Televisio on Venäjän propagandan tehokas täsmäase
Venäläisille kerrotaan, että Yhdysvallat johtaa Ukrainaa.
Venäläinen kirjailija Dmitri Bykov pohtii Sobesednik-lehden kolumnissaan sitä, miten sodan aikana voimistuu sadomasokismi.
”Sota tuo kansassa esiin sadomasokismin – sadismi kohdistetaan naapureihin ja masokismi hallitsijaan, jolle on näin taas kaikki mahdollista ja sallittua.”
Sodan ensimmäinen uhri on totuus, mutta tiedonvälitys on myös täsmäase.
Venäläisten tiedotusvälineiden sitoutuminen tiukasti Kremlin politiikkaan on tappavan tarkkaa. Välillä tarvitaan sulkutulta.
Malesialaisen koneen alas ampuminen on johtanut ennennäkemättömään selitysten virtaan. Monien selitysten joukossa on myös sellaisia, jotka sopivat kotimaisiin myytteihin.
Levada-tutkimuslaitoksen mukaan venäläisistä 46 prosenttia uskoi ukrainalaisen ohjuksen aiheuttaneen malesialaiskoneen turman ja 36 prosenttia syytti ukrainalaista hävittäjäkonetta.
Venäjän televisio on tehokas aparaatti hysterian luomisessa. Vremja-uutislähetyksen seuraaminen haastaa katsojan, koska propaganda on eri paria kuin todellisuus.
Sosiologi, Levada-keskuksen johtaja Lev Gudkov arvioi, että kriittiset äänenpainot ovat hiljenneet: ”Tv-propagandan vaikutuksesta ero siinä, miten eri sosiaaliryhmät kannattavat valtaapitäviä, on hävinnyt lähes kokonaan.”
Maailma on muuttunut kylmästä sodasta, mutta televisiota katsovalle venäläiselle kerrotaan, että Ukrainaa johtaa USA, ja sen tavoite on horjuttaa ja uhata Venäjää.
Tutkija, Carnegie-instituutin Moskovan-toimiston johtaja Dmitri Trenin tietää, mistä puhuu: kun hän kylmän sodan aikana palveli Saksassa, vastakkain oli 1,5 miljoonaa sotilasta. Sellaisesta ei Itä-Ukrainassa ole kyse. Liberaalissa maineessa olevan radioasema Eho Moskvyn haastattelussa Trenin totesi osuvasti, että Venäjä on luottanut ukrainalaisen eliitin kääntyvän omiaan vastaan. Näin ei ole käynyt.
Sen sijaan Venäjällä on upottu yhä syvemmälle valheisiin.
Yhteiskuntajärjestelmästä riippumatta valintoja tekevät ihmiset. Venäjällä toimittajien luotettavuus on uhrattu täsmätiedotuksen vuoksi.
Presidentti Vladimir Putinin arvioidaan olevan vaikeaa perääntyä valheiden verkostosta. Siksi hän palkitsi mitalein Krimin valtauksen uutisoinnissa ansioituneita.
Kirjailija Dmitri Gluhovski kirjoitti Snob.ru-verkkolehden kolumnissaan, että Ukrainasta saatiin sota, jossa ei ole oikeassa olevia eikä syyllisiä. Kuolleita on jo sitäkin enemmän.
Gluhovski piikittelee palkittuja media-alan ihmisiä osuvasti siitä, että Krimillä toimivat ”kohteliaat ihmiset” – valtion tiedustelupäähallinto – tehokkaasti tappamatta ketään.
”Mutta te tapoitte. Ei tule olemaan helppoa elää sen asian kanssa. On parempi valehdella itselleenkin, kuten valehtelitte muille.”
Olisi yksinkertaistus väittää, ettei venäjäksi saisi myös monipuolisesti tietoa. Internet toimii, mutta televisio on kaikkein tehokkain väline. Kyyniset uutistuottajat luovat ”viihdettä”.
Moskovassa jopa 93 prosenttia saa tietonsa televisiosta, kuten käy ilmi Levadan selvityksestä.
Kulttuuriin painottuva verkkolehti Colta.ru julkaisi Andrei Arhangelskin artikkelin, jossa käydään läpi nyky-Venäjän median erityispiirteitä.
Esimerkistä käy valtakunnallisesti menestyvä Komsomolskaja Pravda, jonka lehti ja radio ovat tyyliltään viihdyttäviä tiedotusvälineitä, kirjoittajan mukaan nimenomaan 1990-luvun tyyliin.
Arhangelski kirjoittaa siitä, kuinka radio-ohjelmissa parapsykologian, nekrofilian ja neuvostonostalgisoinnin sekoitus muodostaa Komsomolskaja Pravdan jäljittelemättömän tyylin, johon sota sekoittuu täydellisesti:
”Nuoremman polven propagandistit ovat tulosta putinilaisesta propagandasta, mutta ei se suinkaan synnyttänyt putinilaisia, vaan Putinia paljon radikaalimpia revansisteja. Heille Putin ei ole jumala, vaan kompromissi.”
Toimittajanuorukaisten Jumala on Igor Strelkov. Monessa liemessä keitetty ammattisotilas, eversti evp., joka siirtyi Itä-Ukrainaan Krimiltä.
Kun nuoret moittivat Putinia ”päättämättömyydestä”, he palvelevat Arhangelskin mukaan korkeampaa ideaa, mihin heidät on lapsuudessa opetettu.
”Heidän ainoa todellinen uskontonsa on ollutkin sota. Loputtomat vertaukset Suureen isänmaalliseen sotaan (’kuin Stalingradin hornankattila’) ovat nekin ennalta-arvaamatonta tulosta propagandasta, joka ikään kuin antoi kunniaa kansan urotöille, mutta todellisuudessa synnyttikin militarismin”, Arhangelski muotoilee.
Nykyään Venäjällä etsitään kuumeisesti omaa identiteettiä.
Moskovski Komsomoletsin artikkelissa muistutetaan, että maassa on kaivettu esiin etninen komponentti, ”venäläinen maailma”, ja ideologinen, ”konservatismi” ja periaatteellinen lännenvastaisuus – ”Venäjä ei ole Eurooppaa”.
Epäilemättä venäläiset eivät koe länsikritiikkiä Putiniin kohdistuvaksi, vaan Venäjään. Putin koetaan kilveksi, joka ei ole voinut toimia millään muulla tavalla.
Televisiokanavien johtajat eivät taivu.
Onnistuneella tyylillään televisio vaikuttaa entisen varapääministeri Boris Nemtsovin mielestä otolliseen yleisöön: Tšetšeniassa palvelleisiin miehiin, jotka vain katsovat laatikkoa päivät pitkät ja uskovat aidosti, että Itä-Ukrainan Donbassissa tapetaan viattomia ihmisiä ja että Ukrainassa taistellaan fasisteja ja toisen maailmansodan aikaisia Neuvostoliiton pettureita, banderovtseja, vastaan.
Puolalaisen tutkimuslaitoksen mukaan Venäjän tiedotussota on valmiina jatkumaan, kun Putinin uusi doktriini on kristallisoitunut.
”Se on geopoliittinen, euraasialainen, antiliberaali ja suunnattu kilpailuun länsimaiden kanssa sekä Venäjän dominoivaan asemaan Euraasiassa.”
Kirjoittaja Jarmo Koponen on toimittajien sananvapausjärjestö VIKES:n asiantuntija ja Suomen Moskovan suurlähetystön entinen lehdistöneuvos.