentiksi nyt nouseva Karol Nawrocki saattaa kuitenkin jarruttaa Donald Tuskin hallituksen oikeusvaltiota tukevia uudistuksia. Puolalaistutkija arvioi Suomen Kuvalehdelle, että koska Puolalla on tärkeä rooli muuttuneessa turvallisuusympäristössä, huolet katsotaan jatkossa Brysselissä enemmän läpi sormien.
Eikä kysymys oikeusvaltion rajoista edes ole lopulta vain itäeurooppalainen, Kallius huomauttaa.
”Länsi-Euroopassakin on aivan samanlaista vastakkainasettelua tuomioistuinten ja valtioiden välillä esimerkiksi juuri turvapaikanhakuun liittyvissä kysymyksissä.”